Morningtonin niemimaa, Australia

Melbourne levittäytyy valtavan laajalle alueelle. Jos sen ajaa laidasta laitaan, kilometrejä kertyy noin 150 ja läpiajamiseen mennee kolmisen tuntia. En ole ikinä käynyt Los Angelesissa, mutta jostain kumman syystä kaupunki muistuttaa LA:ia. Kun sanoin tämän tuttavalleni, vastasi hän että tämäpä mielenkiintoista, sillä Los Angeles on Melbournen ystävyyskaupunki. Ja kun karttaa katsoo, ovat kaupungit maantieteellisesti melkein identtisiä. Myös Melbourne on autoilijoiden kaupunki. Ratikat ja junat ovat vanhoja ja hitaita. Usein tuntuu, että niissä kulkee lisäkseni vain koululaisia ja eläkeläisiä. Esim. täältä Burwoodin asuinalueelta keskustaan on matkaa 15 kilometriä ja ratikka kulkee sinne noin 1h 20mns. 12 kms/tunti! Tuskastuttavan hidasta.

Lähdin Frankstoniin, ratikka+bussi+juna, josta jatkoimme ystäväni kanssa autolla Morningtonin niemimaalle, suur-Melbornen eteläisimpään osaan. Ensimmäinen kohteemme oli Cape Schanck (kuva yllä). Alueen alkuperäinen nimi on Tunnahan mutta vuonna 1800 tänne tulleet eurooppalaiset halusivat antaa paikalle eurooppalaisen nimen - yllätys, yllätys. Nimensä se sai brittikapteenin Schenkin mukaan. Kirjoitusvirheen vuoksi paikan nimeen tuli toinenkin c ja se on siis Schenck. Valitettavasti polku eli portaat rantaan ja alas kallioille oli suljettu - ilmeisesti turvallisuussyistä - joten reippailumme jäi täällä lyhyeksi. Maisema toki oli upea ja vuonna 1859 rakennettu majakka kohosi rinteeltä korkeuksiin ylväänä. 

Ajoimme muutaman kilometrin päähän Fingaliin ja lähdimme kävelemään metsän läpi alas rannalle. Suurin osa matkasta taittui hyväkuntoista polkua pitkin. Alas mentiin 'rappuja' pitkin, niitä on 439! Lainausmerkeissä siksi, ettei niitä aina rapuiksi tunnustanut, välillä ne näyttivät enemmänkin epämääräisiltä hiekkalaatikoilta. Alas mennessä, aivan loppuvaiheessa, jalat alkoivat vähän tärisemään. Mietin että mitenköhän ylösnousu tulisi sujumaan. Mutta hyvin sujui, yllättäen oli helpompaa nousta ylös kun laskeutua alas.

Rannalla varoitettiin voimakkaasta vuorovedestä, käärmeistä ja haista. Kauniit mustat  laavakivet ja tummana siintävän meren pauhu vetivät hiljaiseksi ja olo tuntui pieneltä. Täällä luonto vie vielä voiton. 

Vielä yksi pysähdys; kahvi ja eväät sekä pissapysähdys Seawinds-puistossa. Ystäväni valitsi tämän paikan kenguruitten takia. Tällä saattaa nähdä kymmeniä, jopa sata, kengurua samaan aikaan. Tänään niitä oli parikymmentä, hienoja ja outoja otuksia. Kovin lähelle en uskaltanut mennä, sen verran hurjia tarinoita olen kuullut kenguruitten potku- ja raateluvoimasta. Mutta hyvin rauhanomaisesti ne katselivat meitä, ei meidän läsnäolo niitä juuri kiinnostanut.

Melbourne, Australia

Sunnuntaisin Melbornessa on liikaa tarjontaa, varsinkin näin joulun alla. Monet kaupunginosamarkkinat ovat vain sunnuntaisin ja joulumyyjäisiä on nyt pilvin pimein. Täytyy valita ja päätän lähteä Altonaan Suomitalolle joulumyyjäisiin. Haluan ostaa karjalanpiirakoita - en itselleni vaan kissaperheen vanhemmille. He rakastavat suomalaisia hapankorppuja ja kun lähimyymälä lopetti niiden myymisen, oli perhe pienessä kriisissä. Onneksi kauempaa löytyi marketti, joka hapankorppuja myi. Siksi ajattelin, että he voisivat pitää myös karjalanpiirakoista. Myyjäiset olivat alkaneet kello 10, ja kun saavuin paikalle kello 11, oli kaikki karjalanpiirakat myyty. Samoin Fazerin Sininen oli loppunut. Mikä pettymys. Ostin heille kuitenkin korvapuusteja ja laitoin ne pakkaseen odottamaan heidän kotiinpaluutaan. Myynnissä oli mm. suomalaisia karkkeja, suklaata ja salmiakkia, ja tietenkin Presidentti-kahvia. Kanttiinista sai voileipiä ja niitä korvapuusteja. Suosittu myyntiartikkeli oli raesokeri, jota ei oikein saa mistään muualta kuin Skandinaviasta. Ja Australiassa myynnissä oleva ruisjauho on liian hienoa, siitä ei saa hyvää ruisleipää. Mutta onneksi myynnissä oli erikoisjauhettua ruisjauhoa, ilman sitä ei piirakoitten ja leipien tekeminen onnistu. Suomitalo oli tupaten täynnä väkeä. Oli mukavaa nähdä täällä kaikenikäisiä ulkosuomalaisia ja nuoria vapaaehtoisia auttamassa järjestelyissä. Mulle hälinä ja meteli olivat pian liikaa ja hyppäsin junaan ja matkasin St Kildan sunnuntaimarkkinoille.

Vaihdoin keskustassa ratikkaan ja kun pääsin St Kildaan, ripeksi vettä. No, siihen olen Melbournessa tottunut; täällä voi yhden päivän aikana kokea kaikki säätyypit. Olen käyttänyt täällä enemmän kevyttoppatakkia kuin t-paitaa. Kävelen sateessa myyntikojujen ohi ja pysähdyn ostamaan uppopaistettua mustekalaa ja ranskalaisia. Päälle vielä chilimajoneesia ja sunnuntailounas on valmis. Istahdan Luna park'in puistonpenkille syömään, Melbournen ikonisen vuoristoradan äärelle. Vuoristorata on rakennettu vuonna 1912 ja se on eteläisen pallonpuoliskon vanhin toiminnassa oleva vuoristorata. Yhdysvalloista, Pennsylvaniasta, löytyy kymmenen vuotta vanhempi vuoristorata, joka on siis maailman vanhin.

Alkaa olla kahviaika. St Kildassa on kuuluisa kakkukatu, Aclanda street. Ensin kävelen kadun päästä päähän ja syön kakkuja silmilläni. Istahdan terassille ja tilaan rommiin liotetun rum baban ja mustan kahvin - long black, niinkuin sitä täällä kutsutaan. Oli hyvää! Tuli ähky olo ja lähdin keventämään oloani rantakävelylle. Nyt paistoi jo aurinko.

Olinda, Australia

Kävimme australiansuomalaisen ystäväni kanssa katsomassa näkymiä Corhanwarrabul- eli Dandenong-vuoristosta alas Melbourneen. Ajoimme ylös 633 metrin korkeuteen ns. Turistitietä pitkin. Täksi päiväksi oli luvattu sadetta, turisteja ei juurikaan näkynyt. Kuten ei sadettakaan. Matkanvarrelle jäi valtavan kokoisia mustarunkoisia eukalyptuspuita. Mustia siksi, että metsä paloi muutamia vuosia sitten. Sitkeästi puut jatkavat kasvamistaan, jopa 70 metrin korkeuteen. Olemme lauhkean vyöhykkeen sademetsässä. Ilma on kosteaa ja rehevä kasvusto peittää auringonvalon. 

Vuonna 1938 vuoreen törmäsi lentokone DC-2 Kyeema, joka oli matkalla Adelaidesta Melbourneen. Sankka sumu peitti näkyvyyden, eikä tuolloin ollut vielä tutkalaitteita käytössä. 18 ihmistä menetti henkensä, joukossa mm. häämatkalla ollut pariskunta. Tuon onnettomuuden jälkeen Australiassa alettiin kiinnittämään enemmän huomiota lentoturvallisuuden ja sen myötä perustettiin Australian siviili-ilmailun osasto. Tämän tragedian johdosta paikalle on pystytetty muistomerkki menehtyneiden muistoksi.

Vuoristossa on RJ Arboretum ja Dandenong Rangesin kasvitieteellinen puutarha. Puutarhassa on valtava rhododendronpuisto, jossa kasvaa yli 15 000 pensasta. Valitettavasti kukintakausi alkaa olla jo takana ja kukkaloistosta on enää vain muisto jäljellä kuivuneiden kukkien muodossa. Toisen osan muodostaa puisto, jossa kasvaa Australian kotoperäisiä kasveja. Siellä on mm. wollemia nobilis, havupuu, joka löydettiin vasta vuonna 1994. Se eli dinosaurusten aikaan ja sen luultiin jo kuolleen sukupuuttoon. Nykyään se on maailman vanhin ja harvinaisin puu. (Toinen kuva alla.)

Täältä kotoperäisten kasvien joukosta löytyy myös yksi rhododendron, rhododendron lochiae, joka kasvaa vain Australiassa luonnossa. Pensaassa on pienet punaiset kukat, se näyttää aivan minialppiruusulta. (Kuva alla.)

Kierroksen jälkeen lounastimme Olindassa, pienessä, viehättävässä vuoristokylässä. Söin perinteisen - kuulemma useampaan kertaan palkitun - kurpitsapiirakan; ei ollut kummoinen. Kävelyä kylänraitilla, näyteikkunaostoksia ja sitten takaisin alas kaupunkiin.

Melbourne, Australia

Black Friday, musta perjantai. Tänään on perinteisesti Amerikassa joulumyynnin avaus ja se näkyy täällä Melbournessakin. Paljon mainoksia, tarjouksia ja alennusmyyntejä. Joulukoristeita ja -valoja on jo esillä. Kuulemma osa suomalaisista viettää joulua perinteisesti jouluaattona mutta osa viettää joulua talvella - siis Australian talvella, joka on Suomen kesällä - eli juhannuksen aikoihin. Ei kuulemma ole joulun tunnelmaa kesähelteellä. Ja jotkut viettävät joulua molempina ajankohtina. Molempi parempi.

Toissapäivänä olin lähdössä kauppakeskukseen ruokakauppaan mutta onneksi tarkastin; sen oli mennyt kiinni jo 17.30. Suorastaan virkistävää, ei kauppojen tarvitse olla yötämyöten auki. 

Victorian market on suurin ja vieraillun kauppahalli Melbournessa - ja varmaankin kallein. Turistirysä, sanoisi joku. Mutta olihan se nähtävä. Komea paikka ja hienot esillepanot.

CBD l. City Business District l. keskusta. Keskustan alue an ruutukaava ja siellä ratikalla liikkuminen on ilmaista. Myös wifi toimii ilmaiseksi ja moitteetta. Alennusmyynneissä on liian paljon ihmisiä ja liian vähän alennuksia. Päätän mennä syömään kiinalaiseen ravintolaan mutta sisällä on aivan liian kylmä! Takaisin ulos lämpimään, +26° C. Ilmankosteus on korkea, samoin kuin uv-säteily, 10 (asteikolla 1-10).

Melbourne, Australia

Usein mielenkiintoisia asioita löytyy läheltä. Esimerkiksi ruokakaupat ovat joskus mielenkiintoisempia paikkoja kuin varsinaiset nähtävyydet. Tosin täällä ruokakaupoissa on aikalailla samaa tavaraa kuin muuallakin maailmassa, ehkä kengurunliha tekee poikkeuksen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, etteivät paikalliset ole erityisen ihastuneita siihen. Eukalyptustuotteet, öljyt ja saippuat, ovat aitoa Australiaa.

Burwoodin asuinalueella on pieni Brickworks-ostoskeskus. Nimensä se on saanut aikanaan sillä paikalla sijainneesta tiilitehtaasta. Useat seudun omakotitaloista on rakennettu tämän tehtaan tiilistä, ne tunnistaa tiileen painetusta B-logosta. Tiilet ovat kauniita käsintehtyjä, hieman epätasalaatuisia. Niitä on haluttu säilyttää ja korostaa uudessa rakennuksessa - onneksi. Paikallisyhteisö on koonnut niistä taideteoksen, johon asukkaat ovat saaneet ehdottaa itselleen merkityksellisiä sanoja. Sanoja on yhteensä sadassa tiilessä. Rauha, kunnioitus, kommunikointi, perhe, tuki, naapurusto. Hyviä arvoja ja hieno tapa tuoda niitä esille.

Ostoskeskus on rakennettu Wurundjeri-willam-alkuperäisheimon aikanaan asuttamille maille. Ostoskeskuksessa on iso taideteos, joka on kyseiseen heimoon kuuluvan taiteilijan Mandy Nicholsonin tekemä. Teoksella halutaan kunnioittaa alkuperäiskansoja ja tunnustaa heidän kulttuurillinen merkitys nykyaikana. Nicholsonin teos on valtava, 1700 m², musta-valkoinen teos. Se on täynnä symboliikkaa ja siinä on kuvattu mm. Yarra-joki, kenguruja, emuja sekä Bunjil-kotka joka on wurundjerien maan luoja. Wurundjeri-william-heimon mukaan maa koostuu kuudesta elementistä eli kerroksesta: Metsämaa pilvien yllä, Taivasmaa, Tulimaa, Vesimaa, Maa ja Maan alinen. Nämä elementit eivät pärjää ilman toisiaan ja nekin on kuvattu Nicholsonin teoksessa.

Ostoskeskuksen katolla on yhteisöpuutarha, jossa lapset oppivat viljelyä ja aikuiset pääsevät upottamaan sormensa multaan. Puutarhan vieressä on olohuone ja rauhallisia työskentelytiloja. Kaksi kertaa viikossa ostarilta lähtee kävelyryhmä reippailemaan lähiympäristöön yhdessä. Ulkoilun jälkeen voi sitten valita mihin kahvilaan tai ravintolaan menee palkitsemaan itsensä.

