HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Nepalissa vaihtui viime yönä vuosi, nyt eletään vuotta 2070. Olen kysynyt paikallisilta, mistä tämä ajanlasku alkaa ja vastaukseksi olen saanut, että Buddhan syntymästä tai sitten ensimmäisen kuninkaan syntymisestä. Hmm... Koska kyseessä on buddhalainen kalenteri, ensimmäinen vastaus lienee oikea.

Thamelissa, joka on turistikeskus, ei näkynyt eilen illalla juurikaan turisteja, missä lienevät viettäneetkään uutta vuotta. Nepaleja sen sijaan oli liikkeellä runsaasti - nuoria enimmäkseen. Uuden vuoden juhlintaan kuuluivat ilmapallot ja bileet; elävää musiikkia, isoja porukoita ja tanssia. Poikkeuksellisesti ravintolat saivat olla auki 01.00 saakka, normaalin 00.00 sijaan. Kaiken kaikkiaan juhlinta oli siistiä ja iloista, känniörveltäjiä ei katukuvassa näkynyt.

Onnellista alkanutta vuotta 2070 kaikille ystäville ja tutuille!!!

Lehmiä (tosin kuvassa taitaa olla sonni- vasikka) täällä näkee vapaana jonkin verran. Ne tonkivat roskia ja kulkevat kaikessa rauhassa muun liikenteen seassa. Työmatkani varrella on myös navetta, jossa on lypsy- lehmiä - hämmentävä näky levottomassa suurkaupungissa. 

Kulkukoiria täällä on sitäkin enemmän. Ne makaavat päivisin kuin raadot ja illalla aktivoituvat ja lähtevät laumoissa liikkeelle. Pelottavaa. Paikalliset eivät reagoi eläimiin millään tavalla, väistävät tarvittaessa. Ihmetyttää, ettei eläimistä huolehdita vaan ne jätetään oman onnensa nojaan.

Eipä yhtään hullummat myyntinäkymät, vetää vertoja meidän Kauppatorillemme :)  Olin tänään EPSAlaisten kanssa "torilla" vai kuinka sitä paikkaa oikein kutsuisi? Olimme tiibetiläisessä kaupunginosassa, Boudhnath Stupan juurella, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista - todella kaunis ja yllättävän rauhallinen paikka. Asiakkainamme oli sekä paikallisia että turisteja ja kaikkia tuotteita (laukkuja, käsinukkeja, hattuja, huiveja, kukkaroita...) myytiin tasaisesti.

Selvittelimme EPSAlle lisää myyntipäiviä, tällä hetkellä heilla on lupa myydä kuutena päivänä kuukaudessa ja tavoittena olisi kuusi myyntipäivää viikossa. Lupaavalta näyttää.

Vuokraisäntäni nelikymppisten kunniaksi minäkin sain palan kakkua. Laulu raikaa naapuritalossa ja vaikka paikalla onkin "vain perhettä" on tupa täynnä ihmisiä ja iloista menoa. Kukat sain aamulla isoäiti-Sabitalta. Hän on niin suloinen ja huomaavainen!

Päivällä kuvattiin EPSAn (Entire Power in Social Action) eli vammaisten huovutuspajan tuotteita nettikatalogiin. Silmät ovat niiiiin väsyneet; ulkona oli kirkasta ja sisällä pimeää (ei tietenkään sähköjä, ei myöskään ikkunoita), eikä ulkoa oikein varjopaikkoja löytynyt. Haastavat olosuhteet, nyt en jaksa edes katsoa, mitä ollaan tänään saatu aikaiseksi. Palataan asiaan myöhemmin!

Ruokamyrkytys. Kuinka saatoinkaan olla niin huolimaton? Söin perjantai-iltana pieneen nälkään sandwichin, jossa oli raakoja vihanneksia ja varmaan majoneesiakin. Tähän asti olen syönyt ulkona vain keitettyä ruokaa ja niin teen vastaisuudessakin. Nyt olo alkaa olla jo normaali - ihanaa.

Huivit ovat sekoitus skandinaaviaa ja bollywoodia, ehkä se on = nepalilainen design. Työtahti on verkkaista, poukkoilevaa ja heikosti organisoitua, joka aiheuttaa tuskaa suorituskeskeiselle ja tuloshakuiselle suomalaiselle. Epsassa oli tällä viikolla kuusi suomalaista opiskelijaa ja opettajaa vapaaehtoisina. He korjailivat rakennuksia ja laittoivat kasvimaata kuntoon. Ai niin, tunnollisena suomalaisena sairastuin tietenkin viikonlopuksi.

Tänään oli taas panda l. lakkopäivä. Lähdin pyöräilemään iltapäivällä ja hakemaan ruokaa. Kaikki paikat olivat kuitenkin kiinni. Ajoin vuokraisäntäni supermarketin ohi ja siellä seisoi poliiseja rivissä etuovelle varmistamassa, ettei kauppaa avata ja takaovella yksi poliisi viittoili ihmisiä sisään kauppaan takaoven kautta. Mielenkiintoinen systeemi.

Työmatka voi alkaa. Yleensä pyöräilen lyhyet matkat ja pidemmät matkat menen mikrobussilla. Varsinkin pienemmät kadut ovat pölyisiä ja kaupungin yllä leijuu auringon peittävä saastepilvi. Jatkuva nuha alkaa viedä voimia, joten nyt otin järeämmät keinot käyttöön ja testaan, josko maski vähän helpottaisi oloa. Paikalliset eivät juurikaan pyöräile ja kypärää käyttävä pyöräilijä on mitä todennäköisimmin länsimaalainen.

Tällä hetkellä työskentelen EPSAssa, huovutustyöpajassa. Eilisen päivän saldo jäi yhteen huiviin, päivä oli todella nihkeä. En tiedä, hidastiko työskentelyämme kulttuurierot, henkilökemiat vai EPSAn juuri saama suuri tilaus. Katsotaan, mitä tanään saamme aikaiseksi...