Tää on niin ihana heppu, että pakko laittaa kuva tänne! Tuntuu, että Nepalissa - ainakin näin alkuvaiheessa - päivän aikana tapahtuu niin paljon asioita, etten oikein ehdi sisäistämään kaikkea, saati että jaksaisin vielä kirjoittaa niistä.

Tämän päivän parasta antia oli vierailu nepalilaisessa kodissa. Nepalilainen ystäväni Bimal - suomalaisittain Pimpeli -  vei minut vierailulle sisarensa luokse. Nelihenkinen perhe asui pienessä huoneessa, jossa oli kaksi sänkyä, hylly ja keittonurkkaus. Vesi haettiin ulkoa ja vessakin oli yhteinen naapureiden kanssa. Mutta se ystävällisyys ja vieraanvaraisuus! Juotiin teetä, syötiin herkkua, joka muistutti suomalaista joulutorttua ja he opettivat minulle nepalia. Nyt osaan jo sanoa "timro thulo jutta" eli sinulla on isot kengät. 

Sieltä lähtiessäni ajattelin, etten enää ikinä valita omasta elämästäni...

Nepalissakin vietettiin eilen Naistenpäivää hyvin äänekkääseen ja värikkääseen tapaan. Muutenkin ruuhkainen ja meluisa liikenne puuroutui entisestään ja muuttui vieläkin äänekkäämmäksi, jos vain mahdollista. Forward Looking osallistui Naistenpäivän kulkueeseen ja minäkin olin mukana tukemassa nepalilaisten naisten oikeuksia. Sinänsä hassua, että naiset marssivat ja miehet istuivat autoissaan ja mopojensa selässä - kahtiajako oli varsin ilmeinen. Toki kulkueessa oli miehiäkin, hyvä niin.

Takana näkyvä LACC (Legal Aid and Consultancy Center) on Nepalin ensimmäisiä kansalaisjärjestöjä, jonka joukko naisjuristeja perusti. LACC tukee naisten ja lasten oikeuksia ja edistää tasa-arvoa. 

Illalla nyrkkipyykkiä otsalampun valossa.

                           Photo khichnu milcha?

Sähköpylväät ovat täällä kuin taideteoksia, toinen toistaan kummallisempia! Ei siis ihme, ettei sähköä riitä koko päiväksi. Asuntoihin jaetaan sähkönjakelulistat, joista näkyy, milloin sähköä EI ole saatavilla. Onneksi mulla on asunnossani invertteri, joka varaa sähköä verkosta ja luovuttaa sitä silloin, kun sähkönjakelu on poikki. Käytännössä niin, että joka huoneessa palaa yksi valo sähkökatkosten aikana. Ruuan säilyminen jääkaapissa epäilyttää hieman... Niin, ja kannatti ottaa fööni mukaan - yhtenäkään aamuna ei ole ollut sähköä, kun olen ruvennut hiuksiani laittamaan.

Kathmandu on maailman saastuneimpia kaupunkeja. Saasteiden lisäksi pöly tekee hengittämisen välillä vaikeaksi, eikä maskin käyttö ole yhtään liioiteltua. Harmi, etteivät ympäröivät vuoret näy saasteiden takia. Vain yhtenä päivänä, silloin kuin saavuin Nepaliin, ilma oli niin kirkas, että vuoret näkyivät.

Vihdoinkin nettiyhteys toimii Guest housessa! Saavuin Kathmanduun viikko sitten perjantaina. Ensivaikutelma oli pölyinen, meluisa, kaoottinen.... Mandira, vapaaehtoistyön koordinaattori oli lentokentällä minua vastassa ja toi minut vierastaloon. Asun Sanepassa, noin 4-5 km keskustasta. Kuvassa näkyy uusi kotini; oikealla olevan talon alakerta.

Ensimmäinen työpalaveri oli perjantaina, vain muutama tunti saapumiseni jälkeen. Tutustuimme toisiimme ja heittelimme ilmaan ideoita, mitä voisin seuraavan kolmen kuukauden aikana tehdä. Sain suunnitelman maaliskuulle ja nepalilaiseen tapaan se on ehtinyt muuttua jo muutaman kerran.

Maanantaina pääsin mukaan konferenssiin, jossa FELMin nepalilaiset yhteistyökumppanit esittelivät toimintaansa - mikäpä sen parempi aloitus vapaaehtoistyörupeamalle! Mukana oli myös kansalaisjärjestö Forwar Looking, jossa tulen työskentelemään vammaisten käsityöprojekteissa. Konferenssissa sain hyvän kuvan siitä, millaista toimintaa FELM Nepalissa tukee. Lisäksi olen tutustunut paikalliseen käsityötarjontaan vierailemalla erilaisissa kaupoissa sekä Tamelin että Patanin alueella.

Tänään se sitten alkaa; matka Nepaliin ja vapaaehtoistyöhön. (Tänään on siis torstai 28.2, vaikka Blogger väittääkin että olisi keskiviikko 27.2, outoa.) Valmistautumisaikaa on ollut neljä kuukautta ja nyt olen enemmän kuin valmis lähtöön! Aamulla sain meiliä Mialta, tulevalta pomoltani, ja tunnen itseni todella tervetulleeksi Nepaliin. Vielä pakkailen matkalaukkua ja pähkäilen kiloja - vaaka sanoi sopivasti itsensä irti, joten matkalaukun paino jää arvioitavaksi. Kummasti laukku täyttyy, vaikkei mulla pitänyt olla paljoa tavaraa... Ja jos jotain unohtuu, Nepalista saa kaikkea (paitsi fluorihammastahnaa, kuulemma).

Ulkona paistaa aurinko ja sää näyttää kauniin keväiseltä. Seuraavan kerran onkin sitten kesä, kun täällä tallailen. Nyt lähden tekemään viimeisiä ostoksia: ruisleipää ja suklaata viemisiksi nepalinsuomalaisille.

Vielä pari viikkoa lähtöön...

Passi✓Intian viisumi✓lennot Delhiin✓ lennot Kathmanduun✓ passikuvia✓  viisumikuvia✓matkustusilmoitus Ulkominis- teriöön✗ rokotukset✓terveystodistus✓ matkavakuutus✓ kopioita passista✓ nepalinkielen fraasisanakirja✓ otsa- lamppu✓ pattereita✓ tanssijan- kukkaro✓ pilli✓ aurinkovoidetta✓ niskatyyny✓ retkilusikka✓ kuvia Suomesta✓ kameraan muistikortti✗ ja linssisuojus✗ muistitikku✓ viemisiä suomalaisille: suklaata✗ ruisleipää✗ lehtiä✗ viemisiä nepaleille: Suomi-aiheisia pinssejä✓ ja avaimenperiä✓ karkkia✗ valtakirja✓ tulosta reittiohje ja osoite✗allekirjoita sopimus✗lue Askel kerrallaan - Kestävää kehitystä Nepalissa✓ lue Kohti kaukaisia kyliä✗kuvaa vammaisten Suomessa tekemiä tuotteita✓kuvaa kierrätystuotteita Suomesta✓kuvaa suomalaisia huopatöitä✓tapaa perehdyttäjiä✓(kiitos Kirsti, Anu, Tossi, Julia, Suvi, Pölöset...)