Khartum-Karima-Wadi Halfa, Sudan

Teehetki puistossa muovikalusteilla, mutta kattauksesta ei tingitä.

Rajan ylitys Etiopiasta Sudaniin oli kuin siirtyminen Suomesta Venäjälle pari vuosikymmentä sitten. Tuntui kuin olisi menty vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Vuoristo jäi taakse ja maasto muuttui tasaisen tylsäksi. Värimaailmakin muuttui ruskean-punaisesta vaalean hailakan keltavihreäksi. Sudan on muslimimaa ja vastaantulevat miehet ovat pukeutuneet pääosin vaaleisiin kokopitkiin kaapuihin ja turbaaneihin. Naisia ei kaduilla paljoa näe, vain miehiä ja lapsia, poikalapsia siis.

Khartum poikkesi selkeästi muista käymistämme Afrikan maista, autokanta on uutta ja kallista ja rakennukset ovat moderneja ja isoja. Ollaan selkeästi jo pohjois-Afrikassa, täällä näkyy voimakkaasti arabivaikutus mm. ihmisten ulkonäössä, pukeutumisessa ja rakennuksissa. Useat naiset on hunnutettuja päästä jalkoihin mustiin kaapuihin ja monella on vielä tummat hanskatkin kädessään.

Khartumista pohjoiseen mentäessä kohtasimme kuuman ja polttavan Saharan. Hiekka on melkein oranssia ja kuuma tuuli puhaltaa puuskittaisesti bussin kylkeen. Tie on suora ja hyväkuntoinen, tosin montaa vastaantulijaa tiellä ei näy. Yllättäen tällä tiellä olemme joutuneet ensimmäistä kertaa aikoihin poliisien pysäyttämiksi ja tietulliakin jouduimme maksamaan 170 puntaa eli noin 25 euroa. Khartumista pois pääsemiseen meni toista tuntia. Juutuimme liikenneruuhkaan bussiaseman tienoilla. Sekä ihmisiä että pikkubusseja tuntui olevan loputtoman paljon. Siinä ruuhkassa seisoessamme ehdin opettelemaan sudanilaiset numerot autojen rekisterikilvistä ja muutamat kirjaimetkin tai oikeammin äänneasut. Mielenkiintoista, kun kastematojen näköiset koukerot saavat merkityksen.

Sudan mainosti itseään rajalla "maailman ystävällisimmät ihmiset" -lauseella. Ehkä vain Myanmarissa olen kohdannut vieläkin ystävällisempiä ihmisiä. Aluksi meitä varoitettiin valokuvaamasta julkisia paikkoja ja ihmisiä - puhuttiinpa jopa kuvausluvan hankkimisen välttämättömyydestä, mutta ihmiset ovat suhtautuneet valokuvaamiseen positiivisesti. Ja silloin kun he eivät halua itseään kuvattavan, ilmaisevat he sen hillityn ystävällisesti. Täällä kukaan ei ole pyytänyt rahaa kuvaamisesta, kuten muissa maissa, enkä kohdannut yhtään aggressiivista ihmistä. Muslimimaana Sudanissa on täysi alkoholikielto, eikä viinaa saanut hotelleistakaan. Tosin pimeitä pulloja on saatavilla, huikeaan hintaan. Muslimimaissa tuntuu turvalliselta liikkua pimeälläkin, koskaan ei tullut uhkaavia tilanteita. Tosin miesten katseet ovat välillä aivan liian tunkeilevia.