Reykjavik, Islanti

Sagan ja Kolpianan (?) näkemykset taustalla näkyvästä Hallgrims - kirkosta.

Mitä opin tänään Islannista ja islantilaisista:

- oltuaan Tanskan alusmaan vuosisatoja, Islannilla on viha-rakkaussuhde Tanskaan. Aivan kuin meillä suomalaisilla ruotsalaisiin.

- islantilaiselle täytyy antaa islantilainen etunimi, joka on virallisesti hyväksytty. Muunkieliset tai keksityt nimet eivät siis käy.

- sukunimensä islantilaiset saavat edelleenkin isänsä nimen mukaan eli Egillin pojasta tulee Egillsson ja tytöstä Egillsdottir. Mikäli isästä ei ole tietoa, saa lapsi nimensä äidin etunimen mukaan. Se on harvinaista, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityistä; se nyt vaan on niin.

- Islanti on maailman tasa-arvoisin maa. Parlamentin 64 jäsenestä 30 on naisia ja olihan Islannissa maailman ensimmäinen naispresidenttikin.

- Islanti on maailman turvallisin maa. Täällä tapahtuu vähiten rikoksia suhteutettuna asukaslukuun. Tällä hetkellä vankiloissa on 104 vankia.

- asunnottomia Islannissa on 120.

- työttömiä on 3 400.

- yhtä kaadettua puuta kohti istutetaan kaksi uutta puuta.

- naisten palkka on Islannissakin miesten palkkaa pienempi. Siksi naiset järjestivät mielenilmauksen ja lopettivat työnsä 14.30, koska siihen loppui naisten palkanmaksu suhteutettuna miehiin.

- Islanti sai julkisuutta maailmalla, kun parlamentin puhemies - joka on nainen - imetti lastaan puhuessaan parlamentin puhujapöntössä. Islantilaisia tämä itsestäänselvyyden uutisointi huvitti suuresti.

- Islannissa asuu ulkomaalaisia vain 6% koko väestöstä.

- Islannissa on mobiilisovellus, jolla paikalliset voivat tarkistaa esim. baarissa perjantai-iltana, onko lähistöllä oleva komistus/sulostas heille läheistä sukua. Jos on, on parempi mennä baari-illan jälkeen yksin kotiin.

- Islantilainen vitsi: kun islantilainen eksyy metsässä mitä hän tekee? Nousee ylös ja jatkaa matkaa (Islannissahan ei siis ole metsiä).

- toinen islantilainen vitsi: jos et pidä säästä, ei hätää: odota viisi minuuttia, sitten se muuttuu.

Reykjavik, Islanti

Kävin iltakävelyllä Nordic housessa eli Pohjolan talossa eli Norræna húsiôssa. Siellä sattui olemaan sveitsiläisen pitämä, englanninkielinen luento elämänmysteereistä. Ei siis kovin skandinaavista tai islantilaista, mutta ehkä luentoa voisi kuvailla sanalla universaali. Ulko-ovea avatessani kuvittelin jo meneväni Akateemiseen kirjakauppaan, talohan on Alvar Aallon suunnittelema ja ovenkahvat olivat kovin tutun oloisia. 

Pohjolan talo on yhteispohjoismainen kulttuurikeskus. Siellä toimii kirjasto, jossa voi käydä lukemassa lehtiä ja lainata kirjoja kaikilla skandinaavisilla kielillä, myös fäärin ja grönlannin kielillä Talossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, konsertteja, luentoja yms. kulttuuritoimintaa.

Aalto Bistroa luotsaa paikallinen julkkiskokki Sveinn Kjartansson. Bistro mainostaa skandinaavisen ruokansa flirttailevan keski-Eurooppalaisen ruuan kanssa. Ruuasta en tiedä, mutta taas tuntui, kuin olisi vieraillut Helsingissä Aalto cafeessa. Hassua.

