Visp, Sveitsi

Visp

Eilen oli eläinlääkäripäivä. Anton tykkää matkustaa sekä kaapelihissillä että autolla. Ilmeisesti tunsi tien klinikalle, sillä sisäänkäyntiä lähestyessämme askel hidastui ja häntä meni koipien väliin. Vähän piti houkutella ja hihnasta vetää, että sisälle päästiin. Siellä yksi pistos ja ulos. Parkkipaikkaa oli vaikeaa, melkein mahdotonta, löytää. Maksutonta siis. Eikä kadun varsilla ollut kun lyhytaikaisia paikkoja, ilmeisesti parkkitaloon olisi pitänyt ajaa. Jätin kuitenkin auton Lidlin parkkipaikalle, joka sijaitsi klinikan vieressä. Kävimme kävelemässä Visp'in keskustassa, kiva pieni kaupunki. Asukkaita siellä on noin 8 000. Anton tunsi selvästi reitit; McDonaldsille olisi halunnut sisään, samoin kun yhteen baariin. Lieneekö käynyt niissä omistajansa kanssa.

Kotiin tulimme kello 16.40 kaapelihissillä. Asemalla sanottiin, että tämän jälkeen hissi menee kiinni, koska tuuli yltyy. Kanssamatkustajat kertoivat että nyt tuulta oli 15-17 metriä sekunnissa. Hissi hieman heilui, yksin olisi saattanut ruveta pelottamaan. Kaapelihississä olen käynyt pisimmät - kahdeksan minuutin - ja informatiivisimmat keskustelut täällä Sveitsissä ollessani. Kuulemma vuorilla ei ole satanut vettä tarpeeksi ja alhaalla näkyykin kuivia ja kuolleita puita. Metsäpaloilta on onneksi vältytty. Myöskään lunta ei pitäisi tähän aikaan vuodesta enää juurikaan tulla. Sain myös nettisivun osoitteen, josta voin katsoa kaapelihissin toiminnan. Kun hissin ei ole toiminnassa, tulee näytölle suloinen nukkuva kissa. Kuva alla.

Tänään aamu alkoi auringonpaisteisena, yöllä oli tullut pari senttiä lunta. Suunnitelmissa oli lähteä lähikaupunkiin Leuk'iin ja yläkylään Leukerbadiin. Kun lähdön hetki koitti, alkoi sataa lunta ja tuulla. Säätiedotuksen mukaan tuulta oli vain 12 m/s, mutta iltapäiväksi olisi luvassa enimmillään 22 m/s. En uskaltanut lähteä, vaikuttaa siltä että hissillä ei  ehkä pääse enää ylös iltapäivällä.

Nyt olisi siis hyvin aikaa pitkälle kävelylenkille Antonin kanssa. Lenkki alkoi hyvin, reippaasti mentiin kylänraittia pitkin kohti pienempiä polkuja. Täältä lähteen sekä ylös vuoristoon että alas Gampeliin vaellus- ja pyöräilypolkuja. Matkamme kuitenkin keskeytti ammunta. Anton pelästyi ja suostui lähtemään vain takaisin kotiin. Vaikka nuo ammunnan äänet tulevat kaukaa vuorilta ja ääni on vaimea, on se koiralle liikaa. Nyt on tullut niin paljon lunta, että ampuvat lumikinoksia alas estääkseen lumivyöryjen synnyn. No, nyt on sitten hyvä pyykkipäivä.

Gampel/Steg, Sveitsi

Säästä voi puhua aina. Ainakin vuoristossa. Jokainen päivä on erilainen. Aamulla satoi taas lunta, mutta hiljalleen leijaillen. Sitten lumi muuttui sateeksi. Kun aurinko vielä rupesi paistamaan, lumihanget sulivat ihan silmissä. Iltapäivällä on jo pälvipaikkoja ja vesi lorisee alas polkuja. Tuuli on laantunut ja siksi uskaltaudun tänään gondolihissiin ja alas Gampelin kylään. Hissimatkaa on 1940 metriä ja korkeuseroa asemien välillä on reilu 900 metriä. Jeizinen sijaitsee 1526 mmp korkeudessa. Hissiin oli tuotu kaksi 50 kilon painoa vakaamaan kulkua. Seurakseni sain paikallisen miehen, jonka kanssa kahdeksan minuutin matka sujui mukavasti. Anton oli mukana ja nautti matkasta lattialla rauhallisesti maaten.

