Kos tuntuu jakavan ihmisiä; toiset tykkää, toiset ei niinkään.
"Aika likainen ja nuhjuinen paikka kokonaisuudessaan."
"Paikkana Kos on ehkä jämähtänyt sinne 90 luvulle. Paikallisten ihmiset vaikuttivat melko kypsyneiltä. Monessa paikassa palvelu oli töykeää. Lapselta tuli itkukin tämän takia. Itsekin pahoitin mieleni useamman kerran. Tämä paikka on nähty ja varsinkin kuultu. Muuten kiva reissu."
"Mahtava lomakohde. Ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa."
"Kos kaupunkina todella kiva kohde. Rauhallinen, muttei tylsä. Paljon nähtävää ja ihanat ruokapaikat ja vanhakaupunki tarjosi paljon kivoja kauppoja. Hyvät pyöräilyreitit ja ihana rantabulevardi."
Ihan kuin eri kohteissa olisivat nämä ihmiset käyneet. Mulle Kos edustaa vähän viime vuosituhannelle jämähtänyttä, köyhää ja likaista paikkaa, sisäsiittoisia ja epäsosiaalisia/muunneltua totuutta puhuvia ihmisiä. Eikä Dikeos-vuoristokaan kummoinen ole, häviää puoli kilsaa meidän Haltille korkeudessa. Aegeanmeri sen sijaan on kyllä kaunis.
Parasta aina ja kaikkialla ovat tietenkin ihmiset - ne muutamat, joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Suomalaisia syytetään aina jäyhiksi ja puhumattomiksi; sitä kosilaisetkin ovat. On vaikeaa päästä heidän kanssaan puheisiin, eikä small talk heiltäkään luonnistu. Ihan parasta tänä kesänä on ollut pyöräilyretket iltaisin. Välillä yksin, välillä ystävän mukana kissoja ruokkimaan.
Ehkä olen liian ankara Kosille. Ehkä aika kultaa muistot. Voi olla, että kylminä syysiltoina Suomessa, kaipaankin tänne takaisin.
