Parga, Kreikka

Mainosvaroitus. Koska ruoka. Ja ilmainen. Sugar.

Tänne kollega toi minut syömään ensimmäisenä iltana Pargassa ja tänne olen palannut uudelleen ja uudelleen. Sugar on yhteistyökumppanimme omistama ravintola. Ehkä lempiannokseni on ollut kukkakaalipihvi mutta myös Summer salad eli kesäsalaatti kuuluu suosikkeihini. Siinä on avokadoa ja mansikoita, mutta parasta on kirpeän etikkainen salaattikastike. Ehkä voisin aloittaa uuden uran ruokakriitikkona tai -bloggarina. Jälkiruokia en ole juuri maistellut sillä vatsa on tullut täyteen alku- ja pääruuista. Mutta tänään aion maistella juustokakkua. Ja huomenna ehkä ostaa uuden hameen. Täytyy tunnustaa että nytkin hame on kiinni hakaneulalla kun neppari ei meinaa pysyä kiinni.  

Piti linkata tänne Sugarin nettisivut. Ne ovat näköjään päivittämättä ja viime vuodelta. Herkulliselta näyttää vanhakin lista, ehkä enemmän Kreikka-painotteinen. Tämän kesäistä listaa kuvailisin enemmän kansainväliseksi, mikään maa tai teema ei erityisesti nouse esille. Tosin täällä on myös päivän menu liitutaululle kirjoitettuna ja tänään siellä on juustokakkua. Tänään voisi olla jälkkäripäivä. Alkuruuaksi olen jo syönyt katkarapugazpachoa ja pääruuaksi meribassifilettä sipulipureen, punajuuren ja gremolakastikkeen kera. Suolaa eivät kyllä Kreikassa osaa käyttää, aivan liian tuimaa. Lisään ruokaani suolaa, tuntuu kuin petäisin kokin. Annos on varmasti tarkkaan harkittu ja täydellinen jo sellaisenaan.

Vihjaisen tutulle tarjoilijalle, Athenalle, että juustokakku kuulostaa herkulliselta. Hän kiiruhtaa keittiöön tarkastamaan onko sitä vielä jäljellä. Yksi pala löytyy ja hän laittaa sen jemmaan minua varten. 

www.sugarbar.gr

 Lefkas town, Lefkas, Kreikka

Lefkas town on Lefkaksen saaren pääkaupunki. Se muistuttaa hämmentävästi Reykjavikia, Havannaa ja New Orleansia, kaikkia samaan aikaan. Reykjavikissa talot ovat samalla tavalla aaltopellillä verhoiltuja kuin täällä. Silti kauempaa talot näyttävät puutaloilta ja sitähän ne täällä Lefkaksella itseasiassa ovatkin: pellin alla on puurunko ja se on siellä suojassa tulipaloilta. Islannissa ei enää ole puuta ja siksi talot siellä on verhoiltu aaltopelillä. 

Talot ovat värikkäitä. Ovet ja ikkunaluukut elävöittävät julkisivuja ja tuovat rakennuksille persoonallisen leiman. Osa taloista on hyvässä kunnossa, osa sortumaisillaan - siksi mielleyhtymä Havannaan. Täältä saisi hyväkuntoisen kolmion 70 000 eurolla, kaupanpäälle vielä puutarha ja sitruunapuu.

Useat talot ovat kaksikerroksisia, alhaalla pylväskäytävä ja ylhäällä iso parveke. Talot on rakennettu tukevasti vieri viereen, maanjäristysten varalta. Tunnelma helteisenä päivänä on laiska ja vähän hidas. Paikalliset ovat vetäytyneet iltapäivällä siestan viettoon ja jalkautuvat kaduille taas illalla näyttäytymään ja tapaamaan tuttujaan.

 Lefkas, Kreikka

Piti lähteä köröttelemään Lefkakselle, tsekkaamaan pari hotellia. Ensin tuttua tietä lentokentän suuntaan ja päiväkahvit Prevezan kaupungissa. Sitten tunnelia pitkin ja sillan yli - Lefkas. Ensivaikutelma on kyllä mykistävä! Kaunis Joonianmeri ja Lefkadavuoret, sanoin kuvaamattoman kaunista. Ajoin Lefkadan kaupungin ohi Nidriin, kaikkiaan matkaan meni Pargasta kaksi tuntia.