Gampelissa ei ollut lunta ja siellä sää näytti keväiseltä. Käveltiin kylän raiteilla ja tavattiin muita koiranulkoiluttajia. Kaikki täälläkin taitavat tuntea toisensa ja minulta kysyttiin suoraan hyvin hämmästyneenä että asunko täällä. Pari baaria oli auki ja leipomo. Kävin ostamassa kuudella frangilla pienen ruislimpun. Oli todella hyvä, siemeniä vielä seassa.

Gampelin ja Stegin kylät erottaa toisistaan Lonza-joki. Stegin puolella piipahdimme kirkossa ja hautausmaalla. Gampelin puolella oli jalkakäytävillä tähtiä, joissa artistien nimiä ja vuosilukuja. Pink, Sina, Die Toten Hosen, Muse, Joe Cocker, Snow Patrol. Aika nimekäs porukka. Ilmeisesti he ovat esiintyneet Openair Gampel musiikkifelstivaaleilla, joka täällä järjestetään joka vuosi aina elokuussa.

Jeizinen, Sveitsi

Lunta tuli vaakatasossa 1,5 vuorokautta. Viime yönä nukuin huonosti ja mietin onko tämä ihan normaali lumisade Alpeilla ja kauankohan mahtaa kestää. (Ei kuulemma ollut, myös paikallisille tämä oli poikkeuksellisen voimakas kevätmyräkkä.) Eilen illalla ja tänään aamulla kävelin Antonin kanssa pienen hotellin, Pension Park, ohi ja kaikki ikkunaluukut olivat kiinni. Ravontolakaan ei ollut auki. Reitillämme vain yhdessä talossa paloi valot. Tuli yksinäinen ja eristynyt olo. Pitäisikö huolestua? Tänään myös Sveitsi tv-uutisissa oli juttua Zermattin alueen myrskystä ja suljetuista teistä. Lunta on tullut keskimäärin puoli metriä, enimmillään metri. Täällä Jeizinenissä lunta tuli arviolta 40 senttiä.

Aamulla hörpin kahvia ikkunan äärellä tuiskua ihmetellen ja mietin eikö täällä ollenkaan aurata teitä. Yksiäkään jalanjälkiä ei hangessä näkynyt. Hypin riemusta, kun näin nuoren miehen kävelevän kaukana hangessa lumilautaa kantaen. En sittenkään ole yksin! Heti kohta mönkijä ajoi tiellä ja teki siihen ihanat urat. Kesti vielä muutaman tunnin ennen kun aura-auto saapui ja nyt alkoi jo tuntua siltä, että olen sivistyksen keskellä.

Lähdin lounasaikaan katsomaan, olisiko ravintola avannut ovensa. Olihan se. Ihan liikutuin kun menin sisään ja pääsin lähikontaktiin toisten ihmisten kanssa! Ravintolassa muutamat paikalliset piipahtivat kahvilla tai viinillä, lounasta ei ollut tarjolla. Englannin ja saksan kielten sekoituksella juttelimme myrskystä ja kuulin myös että hiihtohissi on ollut suljettuna, mutta autotie on nyt aurattu. Ja koska asiakkaita ei ole ollut, on ravintola pitänyt lyhennettyä aukioloaikaa.

Tänään kylän baarissa, Bieltissä, on bändi-ilta. Aika raflaavaa 30 hengen asukkaan kylässä. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että ilta on peruttu sääolosuhteiden vuoksi. Ilmeisesti tänne tullaan lähikaupungeista viikonloppua viettämään - paitsi tätä viikonloppua.

Edit. Kävimme vielä valoisan aikaan Antonin kanssa alkuiltakävelyllä ja kävin tsekkaamassa Bieltin. Siellä illallispöydät olivat katettuna ja loppuunvarattuina. Ja stagella oli bändikamat. Tänään on sittenkin bileet!

Jeizinen, Sveitsi

Aamulla oli aika tyrmäävä näky keittiön ikkunasta. Ei ollut enää vihreää eikä aurinkoista, yön aikana oli tullut täysi talvi. En innostunut. Päivällä lunta tuli vaakatasossa lisää, lämmintä kuitenkin +3 astetta.

Kahdeksalta tuli kolme maalaria maalaamaan olohuonetta. Koiraparka, sille oli jo liikaa muutosta ja häslinkiä, kun omistaja vaihtui uuteen hoitajaan. Eikä kyllä ollut mullekaan kivaa, jouduin vielä viestinvälittäjäksi ja mulle sysättiin vastuu siitä, että kaikki sujuu hyvin. Tästä ei oltu etukäteen sovittu, joten koin vähän itseni huijatuksi ja ehkä hyväksikäytetyksikin. Toinen asia josta en pitänyt, oli koiran vieminen eläinlääkäriin naapurikylään. Se ei mielestäni kuulu lyhytaikaiselle koiravahdille, vaan on omistajan vastuulla. Mutta koska lunta oli tullut noin 30 senttiä eikä teitä oltu aurattu, päätettiin tuo eläinlääkärinaika perua.

