Plati, Kreikka

Vihdoinkin pääsin astumaan Platin autiosaaren maaperälle. Kymmeniä kertoja olen ajanut laivalla saaren ohi ja haaveillut pääseväni sinne. Tänään sitten meidän retkilaiva vaihtui ja tämä uusi paatti ankkuroitui Platin saarelle laituriin - aiemmin ollaan vaan pysähdytty saaren ulkopuolelle uimataukoa varten. Lisäksi eräs sukellusopas, joka oli pienen porukkansa kanssa saarella, tiesi Pyhän Nikolauksen kirkon avaimen säilytyspaikan ja vähän kuin bonuksen, pääsin vierailemaan kirkossa sisällä.

Platin saarella on kirkon lisäksi autiotalo. Kreikkalais-italialainen kirjailijapariskunta rakensi talon saarelle, meni naimisiin kirkossa ja muutti Platille - ilman venettä. Ilmeisesti ei mennyt kovin hyvin, sillä ensimmäisen talven jälkeen mies oli kuulemma alkoholisoitunut, pari erosi ja molemmat muuttivat saarelta pois. Nyt pihalla vaeltelee vuohia ja talo ränsistyy. Toivottavasti kirjoittivat edes kirjan kokemastaa niin ei mennyt talvi hukkaan Platilla.

Kirkko on kaunis ja siisti. Kaikki kirkot Kreikassa ovat kauniita ja siistejä! Kuka näistä oikein huolehtii, varsinkin autiolla saarella? Sisällä on hienoja ikoneja ja yhdessä tuohuksessa palaa tuli. Muutama liturgia täällä kuulemma pidetään vuodessa. 

Yläkuvassa kivitalo näkyy taustalla.

Kos, Kreikka

Kesän pakollinen kissapostaus. Yläkuvan kissa on kunnossa ja voi hyvin. Sattui vaan haukottelemaan just kun kuvan nappasin. Lähdin kahdeksan aikoihin illalla pyöräilemään Kosin kaupunkiin. Päivälämpötila on ollut muutaman päivän 40. Illaksi oli vähän viilentynyt, mutta kuuma on edelleenkin, ei kuitenkaan enää paahtavan kuumaa kuten päivällä. Liityin ystäväni seuraan kun hän lähti ruokkimaan kissoja. Kävimme kolmessa paikassa, annoimme kissoille ruokaa ja juomaa. Kissat tunnistivat hänet jo kaukaa ja juosta jolkottivat ruokapaikalle. Yksi kissoista oli kesy, entinen lemmikkikissa. Muut arastelivat ja pysyivät pienen matkan päässä. Tämä lemmikkikissa kieltäytyi muuttamasta perheen mukana uuteen paikkaan. Vaikka se kopassa kuljetettiin uuteen kotiin, vaelsi se aina takaisin vanhalle kotitalolle. Täällä se on onnellinen ja siitä pidetään huolta. Kissakanta on pienentynyt Kosilla, kiitos eläinsuojeluyhdistysten. Niille voi soittaa ja kertoa leikkaamattomista kissoista. Vapaaehtoiset hakevat kissat ja vievät ne eläinlääkärille leikattavaksi. Samalla napsastaan pala pois korvasta, näin tiedetään että se on leikattu.

Toinen ruokintapaikka on vanhan elokuvateatterin sisäänkäynnillä. Teatteri on lopettanut toimintansa vuosia sitten, mutta edelleenkin sisällä näkyy tuoleja ja viitteitä elokuvista. Harmi, että kaunis talo on päästetty rapistumaan. Kos vaikuttaa köyhältä saarelta. Täällä on paljon ränsistymään jätettyjä taloja - miksi näin, syytä en tiedä. Ehkä rahat ovat loppuneet tai sitten perikunta ei pääse yksimielisyyteen perinnöstään. Myös keskeneräisiä rakennusprojekteja on paljon. Surullinen näky. 

Kos on riippuvainen turismista. Entä sitten jos turistit eivät enää halua tulla nykyään niin kovin kuumaan Kreikkaan? Koronan aikaan Kreikan valtio tuki runsaasti matkailualan yrittäjiä ja työntekijöitä. -70-luvulla moni luopui maanviljelystä ja muutti rannikolle töihin hotelleihin ja ravintoloihin. Tästä on muistona tyhjiä vuoristokyliä, kuten Agios Dimitros. Ja kuten aiemminkin olen sanonut; surullista ettei saarella ole enää juurikaan omaa ruuan tuotantoa; suurin osa hedelmistä ja vihanneksista tulee tänne manner-Kreikasta. Mutta kissat saivat ruokansa ja voivat lähteä täydellä mahalla yöjuoksuillensa.

Zia, Kos

Ehkä vähän suottakin mollasin Zian kylää edellisessä postauksessani. (Zia on siis kuuluisa kauniista auringonlaskustaan.) Onhan sillä puolensa. Auringonlaskusta en ehtinyt nappaamaan kuvaa, mutta yllä kuva jälkimainingeissa. Aurinko laskee noin kello 20.30 ja Zian kylä alkaa täyttyä vierailijoista kuuden aikoihin. Ostoksia, illallinen, auringonlasku. Kylä on tyhjä taas kymmeneltä. Sitä ennen on armoton vaeltaminen autoille ja bussit jyräävät kylän läpi. Kaksi paikallisbussia lähtee illalla kylästä kaupunkiin ja sesonkiaikaan ne ovat niin täynnä, etteivät kaikki mahdu kyytiin. Osa jää odottamaan takseja, joita ei täällä turhan montaa ole. Taitaa monella ilta venähtää suunniteltua pidemmäksi.

Ziassa asuu ympäri vuoden noin 60 asukasta. Kosin saarella asukkaita on 33 000+ ja autoja huikeat 80 000. Suurin osa autoista on vuokra-autoja. Viime kesänä niitä ei ollut riittävästi ja tänä kesänä niitä on liikaa. Koskaan ei ole hyvä. Taitaa kaikki saaren ruuhkat keskittyä Ziaan. Yllättävän hyvin liikenne täällä muuten sujuu. Missään muualla en ole nähnyt stop-merkkiä liikenneympyrässä, mutta Kosilla sellainen on. Kuinkahan moni turisti sen ehtii huomata? Täällä on kiinnitetty huomiota liikenneturvallisuuteen ja saarta halkovan päätien nopeus on laskettu 70 - ja paikoin jopa 50 - km/tunti. Eipän noita rajoituksia kukaan taida noudattaa, ehkä joku turisti. Kaikki saaren poliisit taitavat olla lentokentällä, ei heitä muualla näe. Kesäisin Kreikan mantereelta siirretään niin poliiseja kuin terveydenhuollon henkilöstökin pienille saarille. Silti heitä ei tunnu olevan missään riittävästi. Myös hotellit ja ravintolat kärsivät työvoimapulasta. Paljon tänne tulee työntekijöitä mm. Bulgariasta ja Albaniasta. Enemmänkin saisi tulla. Mikä lienee turismin kohtalo, kun kukaan ei enää halua palvella, kaikki haluavat vaan olla palveltavina.