Melbourne, Australia

David Byrne ja Astor-teatteri - mikä maaginen yhdistelmä! Muistan David Byrnen pyöräilemässä Joensuun Siltakatua vuonna 1990 kaikessa rauhassa. Hän oli juhannuksena keikalla Laululavalla. Siitä asti David Byrne ja Talking Heads on kuulunut suosikkeihini. Ja Stop making sense-leffa oli yhtä raikas ja upea kuin ilmestymisvuonna 1984. Tässä 40-vuotisjuhlan kunniaksi restauroidussa leffassa äänenlaatu on tietenkin parempi ja David Byrnen nautinnollinen esittelypuhe ennen elokuvaa on täynnä mieletöntä itseironiaa. Kerrassaan upea!

Kun Burning down the house pärähti soimaan, tuli mulle kyyneleet silmiin. Kokemus oli voimakas juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, mutta samalla musiikki vei minut takaisin menneeseen ja nuoruuteeni. Kuin mikään ei olisi muuttunut ja silti kaikki on muuttunut.

David Byrne on kuulemma erittäin kannustava ja avulias persoona. Pari vuotta sitten nuori, vielä tuntematon, australialaislaulaja lähetti Byrnelle sähköpostia ja pyysi häntä soittamaan levyllensä. Byrne vastasi että odota kaksi viikkoa ja sitten hän on vapaa. Byrne soitti nuoren artistin levyllä - ilmaiseksi.

St Kildan ksypunginosassa sijaitseva Astor-teatteri perustettiin vuonna 1939 ja siitä saakka se on toiminut teatterina. Välillä se tosin toimi tyttökoulun juhlasalina ja palautui sitten taas  elokuvateatteriksi. Saleja on vain yksi ja paikkoja huikeat 1150. Kun Astor avattiin, oli siellä paikkoja 1700.  Koska mitään ei ole saanut purkaa, on edessä kolme valkokangasta päällekkäin, tekniikassa ei ole jääty jälkeen. Rakennus on suojeltu, onneksi. Art deco-tyyli ja väritys ovat ainutlaatuisia. Salissa on edelleen alkuperäiset, yllättävän mukavat tuolit. Istuin tuolilla numero 18.

Canberra-Melbourne, Australia

Ukko vei minut aamulla juna-asemalle, josta hyppäsin bussiin. Hän vielä varmisti, että nousen oikeaan bussiin; mitä luksusta kun joku kuskaa ja katsoo perään! Menin kolmen tunnin matkan Canberrasta Cootamundraan, josta hyppäsin hitaaseen ja myöhässä olleeseen junaan. Bussimatka oli mielenkiintoinen, ajoimme pikkukaupunkien läpi: Yass, Bowing, Binalong, Harden. Kaikkialla hiljaista maalaiseloa, matalia omakotitaloja ja vanhoja juna-asemia. Viehättävää.

Saavuin Melbourneen tunnin myöhässä. Kissaperheen ihmiset olivat minua vastassa, ihanan helppoa! Ajoimme Burwoodin asuinalueelle, 15 km:n päähän keskustasta. Taas matalia omakotitaloja vierivieressä. Aussit todella haluavat asua omakotitaloissa. Burwood on ollut vilkas ja monikulttuurinen alue, siis aitoa Australiaa. Valitettavasti alueesta on tullut uusi Chinatown. Valitettavasti siksi, että kiinalaiset ostavat taloja ja huoneistoja, ja jättävät ne sitten tyhjilleen odottamaan arvonnousua. Minunkin naapurissa on molemmin puolin tyhjä omakotitalo, alue vaikuttaa vähän aavekaupungilta. Uudesta kerrostalosta kaikki huoneistot on myyty, mutta asukkaita on vain 3/8 kerroksessa. Isäntäpariskunta on yrittänyt ostaa uutta taloa, mutta häviävät huutokaupassa aina rikkaille kiinalaisille. Ja talot huutokaupataan, koska siten myyjä saa suurimman voiton. Ja asuntojen hinnat karkaavat tavallisten ihmisten käsistä. Kiinalaiset valtaavat myös yliopistot, heillä on varaa maksaa kalliit lukukausimaksut. Onneksi meillä Suomessa opiskelu on (melkein) ilmaista.

Seuraavana aamuna opettelen kulkemaan Melbournessa. Ratikka numero 75 vie minut tunnissa keskustaan. Yleistä haahuilua, väsymys painaa, mihinkään en jaksa keskittyä. Kaupoissa on Black Friday ja katselen alennusmyyntejä. Yksi pieni kierrätyslaukku tarttuu matkaani. 

Takaisin kotiin silittelemään kissoja - ja vaatteita.