Näköala hotellihuoneen parvekkeelta Nidrissä oli kuin Sveitsistä, Genevenjärveltä. Rantaviivaa, vettä, veneitä, puita ja vuoristoa. Auringon viime säteet maalasivat vuoret vaaleanpunaisiksi. Näin idyllistä maisemaa en ole aikoihin nähnyt - jos koskaan. 

Nidrin kylänraitti käsittää päätien, joka muuttuu kävelykaduksi ja siitä nousevia pikkukatuja ja kujia. Läheinen satama-alue on vilkas, ravintoloita lienee parisen kymmentä++ ja veneitä ehkä jopa sata. Päädyn illalliselle rantaravintolaan, en kuitenkaan satamaan. Rauhallisessa ravintolassa söin yksinkertaisen mutta maukkaan annoksen sardiineja, suolan ja sitruunan kera. Kyytipojaksi kreikkalainen Mythos ja ilta lähenteli täydellisyyttä.

Meteora, Kreikka

Meteora = ilmassa oleva, on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista, eikä syyttä. Taivaisiin kohoavat luostarit ovat vaikuttava näky. Tummat kallionlohkareet näyttävät siltä kuin voisivat kantaa koko maailman harteillaan.  Suurimpaan luostariin, Grand Meteoran luostariin on 300 rappusta - kuka lieneekään laskenut ne. Ensin rappusia alas ja sitten ylös. Luostarissa on kirkon lisäksi museo, jossa on ikoneja ja kirkollista esineistöä 1300-luvulta lähtien. Vaikuttavaa. Kuvaaminen useissa sisätiloissa on kiellettyä, joten joudutte uskomaan sanaani upeista kirkollisista esineistä.

Nämä luostarit ovat nähneet elämää vuosisatojen ajan mutta se ei ole mitään kalliolohkareiden 60 miljoonan vuoden iän rinnalla. Vesi, tuuli ja maanjäristukset ovat huuhtoneet kalliosta heikomman aineksen pois ja jäljelle on jäänyt pylväsmäiset kohoumat, korkein niistä kohoaa yli 600 metrin korkeuteen. Keskimäärin lohkareet ovat 300 metriä korkeita.

Alkujaan munkit asuivat kallioluolissa mutta luostareita alettin rakentamaan 1300-luvulla myös turvapaikoiksi valloittajia vastaan. Enimmillään alueella on ollut 30 luostaria, nyt vain kuusi. Rakennusurakka on ollut aikamoinen. Joko on kiivetty pystysuoraa kallion seinämää ylös tai sitten tavaraa on kuljetettu vinssien avustuksella koreissa ylös. Sijainti suojasi vihollisia vastaan ja luostarin museossa on kuvituksia mm. toisen maailmansodan ajalta. 

Vierailu oli mielenkiintoinen vaikka turistilaumaa katsellessa tulikin mieleeni kuinka Jeesus ajoi kaupustelijat pois temppeleistä. Vai miten se nyt menikään. 

Gliki, Kreikka

Jos jossain on listattu maailman kauneimpia jokia, listan kärkipäässä pitäisi olla Acheron-joki. Joessa on kirkkain ja kauneimman värinen vesi, mitä missään olen nähnyt. Heleä kirkkaanvaalean turkoosi vesi kimaltaa auringonpaisteessa maagisesti. Ja maaginenhan tämä joki kreikkalaisen taruston mukaan on. Itse Troijan sodan sankari, Akilles, on kastettu tässä joessa - jota pidetään myyttisenä Styksjokena -  vahvaksi ja voittamattomaksi. Harmi vaan että äiti piti poikaansa kiinni kantapäästä ja kun kantapää ei kastunut veteen, jäi se heikoksi. Vihollissoturi Paris sai tästä vihiä ja tappoi Akilleen ampumalla nuolen hänen kantapäähän.   

