Lalibela, Etiopia
Aamulla otimme paikallisoppaan ja lähdimme kiertelemään ja katselemaan Lalibelan kuuluisia monoliittisia kirkkoja. Kirkot on siis rakennettu kallion sisään, yhdestä kivenjärkäleestä. Kallio on kovaa basalttikiveä ja ne on tarinan mukaan rakennettu yhdessä vuodessa. Todellisuudessa rakentamiseen lienee kulunut reilut sata vuotta. Kirkkoja on yksitoista ja ne ovat UNESCO:n maailmanperintökohteita. Niiden rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla kuningas Lalibelan ansiosta. Lalibela -nimi tarkoittaa "hän joka syö hunajaa". Legendan mukaan hänen nukkuessaan lapsena luolassa, mehiläiset eivät pistäneet häntä, siitä siis nimi. Useimmat kirkot on rakennettu kallion sisään, joihin on aiemmin ollut sisäänpääsy vain tunneleiden kautta. Neljä kirkoista on hakattu irti kallioista ja tunnetuin niistä on ristin muotoinen Bete Giyorgis.
Kirkot ovat ahkerassa käytössä tänäkin päivänä ja siitä kertoo mm. sisällä olevat karut loisteputkivalot ja useat hiljaa hymisevät rukoilijat. Alueella suoritetaan edelleenkin erilaisia seremonioita mm. kasteita, joita varten oli useampia kiveen hakattuja altaita. Naisten kastetta varten rakennetulla altaalla on syvyyttä yksitoista metriä, tiedä sitten moisen syvyyden syytä. Alueella annetaan myös pappiskoulutusta ja siellä on oma alue erakoille, jotka haluavat vetäytyä luoliinsa mietiskelemään tai rukoilemaan.
Kirkkoja on yritetty restauroitu vuosien varrella. Paahtava aurinko ja sateet ovat vahingoittaneet kirkkoja vuosisatojen varrella ja joitakin osia on jouduttu rakentamaan kokonaan uudelleen. Kuusi vuotta sitten kirkot katettiin EU:n tuella suurilla purjemaisilla katoksilla. Monen mielestä moiset katokset pilaavat maiseman, mutta mielestäni ne antavat sopivaa kontrastia kirkoille ja ovat funktionaalisuudessan upean näköisiä.
.JPG) |
| (Kuva: Anne Linderoos) |
Aamulla otimme paikallisoppaan ja lähdimme kiertelemään ja katselemaan Lalibelan kuuluisia monoliittisia kirkkoja. Kirkot on siis rakennettu kallion sisään, yhdestä kivenjärkäleestä. Kallio on kovaa basalttikiveä ja ne on tarinan mukaan rakennettu yhdessä vuodessa. Todellisuudessa rakentamiseen lienee kulunut reilut sata vuotta. Kirkkoja on yksitoista ja ne ovat UNESCO:n maailmanperintökohteita. Niiden rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla kuningas Lalibelan ansiosta. Lalibela -nimi tarkoittaa "hän joka syö hunajaa". Legendan mukaan hänen nukkuessaan lapsena luolassa, mehiläiset eivät pistäneet häntä, siitä siis nimi. Useimmat kirkot on rakennettu kallion sisään, joihin on aiemmin ollut sisäänpääsy vain tunneleiden kautta. Neljä kirkoista on hakattu irti kallioista ja tunnetuin niistä on ristin muotoinen Bete Giyorgis.
Kirkot ovat ahkerassa käytössä tänäkin päivänä ja siitä kertoo mm. sisällä olevat karut loisteputkivalot ja useat hiljaa hymisevät rukoilijat. Alueella suoritetaan edelleenkin erilaisia seremonioita mm. kasteita, joita varten oli useampia kiveen hakattuja altaita. Naisten kastetta varten rakennetulla altaalla on syvyyttä yksitoista metriä, tiedä sitten moisen syvyyden syytä. Alueella annetaan myös pappiskoulutusta ja siellä on oma alue erakoille, jotka haluavat vetäytyä luoliinsa mietiskelemään tai rukoilemaan.
Kirkkoja on yritetty restauroitu vuosien varrella. Paahtava aurinko ja sateet ovat vahingoittaneet kirkkoja vuosisatojen varrella ja joitakin osia on jouduttu rakentamaan kokonaan uudelleen. Kuusi vuotta sitten kirkot katettiin EU:n tuella suurilla purjemaisilla katoksilla. Monen mielestä moiset katokset pilaavat maiseman, mutta mielestäni ne antavat sopivaa kontrastia kirkoille ja ovat funktionaalisuudessan upean näköisiä.
.JPG) |
| (Kuva: Anne Linderoos) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti