Addis Abeba, Etiopia
Pikavuoron isä ja kippari on salolainen Jani Laine. Afrikan pikavuorolla Jani täytti 32 vuotta ja viimeiset kymmenen vuotta hän on viettänyt synttäreitään aina eri maassa. Ensimmäinen pikavuoro lähti liikkeelle 9.1.2011 Salon torilta ja suuntasi Bangkokiin Venäjän, Kazakstanin, Kiinan ja Laosin kautta. Tosin idea maailman kiertämisestä bussilla oli muhinut Janin mielessä jo muutaman vuoden. Kyyditessään asiakkaitaan bussilla Kuusamoon, ohitti Jani matkalla Kaivuri-Jukan, joka sai mainetta ajaessaan minikaivurilla Hangosta Kuusamoon. Tavatessaan Jukan Kuusamon torilla, Jani päätti pistää paremmaksi ja näin pikavuoro sai alkunsa. Nyt Afrikassa ollaan jo kuudennella pikavuorolla Euroopan, Aasian, Australian, Etelä-Korean ja Pohjois-Amerikan jälkeen. Viimeisenä tänä keväänä on vielä Itä-Euroopan etappi, joka päättyy vappupäivänä Salon torille - näin ympyrä sulkeutuu ja Ajokki palaa kotiin. Kilometrejä on siihen mennessä ehtinyt kertyä noin 70 000.
Bussin eli Ajokki Royalin Jani lunasti liikennöitsijäisältään Henri Laineelta. Vuoden 1988 Mercedez-Benz tosin oli sen verran huonossa kunnossa, ettei isä suostunut ajamaan sillä edes Salosta Helsinkiin. Bussi olikin jo matkalla romuttamolle. No, Jani tarttui toimeen, teki bussiin täysremontin. Ajokki on mm. matkannut Afrikkaan saakka samoilla renkailla kuin Suomesta lähtiessään. Ensimmäinen rengasrikko koettiin Etelä-Afrikassa ja matkan varrella remonttia on jouduttu tekemään useampaankin otteeseen. Ajokissa on tällä hetkellä 30 istumapaikkaa, neljä pöytää ja kaksi täysmittaista sänkyä. Myös sähköjärjestelmä mahdollistaa kännyköitten ja läppärien lataamisen bussissa. Henri-isä oli aluksi hyvin skeptinen Janin suunnitelmien suhteen, mutta vuosien varrella hän on joutunut muuttamaan mielensä ja seuraa poikansa edesottamuksia nyt ylpeänä. Onpa hän jopa ollut mukana pikavuorolla Thaimaasta Kambodzaan.
Tiukkojen karanteenimääräysten vuoksi Australian pikavuoro ajettiin vuokra-autolla. Vanha rouva kuulemma saastutti liikaa, eikä siten ollut kelvollinen Australian teille. Pohjois-Amerikan pikavuoro ajettiin kahdella vuokra-autolla, sillä Ajokin merimatka Jenkkeihin olisi tullut liian kalliiksi. Afrikassa suurimmaksi haasteeksi ovat muodostuneet huonokuntoiset ja kuoppaiset tiet, ei byrokratia ja virkavalta, kuten Jani ennakkoon pelkäsi. Kaikkiaan Ajokki on käynyt yli 30:ssä maassa ja mittarissa on lukemia vajaat kaksi miljoonaa. Haastavimpia tilanteita Ajokille on ollut Kazakstanin 40 asteen pakkaset, jolloin bussiparka hyytyi keskelle erämaata. Tilanteen pelasti paikallinen jarruneste ja matkaa päästiin jatkamaan seuraavaan kaupunkiin.
Entä tulevaisuus; jäävätkö Jani ja Ajokki Suomeen vai vieläkö on maailmaa näkemättä? Ehkä kuitenkin vielä se Etelä-Amerikka tai Alaska-Kanada? Vai riittääkö sittenkin kotimaan matkailu?
Bussin eli Ajokki Royalin Jani lunasti liikennöitsijäisältään Henri Laineelta. Vuoden 1988 Mercedez-Benz tosin oli sen verran huonossa kunnossa, ettei isä suostunut ajamaan sillä edes Salosta Helsinkiin. Bussi olikin jo matkalla romuttamolle. No, Jani tarttui toimeen, teki bussiin täysremontin. Ajokki on mm. matkannut Afrikkaan saakka samoilla renkailla kuin Suomesta lähtiessään. Ensimmäinen rengasrikko koettiin Etelä-Afrikassa ja matkan varrella remonttia on jouduttu tekemään useampaankin otteeseen. Ajokissa on tällä hetkellä 30 istumapaikkaa, neljä pöytää ja kaksi täysmittaista sänkyä. Myös sähköjärjestelmä mahdollistaa kännyköitten ja läppärien lataamisen bussissa. Henri-isä oli aluksi hyvin skeptinen Janin suunnitelmien suhteen, mutta vuosien varrella hän on joutunut muuttamaan mielensä ja seuraa poikansa edesottamuksia nyt ylpeänä. Onpa hän jopa ollut mukana pikavuorolla Thaimaasta Kambodzaan.
Tiukkojen karanteenimääräysten vuoksi Australian pikavuoro ajettiin vuokra-autolla. Vanha rouva kuulemma saastutti liikaa, eikä siten ollut kelvollinen Australian teille. Pohjois-Amerikan pikavuoro ajettiin kahdella vuokra-autolla, sillä Ajokin merimatka Jenkkeihin olisi tullut liian kalliiksi. Afrikassa suurimmaksi haasteeksi ovat muodostuneet huonokuntoiset ja kuoppaiset tiet, ei byrokratia ja virkavalta, kuten Jani ennakkoon pelkäsi. Kaikkiaan Ajokki on käynyt yli 30:ssä maassa ja mittarissa on lukemia vajaat kaksi miljoonaa. Haastavimpia tilanteita Ajokille on ollut Kazakstanin 40 asteen pakkaset, jolloin bussiparka hyytyi keskelle erämaata. Tilanteen pelasti paikallinen jarruneste ja matkaa päästiin jatkamaan seuraavaan kaupunkiin.
Entä tulevaisuus; jäävätkö Jani ja Ajokki Suomeen vai vieläkö on maailmaa näkemättä? Ehkä kuitenkin vielä se Etelä-Amerikka tai Alaska-Kanada? Vai riittääkö sittenkin kotimaan matkailu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti