Bhutanissa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset. Meno on rauhallista ja rentoa, ihmiset todella vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä ja maahansa. Turisteja Bhutaniin pääsee vuosittain vain 100 000 ja maata halutaan varjella  liioilta ulkopuolisilta vaikutuksilta. Bhutanissa on paljon sääntöjä, joita asukkaat rakastavat noudattaa. Kaikki maassa kasvatettavat tuotteet ovat luomua ja tupakointi on kokonaan kielletty. 

Buddhalaisuus näkyy voimakkaasti arjessa. Dzongeja ja pyhiä paikkoja on tiuhaan ja guruja kunnioitetaan rituaalein ja uhrein. Buddhalaiset syövät kyllä lihaa, mutta eivät saa tappaa eläimiä, siksi kaikki liha tuodaan Intiasta. 

Jouduin matkustamaan maassa oppaan ja autonkuljettajan kanssa, yksinmatkustaminen turisteilta on kiellettyä. Aluksi tunsin itseni vangiksi isossa hienossa autossa kahden "vartijan" seurassa, mutta loppumatkasta tuntui, että reissasin kavereiden kanssa. Mieluummin olisin kuitenkin hypännyt yksin paikallisbussiin...

Ajaessamme pienen kylän ohi, tapsimme oppaani Kharkan isän, joka toimii opettajana kyläkoulussa. Kuvassa oikealla kuljettajani Kumar. Pysähdimme juttelemaan ja saimme kutsun tulla vierailulle hänen kotiinsa. Hänen vaimonsa tarjoili meille perinteistä bhutanilaista voiteetä ja paistettua riisiä ja keksejä. 

Vierailu bhutanilaisessa kodissa oli matkani parasta antia. Koti kertoo paljon ihmisistä ja kulttuurista. Heidän kotinsa oli länsimaalai-sittain vaatimaton ja se oli sisustettu erittäinen värikkäästi ja koristeellisesti. Seinillä oli kuninkaallisten ja uskonnollisten gurujen kuvia. Tässäkin bhutanilaisessa kodissa asui onnellinen perhe.

Thimpussa, Bhutanin pääkaupungissa asuu n. 100 000 ihmistä. Thimpun keskusta on kuin Polvijärven kirkonkylän raitti; pääkatu ja yksi risteys. Ruuhka-aika aamuisin ja iltapäivisin kestää 0,5-1 minuutia ja sitä varten tarvitaan poliisi ohjaamaan liikennettä vasemmalla näkyvään pömpeliin. Huom! täysikuu.

Bhutan on perustuslaillinen monarkia ja äänestäminen on pakollista täysi-ikäisille kansalaisille. Kuningasperhe on suuressa arvossa ja kuningasparin kuvia näkyi joka kaupan ja ravintolan seinillä. Näin usealla ihmisellä kuningasparipinssin rinnuksissaan. Vapaaehtoista?

Rakennussäädökset ovat Bhutanissa tiukat. Talojen tulee noudattaa perinteistä arkkitehtuuria ja ne saa olla max. viisikerroksisia. Seinämaalaukset ja väritys on vapaa. Usein talot ovat voimakkaan värisiä ja julkisivussa on buddhalaisia maalauksia ja symboleja mm. neljä eläintä - tiikeri, leijona, lohikäärme ja lintu. Ne symboloivat voimaa, tietoisuutta, iloa... Yksi yleisimpiä symboleita oli penis, joka tuo taloon onnea ja suojelusta.

Melkein perillä. Vaellus Tiikerin pesään kesti pari tuntia, nousua 900 metriä ja lopullinen korkeus 3 100 metriä. Tässä vaiheessa oppaani huomasi, että olemme päivän ensimmäiset vierailijat ja meille on luvassa erityissiunaus guru Rinpochelta. Perässämme kuului ääniä, joten loppumatka taittui juosten, ettei kukaan ohittaisi meitä. Tiukille otti, mutta ensimmäisiä oltiin! Matkani meinasi tyssätä luostarin portille, jossa kaksi poliisia mittailivat lahkeitteni pituutta ja arvelivat ne liian lyhyiksi - säädökset olivat kuulemma juuri muuttuneet. Pienen neuvottelun jälkeen he onneksi päästivät minut sisälle. Luostari sijaitsee uskomattoman kauniilla paikalla ja näkymä lumihuippuisille Himalajan vuorille on sanoinkuvaamaton.