Reykjavik, Islanti

Matkan pölyt kävin huuhtelemassa Laugardalslaugin ulkoilmauimalassa. Altaita oli mistä valita; tavallinen uima-allas, lastenallas, kylmävesiallas (6*-8*C), useita kuumavesialtaita (38*40*42*44*C) ja vielä merivesiallas. Höyryhuoneessa tuoksu perinteisen eukalyptuksen sijaan oli mätä kananmuna, sen verran rikkipitoista vesi täällä on. Ilman lämpötila oli mukavan viileät kahdeksan astetta. Kevät on Reykjavikissa - suurine hiirenkorvineen ja voikukkineen - pidemmällä kuin Helsingissä. Tuuli tosin tuivertaa puuskaisesti, mutta onneksi aurinko pilkistelee välillä pilvien raoista.

Kuumasta vedestä ei Islannissa ole pulaa. Blue Lagoon
on suurin ja tunnetuin geoterminen allasalue. Se on rakennettu laavapellon päälle ja se toimii myös psoriasispotilaiden hoitolana. Blue Lagoon on Islannin tunnetuin nähtävyys ja sinne vierailua varten pitää varata aika etukäteen netistä. Pitkän harkinnan jälkeen päätin jättää Blue Lagoonin väliin, sen verran ruuhkaiselta ja turistirysältä se tuntui. Ja hintaa reissulle olisi tullut 98 euroa, joten jääköön toiseen kertaan. Laugardalslaugin uimalaan sisäänpääsymaksu oli noin yhdeksän euroa. Luonnossakin kuumia altaita on, tosin ne tuntuvat olevan hyvin salaisia, vähän kun meillä Suomessa marja- tai sienipaikat.

Reykjavik, Islanti

Islannin kielessä sana "heimur" tarkoittaa tyhmää. Se juontaa juurensa sanasta koti eli heimu. Eli tyhmä on se, joka jää kotiin. Matkaan siis.

Islannista tulee mieleen jää ja tuli, saagojen piilokansa, keitetty lampaan pää ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä - jalkapallo. Odotukset ovat korkealla, kohta nähdään lunastaako Islanti ne.

Bryssel, Belgia  >>>  Helsinki, Suomi

Syksyinen Bryssel vaihtui talviseen Helsinkiin. Helsingissä maa on valkoinen ja  pakkasta pari astetta. Kaduilla tummiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset näyttivät kasvottomilta möykyiltä kääriytyneinä paksuihin kaulaliinoihin, huppuihin ja hattuihin. Junaliikenne Pisararadalla oli poikki palohälyytyksen vuoksi. Bussissa matkalla lentokentältä keskustaan työmatkalaiset hermostuivat meihin isojen matkalaukkujen kanssa reissaajiin. Tulipa suorastaan kotoinen olo, kun matkustajat sättivät säälimättä toisiaan tien tukkimisesta ja tila valtaamisesta. Hymyilytti. Suomalaiset ovat näköjään oppineet puhumaan toisilleen.

Brysselistä jäi hyvä mieli. Kaupunki on mainettaan kauniimpi ja monipuolisempi. Se muodostuu ikään kuin pienistä kylistä, joilla jokaisella on oma identiteettinsä. EU-korttelit, alue jolla asuin, koostuu enimmäkseen toimistoista ja EU-virastoista. Alue hiljenee täysin iltaisin ja viikonloppuisin. Kivenheiton päässä on Matonge, Brysselin afrikkalainen kaupunginosa. Siellä elämä - värikäs ja meluinen - vasta alkaa iltaisin ja jatkuu pitkälle aamuun saakka. Molenbeekin arabit, Schaerbeekin turkkilaiset, Sint-Catherinen bohemiit, Woluwe-Saint-Pierren ylempi keskiluokka.... Brysselistä löytyy jokaiselle jotain. Eivätkä oluet täältä juomalla lopu. Jos haluat maistaa kaikkia belgialaisia oluita, menee siihen noin neljä vuotta, jos juot yhden oluen päivässä. 

Kotikulmillani on Jourdanin aukio, jonka laidalla on ravintoja, kauppoja ja tietenkin frittikioski, josta saa paikallisten mielestä Brysselin parhaat ranskalaiset. Viimeisenä iltana huomasin erään talon päätyyn ilmestyneet rakennustelineet ja maalausluonnoksen. Lennolla luin Finnairin lehdestä, että ranskalainen taitelija Guillaume Bottazzi maalaa talon päätyyn 16 metriä korkean ja 7 metriä leveän pinkin teoksen. 