Ehkä Antoniakin tympi säätäminen ja se päätti ottaa ritolat. Meillä meni tovi ennen kun huomattiin koiran katoaminen. Maalarit tuulettivat maalin katkuja ja jossain välissä Anton oli livahtanut huomaamatta ovesta ulos. En ollut turhan huolissani, luotin että se lopulta palaa kotiin. Ja sen jälkiä oli helppo seurata lumessa. Tutustuin taas pariin kyläläiseen. Kertoivat että Anton oli lähtenyt seuraamaan koiraansa ulkoiluttavaa naista. Vähän matkaa käveltyäni Anton jo palasi takaisin päin ja näytti onnelliselta. Se tuli suoraan luokseni kuin kertomaan seikkailustaan.

Oli ihanaa olla kotosalla ja katsella muuttuvaa maisemaa ikkunasta. Taianomaista. Ulkona ei ollut juurikaan liikennettä, saa nähdä tuleeko tänne lisää porukkaa viikonlopun viettoon.

Firenze-Jeizinen

Firenze-Jeizinen

Aamu Firenzessä näytti sateiselta. Espressoa ja munakas aamiaiseksi ja sitten menoksi. Ensin ratikalla juna-asemalle ja sieltä kello 8.55 junalla Milanoon. Milanossa ollaan kello 10.50 ja juna Sveitsin puolelle Vispiin lähtee kello 11.20. Italian puolella mentiin suuri osa matkaa pitkiä ja pimeitä tunneleita pitkin. Harmi, ei paljoa näkynyt Dolomiittejä. Välillä sininen taivas pilkotti tunneleitten välissä ja aurinkokin näyttäytyi.

Oltiin 35 minuuttia myöhässä Milanoon tullessa eli missasin seuraavan junan. Ei kun taas lipputoimistoon vaihtamaan lippua. Siinäpä sitten tunti hurahti ensin jonottaessa ja sitten italialaista byrokratiaa ihmetellen. Vielä jäi puoli tuntia jaloitteluun ennen kun matka taas jatkui. Nyt alkoi näkyä maisemia. Maggioren järvi, kylät ja taustalla näkyvät vuoret olivat auringon paisteessa upea näky. Ja näkymät vaan paranivat kun hyppäsin junasta Brig'in asemalla. Helga oli minua vastassa, hänen koiraansa, Antonia, olen menossa hoitamaan. 

Koska olin myöhässä, ei meille jäänyt Helgan kanssa yhteistä aikaa kuin pienen automatkan verran Gampeliin. Sieltä Helga laittoi minut gondoolihissiin ja hyppäsi itse bussiin ja lähti lentokentälle ja kohti Hollantia. Ohjeeksi hän antoi lähteä hissistä oikealle ja siitä autotielle. Hänen talonsa on kylän ainoalta hotellilta viides tai kuudes. Ja kun hissin ovet olivat sulkeutumassa, huusi Helga että ei oikealle vaan vasemmalle!

Nauratti tilanteen koomisuus ja maisemien kauneus. Jeizinen kylässä asuu vakituisesti 30 ihmistä, joten eiköhän oikea talo lopulta löydy. Kävelin asfalttitietä pitkin ja löysin hotellin. Sen toisella puolella ei ollut taloja, joten tiesin minne päin lähteä. Aikamoiseksi arpomiseksi meinasi mennä, kun en tarkalleen tiennyt minkä näköinen talo on. Mutta onneksi Anton bongasi minut! Kun ihmettelin kadulla mihin taloon menisin, kuulin koiran haukkumista yhdestä pihasta - Anton! Anton oli huomannut minut ja iloisesti hyppi aitaa vasten.

Asettauduin taloksi ja ihailin mykistyneenä näkymiä ikkunasta, lumisia vuoria joka puolella. Kylässä oli vain pieniä lumikasoja siellä täällä. Käytiin kävelyllä Antonin kanssa ja annoin sen näyttää tietä. Hotellin terassin ohi kulkiessamme meitä - tai oikeastaan Antonia - tervehdittiin ja kävin esittäytymässä ja sain ekat uudet ystävät. Vähän ajan päästä tuli pubin omistajarouva vastaan koiransa kanssa ja taas tultiin tuttaviksi. Hän kutsui minut lauantai-iltana pubiinsa, on kuulemma bändi-ilta.