Esimakua Bhutanista

 

 

Tänään oli upea päivä Epsassa! Heillä on valtava into oppia ja suunnitella uusia tuotteita. Nepalissa vallitsee kopioimisen kulttuuri (ehkä kirjoitinkin siitä jo aiemmin?) ja luovuus tuntuu olevat piilossa. Kaikki kaupat myyvät tasantarkkaan samoja tuotteita, samoilla hinnoilla. Toivottavasti Epsa saa ainakin hetkeksi kilpailuetua uusista, erilaisista tuotteistaan.

Aamulla heillä oli valtavan pitkä lista, mitä he olisivat päivän aikana halunneet tehdä: rannekkeita, hattuja, huiveja, laukkuja, kännykkä- ja läppärikoteloita, kierrätystuotteita.... Minun täytyi toppuutella heitä, että tehdään nyt vain yksi uusi tuote tänään, ensi viikolla sitten lisää. Kuvassa heidän ensimmäiset rannekkeensa - olen ylpeä heistä!

Huomenna alkaa pääsiäisloma ja lähden viettämään sitä Bhutaniin. Päivityksiä taas luvassa ensi viikolla. Hyvää Pääsiäistä! 

Sabita, ihana isoäiti, joka asuu kanssani samassa pihapiirissä poikansa perheen kanssa. Hän on leski, eikä siksi saa käyttää värikkäitä vaatteita, punainen on kokonaan kielletty. Sabita on kova puhumaan ja koska meillä ei ole yhteistä kieltä, yrittää hän kovasti opettaa mulle nepalia. Osaan jo värit, ruumiinosat, ruoka-aineita... ja "ma office janchu" l. menen toimistolle.

Pihassamme kasvaa komea, noin kolmemetrinen joulutähti l. lalipath. Sabita hoitaa pientä kasvimaata ja kun tulin kotiin viikonloppureissultani, Sabita tuli heti tervehtimään minua ja antoi mulle nipun persiljaa - suloista!

Madanpokharan laukkumallisto on valmistunut! Kuvissa näkyvät tuotteet on valmistettu riisisäkeistä (keltaiset) ja vanhoista banderolleista (valkoiset). Tuotteet on suunniteltu sokeitten ja fyysisesti vammaiste ihmisen valmistet- taviksi. Kierrätystuotteet eivät ole kovin suosittuja nepalien keskuudessa, mutta näistä tuotteista he väittivät pitävänsä. Seuraavaksi katsomme, mitä Madan-pokharan self-help center pystyy ja haluaa valmistaa, minkälaista apua he tarvitsevat tuotannon aloittamiseksi ja sitten mietimme, kuinka jatkamme tästä eteenpäin.

Työskennellessäni ompelijan kanssa törmäsin kulttuurieroihin. Naiivina suomalaisena luotin ompelijan sanaan, mutta koskaan hänen lupauksensa eivät pitäneet. Myös malleja hän muutti mieleisekseen, mikä ei todellakaan ilahduttanut minua! Monta kertaa jouduin muistuttamaan itseäni, että tämä on normaali nepalilainen työskentelytapa, sopeudu siihen.

Viikonloppua lähdin viettämään Bhaktapuriin ja Nagarkotiin. Bhaktapur on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja Nepalin entinen pääkaupunki satojen vuosien takaa. Historiallinen keskusta oli laaja monine temppeleineen, aukioineen ja nevarirakennuksineen. Siellä oli ihanaa liikkua kaikessa rauhassa, ilman liikennettä ja melua. Keramiikan lisäksi Bhaktapurille on tyypillistä puuleikkaukset ja kudonta - niin ja jogurtti. Kilometrejä Kathmandusta Bhaktapuriin kertyy 16, mutta silti bussimatka kesti noin tunnin.

Bhaktapurista matka jatkui ylös vuoristoon, Nagarkotiin. Matka oli rattoisa täpötäydessä bussissa, intialaisia dramaattisia rakkaus- lauluja kuunnellen. Nagargot on pieni, hieman unelias kylä luonnonkauniilla paikalla. Harmi, että Nepalissa ei jätehuolto pelaa, sillä kylän kauniit rinteet saivat toimittaa kaatopaikan virkaa.

Sunnuntaiaamuna herätys kello 6 ja lähtö auringonnoustessa vaeltamaan kohti näköalapaikkaa. Sää oli varsin selkeä ja lumihuippuiset vuoret näkyivä kutsuvina kaukaisuudessa. Mt. Everest oli pilvien takana piilossa, mutta neljä pienempää vuorta näkyi kirkkaasti. Valokuviin en niitä valitettavasti onnistunut tallentamaan.