Asfendiou, Kreikka

Vapaalla lähden mieluummin vuoristoon kuin merelle. Merelle pitää lähteä töitten puolesta joka keskiviikko, joten se riittää. Dikeous-vuoristossa ihan parasta on havumetsän tuoksu ja tietenkin maisemat Aegeanmerelle. Yllä olevassa kuvassa näkyy myös suolajärvi valkoisena plänttinä. Zian kylä on tunnetuin vuoristokylä ja mielestäni täysin yliarvostettu. Se on kuin aikuisten huvipuisto, täynnä krääsäkauppoja ja ylihintaisia ravintoloita. Kuulemma sieltä on kaunein auringonlaskunäkymä - enpä tiedä.

Menen mieluummin paikalliseen kylään. Asfendiou on sellainen. Siellä on alle sata asukasta. Sen ohi hurauttaa helposti. Halkivievän, kapean kadun varrelle jää tyhjiä mutta hyväkuntoisen näköisiä taloja. Kylän keskustassa on bysanttilainen kirkko, taverna ja bussipysäkki. Kirkko on kiinni mutta taverna on auki. Tilaan saman lounaan kuin viime kesänä; kreikkalainen salaatti ja saganaki eli levitetty juusto. Huvittaa, taidan olla aika urautunut. Mutta miksi hyvää vaihtaisi, oikein tyytyväinen olin taas ateriaan.

Ruuan jälkeen käyn kävelyllä. Taverna kohdalta lähtee kauniisti kivetty katu ylöspäin. Kadun täytyy olla vanha. Sen laidalla on enemmän autiotaloja kuin asuttuja. Täältä saisi kyllä hienon remonttiprojektin, jos joku sellaista on vailla. Tuo yläkuva on otettu tältä kadulta ja siellä olevan majatalon edustalta. Maisemat ainakin ovat kohdillaan.

Kos, Kreikka

Vapaapäivä = pyykkipäivä, toripäivä, rantapäivä

Vapaapäivä. Ensiksi pyykit koneeseen. Pesukoneen ohjelma on tietenkin kreikaksi, enkä enää muista varmaksi, mikä ohjelma pitää valita. Onneksi vuokranantajien aikamiespoika, Diamantes, kulki juuri ohi (pesukone on alakerran terassilla) ja huikkasi, että muistitko laittaa suolatabletin koneeseen. No, en tietenkään muistanut eikä minulla sellaista ole. Hän käy hakemassa tabletin sisältä ja laittaa koneeseen. Muuten putket kalkkiutuvat. Samalla hän laittaa ohjelman 'oikein' ja tyydyn siihen. Tunnin päästä käyn katsomassa josko kone olisi jo pyörinyt ja huomaan että Diamantes oli laittanut kuuden tunnin ohjelman pyörimään. Kuutta tuntia en odotellut, vaan keskeytin ohjelman ja ripustin pyykit tuuleen ja auringon paahteeseen kuivumaan.

Kaupungin laidalla on pieni vihannestori, jossa on viitisen kojua. Käyn sieltä ostamassa ehkä maailman parhaimmat kurkut ja tomaatit, sekä luomukananmunat - 40 senttiä kappale. Paikalla on yllättäen tuttu, Leonidas, toimistoltamme. Hän on myös vihannesostoksilla. Vieressäni tomaatteja valikoiva rouva suosittelee minulle pinaatin tapaista vihannesta, salaatiksi hän sitä kutsuu. Kertoo, että kannattaa keittää pikaisesti, lisätä suolaa ja oliiviöljyä, niin on herkullinen lisuke valmiina. Testasin, toimii. 

Ostin kassillisen vihanneksia ja vesimelonin - viisi euroa. Koska ostokseni ovat pieniä; kaksi kurkkua, yksi paprika jne, eivät myyjät aina ota edes maksua. Ja vielä laittavat vähän ylimääräistä kassiin. Nolottaa. Haluan maksaa, mutta rahani ei heille kelpaa. Yritän osoittaa heille kiitollisuuteni heikolla kreikankielen taidollani, ainakin saan hymyn leviämään heidän kasvoilleen.

Iltapäivällä yritän mennä rannalle makoilemaan mutta ei siitä oikein mitään tule. Ranta on roskainen ja kivikkoinen, tuulee kovaa ja hiekka vaan pöllyää. Ei kun takaisin kotiin.

Istun parvekkeella ja katselen pihassa olevaa sitruunapuuta. Monta kertaa olisi tehnyt mieli käydä nappaamassa sitruunoita siitä ruuanlaittoon, mutta en ole kehdannut. Varmaan Diamantes on huomannut tuumailuni, sillä hän tuo minulle kolme juuri maahan pudonnutta sitruunaa - tietenkin omien ruoka- ja juomareseptiensä kera. 

Kos, Kreikka

Kesä Kosilla

Arki alkaa taas pikkuhiljaa sujua ja rutiinit löytyä. Pari eka viikkoa on mennyt työn merkeissä, josko nyt alkaisi tahti vähän rauhoittua. Kävin hakemassa fillarin ja sillä on kiva sotkea kämpiltä kaupunkiin ja rannalle. Eka päivinä kävin omissa suosikkipaikoissani; parissa kahvilassa ja ravintolassa sekä kahdessa kaupassa. Suosikkijäätelöbaariani ei enää ollut, täytyy etsiä uusi. Samoja suosikki-ihmisiäni työskenteli vielä samoissa suosikkipaikoissani, oli kiva käydä moikkaamassa heitä talven jälkeen.

Ensimmäinen meriretki on tehty, vanhoihin tuttuihin paikkoihin. Lähisaaret, Kalymnos, Pserimos ja Plati, ovat yhtä kauniita kuin aina ennenkin. Ja Aegean meri tuntuu turkoosimmalta kuin koskaan! Merivesi on 21 asteista, mutta tuntuu silti aluksi kylmältä. Parina päivänä on ukkonen jyrähdellyt, vettä satanut ja myrskynnyt oikein kunnolla - tietenkin silloin kun pyykkini olivat ulkona kuivumassa. Mutta hetkessä ne kuivuivat uudelleen kovassa tuulessa.

Iltaisin käyn usein kävelemässä Lambin rannalla. Ihanaa upottaa varpaat lämpimään hiekkaan ja välillä vilvoitella niitä viileässä merivedessä. Viime kesänä todistin täällä auringonlaskiessa kosintaa, tänä vuonna häitä. Liekö ollut sama pariskunta. 

Vuokraemäntäni Ioannan kanssa tulemme hyvin juttuun, onhan meillä periaatteessa sama nimikin. Vuokraisäntäni on Yannis, eli sama nimi taas, nyt maskuliinimuodossa. Maggie-kissa on niin kaunis kuin muistinkin. Se tulee kerjäämään kuopsutuksia, kun astun portista sisään. Pihapiirissä käy kilpailu siitä, kenen luona Maggie viettää yönsä. Ja sillä sitten kehuskellaan pihakeskusteluissa. Naapureistakin kolme on tuttuja viime kesältä ja joukkoon on tullut kaksi uutta. Täällä on edustettuna Kreikka, Italia, Tsekki ja tietenkin Suomi. Kiva porukka.

Bodrum, Turkki

 Bodrum, Turkki

Terveiset Kosilta. Tai tänään Turkista. Kosilla, Kreikassa, taas tänä kesänä, nyt hieman pidempi posti, aina tuonne syksyyn saakka. Ensimmäistä kertaa lähdin Kreikasta Turkkiin päiväretkelle. Turkin rannikko ja Bodrumin kaupunki näkyvät Kosille meren yli. Matkaa ei taida tulla kymmentä kilometriä enempää ja matkaan katamaraanilla menee puolisen tuntia. Tänään laiva oli myöhässä ja päästiin lähtemään puolisen tuntia aikataulusta jäljessä. Laivalla oli paikkoja kahdessa kerroksessa ja jokaiselle matkustajalle oli istumapaikka. Satama- ja tullimuodollisuudet molemmissa päissä, tiukkaa on. Molemmissa satamissa on pienet tax free-myymälät. Turkista saa tuoda Kreikkaan yhden litran väkeviä ja kaksi tupakka-askia. Jouduin heti trokariksi, kollegan puolesta ostin täyden satsin tuliaisia. 

Basaari on aivan sataman kupeessa. Se on siisti ja kaunis, kävelykadut ovat leveät ja puhtaat. Näyteikkunat esittelevät Guccia, Louis Vittonia, Hermes'rä ja muita huippubrändejä  - feikkejä tietysti. Vaatteet näyttävät trendikkäiltä ja aika laadukkailta, tinkimisvaraa hinnoissa on ainakin kolmannes. Oma mielikuvani basaareista on pohjois-Afrikasta, Marokosta ja Egyptistä, ja olen iloisesti yllättynyt kun täällä meno on maltillista. Sisäänheittäjät ovat kohteliaita ja ystävällisiä, kukaan ei revi sisään väkisin. 

Bodrum on pian nähty. Päivä on kuuma ja nyt tarvitsen jäätelöä virkistykseksi. Appelsiinijäätelön päälle on ripoteltu pistaasipähkinän muruja. Jäätelö on purkkamaista mutta suussa sulavaa ja maukasta. Suuntaan paikalliseen ravintolaan tapaamaan kollegaani, jonka pitäisi palata bussikierrokselta lounaalle kanssani. Hän on konkariopas niin Kosilla kuin Bodrumissa, otan kaikki hänen vinkkinsä ja neuvonsa kiitollisena vastaan.

Lounaaksi söin maittavan vegemezen.