Jos en muuta syytä keksisi lähteä uudelleen Brysseliin, niin Bottazzin teos vaikuttaa tsekkamisen arvoiselta.

Antwerpen, Belgia

Vielä viimeinen visiitti Antwerpeniin. Sunnuntai oli hyvä päivä vierailla MoMussa eli Mode Museumissa eli muotimuseossa. Antwerpen on muodin mekka. Belgialaiset - ja nimenomaan antwerpenilaiset - suunnittleijat ovat tunnettuja ja arvostettuja maailmalla. Antwerpenissa on heidän lippulaivaliikkeensä, eikä kaikkia merkkejä löydy edes Brysselistä. Myös Antwerpenin katukuva on värikkäämpi, mielenkiintoisempi ja monimuotoisempi kuin pukumiesten täyttämän Brysselin. Persoonallisen pukeutumisen lisäksi silmääni pisti värikkäät silmälasit niin miehillä kuin naisillakin. Silmälasit ovat selkeästi asuste, osa pukeutumista, ei pelkästään pakollinen paha.

Sunnuntaina kirpparit levittäytyvät turuille ja toreille. Myös antiikkiliikkeet olivat auki ja kävelykadut täyttyivät ihmisistä. Kesään verrattuna oli kuitenkin rauhallisempaa, turistimassat puuttuivat katukuvasta. Päivä oli lämmin ja päiväkahvit maistuivat syysauringon lämmittämällä terassilla.

Bryssel, Belgia

"Tintti voi olla tarpeen mukaan nuori tai vanha, skandinaavi tai italialainen, afrikkalainen tai aasialainen. Hän on universaali hahmo. Jos Tintti on kuka tahansa, hän on myös sinä!"

Bryssel on sarjakuvan pääkaupunki ja Tintti on varmasti tunnetuin belgialainen sarjakuvahahmo. Sarjakuva on Belgiassa vakavasti otettava taidemuoto ja osa belgialaista kulttuuria. Belgian sarjakuvamuseossa, Belgian Comic Strip Centerissä, on yli 7 000 originaalia noin 400 sarjakuvapiirtäjältä, enimmäkseen belgialaisilta. Tintin ja kumppaneiden lisäksi museossa vilistävät myös Smurffit ja Lucky Luke sekä sadat muut hahmot. Museossa on pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä, onpa täällä ollut esillä myös meidän ikiomat Muumit ja Tove Jansson.  

Sarjakuvamuseon sijaitsee upeassa art nouveau -rakennuksessa, jonka tunnettu arkkitehti Victor Hortan suunnitteli 1900-luvun alussa Waucquezin tavaratalolle. Tavaratalo lopetti toimintansa 1970-luvulla ja sarjakuvamuseo aloitti toimintansa vastaremontoidussa rakennuksessa 1989. Rakennus on esiintynyt  Tintti ja aakkostaide -albumissa vuodelta 1986. Sarjakuvassa kapteeni Haddock kaatuu portaikossa rikkinäiseltä askelmalta ja joutuu pyörätuoliin. Päästyään pyörätuolista hän unohtaa rikkinäisen askelman ja putoaa taas.... Tällä albumilla Studio Hergè antoi tukensa remontille ja tulevalle Sarjakuvakeskukselle. 

Pysyvässä näyttelyssä esitellään sarjakuvan tekemisen vaiheet ideoinnista myyntiin. Esillä on paljon luonnoksia; osa lyijykynällä ruutupaperille piirrettyjä, osa modernisti tietokoneella tehtyjä. Värityksen ja typografian lisäksi käsitellään myös kansikuvan tehtävää, kustantamista ja markkinointia. Myös lukijalla on vastuu lukemansa ja näkemänsä ymmärtämisestä. Suomenkielistä osuutta näyttelyssä edustaa kansikuva Tintti ja Picarot -albumista.