Viimeinen kuva on näkymä keittiön ikkunasta.

Firenze

Firenze, Italia

Uffizin galleria ja San Niccolon kaupunginosa

Kylläpä oli vaikeaa päästä museoon ja sieltä sitten pois! Tänään on Naisten päivä ja Firenzen museoihin on naisilla ilmainen sisäänpääsy. Ennakoin tungosta, joten päätin käydä Uffizin galleriassa eilen. Paikan päällä oli pitkä jono, joten ostin lipun netistä ja maksoin neljä euroa extraa, jota pääsisin sisään jonottamatta. Kun lippu oli ostettu, piti se vielä käydä vaihtamassa paperilippuun lippuluukulla. Sitten kohti sisäänkäyntiä numero 1 ja sieltä kellarikerrokseen, sata+ metriä kävelyä, nousua kolme kerrosta ylös, ja sitten olinkin satojen muitten vierailijoitten kanssa museosalissa. Huoneita oli kahdessa kerroksessa kymmenittäin ja teoksia tuhansia. Siispä katsoin Da Vincit, Bottccellit, Michelangelot ensimmäiseksi tarkkaan ja muut huoneet kävelin läpi tai ohitin kokonaan. Ihan järjetön määrä ihan järjettömän hienoa ja järjettömän arvokasta taidetta! 

Kun vihdoinkin pääsin museosta pois, kiiruhdin pois myös vanhan kaupungin tungoksesta. Arno-joen toisella puolella on San Niccolon kaupunginosa, joka elää uutta kukoistustaan. Siellä on pizzeriaa, osteriaa, bulangeriaa, pasticceriaa, gelateriaa ja onpa siellä Michelin tähden omaava ravintola Gastro restaurant. Käyn paikallisessa osteriassa syömässä artiaokkarisottoa parmesaanin kera, hyvää oli. En ole suuri pizza/pasta/foccaccian ystävä, enkä syö lihaa, joten parasta antia Italian keittiössä ovat olleet antipastot. Artisokka on nyt sesongissa ja olen syönyt sitä kolmella eri tavalla laitettuna. Paras annos on ollut kokonaisena uppopaistettu artisokka, jonka söin sellaisenaan dipaten maustekastikkeeseen. Jälkiruuat eivät ole täällä se juttu, ruuan päälle riittää pieni kuppi espressoa. 

Lounaan jälkeen lähden kävelylle ja kävin muutamassa antiikki- ja hajuvesiliikkeessä, joita täällä San Niccolossa oli myös useita. San Niccolo jakautuu linnoituksen kahden puolen. Kävelen ylös Michelangelon kukkulalle katselemaan näköaloja. Sieltä käsin vasta ymmärtää kuinka valtavan iso Duomo eli tuomiokirkko on. Taivas menee mustaan pilveen ja vettä alkaa ripeksiä. Hyppään bussiin ja huristelen kaupungin toiselle puolelle kotiin kissoja paijaamaan.

Firenze, Italia

Firenze, Italia

Sunnuntai, lepopäivä. Täytyy välillä huolehtia itsestään, pitkällä reissulla se voi olla haastavaa. Nizzassa oli pyykkikone rikki ja samoin on täällä Firenzessä. Itsepalvelupesulan sijaan pesen pyykit käsin, ei niitä niin paljoa ole. Siivoan myös hieman, täällä on paljon tavaraa ja sotkua. Täytyy kuitenkin olla varovainen ettei astu asunnon omistajien varpaille. Mutta sen verran että itse viihdyn. Myös kissat vaativat vähän rapsutuksia. Joka päivä ei voi olla menossa, ei vaan jaksa. Täytyy pitää välillä kotipäiviä. Koska ulkona paistaa aurinko, lähden päiväkahville lähiaukiolle, Piazza San Jacopinolle. Kahvi ja kakkupala 2,50. 

Maanantai, vapaapäivä. Maanantaisin museot ovat yleensä kiinni, ihanaa, ei tarvitse miettiä mihin menisi vaan voi pitää vapaapäivän museoista. Ja kun on Firenzessä, tuntuu että niissä on pakko käydä. Mutta mutta, Palazzo Medici olikin auki. Siellä halusin käydä, sillä Medicin ökyrikkaalla pankkiirisuvulla on iso merkitys Firenzen historiassa. 

Kadulla kävellessäni olen törmännyt paikallisiin katutaiteilijoihin mm. Kraita 317:ta, jonka yksi teos on myös tässä asunnossa. 

Kraita317

Clet eli Clement Abraham

Exit/Enter

Karla Bru