Koska jokivesi tulee Pindosvuorilta ja maanalaisista lähteistä, on se melkeinpä jäätävän kylmää, noin +15 asteista (vrt. ilman lämpötilaan, joka lähentelee +30°). Siinä kun hetken kahlaa, varpaita alkaa palelemaan. Teimme kahluureissun joessa, ensin vähän varpaita kastellen, sitten jo mentiin polvia myöten vastavirtaan. Välillä piti nostaa hame korviin kun joki hetkellisesti syveni. Joessa on kivipohja, kivet ovat pyöreitä ja irtonaisia. Eikä tarvita kun yksi harha-askel - ja humps! olin kainaloita myöten vedessä, vaatteet päällä. Ja kun jalat eivät koskeneet pohjaan, olin virran vietävänä - ja tietenkin väärään suuntaan, takaisinpäin menossa. Sain kiinni isosta kivestä ja siihen tukien nousin taas matalaan veteen. No, nyt minutkin on sitten kastettu Acheron-joessa Akilleen tapaan. Ehkä minäkin olen nyt vahva ja voittamaton.

Parga, Kreikka

Ensivaikutelmia Pargasta. Kaunista. Tyylikästä. Herkullista. Ja vähän myös kaoottista ja sateista.

On mukavaa olla mantereella. Täällä on halvempaa sekä kaupoissa että ravintoloissa kuin pikkusaarilla. Myös ajatus road tripeistä houkuttaa, lähellä on hurmaavia kyliä ja muutama kaupunkikin. Onhan 2 000+ asukkaan Pargakin kaupunki, paikalliset kieltäytyvät kutsumasta sitä kyläksi vaikka sitä se suomalaisen mielestä on. Vanha kaupunki on pullollaan kauppoja ja kahviloita, leipomoita on joka kulmalla. Tosin iltaisin turisteja on liikaa vaikka ollaan vasta kesäkuussa. Mitäköhän se on elokuussa kun kreikkalaiset saapuvat joukoin tänne lomailemaan? Iltaisin myös paikalliset saapuvat rantakadulle voltailemaan. Tunnelma on rauhaisa melkein täyden kuun loistaessa taivaalta. Enköhän täällä viihdy tovin

Skiathos town, Kreikka

Skiathos by night

Tässä vähän tunnelmakuvia Skiathoksen kaupungista. Illat ovat olleet lämpimiä ja edellinen täysikuu paistoi taivaalla isona ja punaisena. Päivisin kaupunki on hiljainen, taitavat turistit viettää päivät rannoilla ja meriretkillä. Iltaisin, kahdeksan jälkeen, alkavat keskustan kadut ja kujat täyttyä illallistajoista. Paikalliset tulevat voltailemaan, näyttäytymään ja tapaamaan tuttujansa kahviloihin ja ravintoloihin. Lapset ovat tietenkin mukana ja heidät on puettu viimeisen päälle.

. 

Evangelistrian luostari, Skiathos, Kreikka

Evangelistrian luostari on Skiathoksen saaren ainoa luostari ja siellä asuu 3,5 munkkia. Naapurisaarella Skopeloksella on nelisenkymmentä luostaria. Myös kirkkoja Skopeloksella on melkein vuoden jokaiselle päivälle; 360. Ja pikkuruisessa Skopeloksen kaupungissakin kirkkoja on 123 kappaletta. Mutta Evangelistrian luostari oli todella seesteinen ja rauhallinen paikka, suorastaan pyhä. Luostarin pihalla valtavat pinkit ruusut kukkivat ja perhoset liitelivät niiden ympärillä. Pihalla `puutarhuri` kasteli kukkia ja `siivooja` lakaisi käytäviä. Lainausmerkeissä siksi, että nämä henkilöt ovat vapaaehtoisia paikallisia. Luostari oli vielä 2000-luvun alussa ollut kasa raunioita mutta paikallisten yhteistyössä ja voimin se rakennettiin uudelleen loistoonsa. Se kukoisti 1800-luvulla ja toimi myös Kreikan vapaustaistelijoiden turvapaikkana. Erityisen merkityksellinen luostari on siksi, että siellä on suunniteltu ja valmistettu ensimmäinen Kreikan lippu - sini-valkoinen, kuten Suomen lippu.

Luostarin keskus on keskellä pihaa sijaitseva ristin muotoinen kirkko. Kirkko on perinteinen ortodoksinen kirkko alttareineen ja ikoneineen. Jokaisella ikonilla on tarina ja ne ovat täynnä symboliikkaa. Mieleeni jäi Johannes Kastajan ikoni, jossa hän taisteli lohikäärmeen kanssa. Koska Johannes mestattiin katkaisemalla kaula, on hän nykyään mm. päänsärystä kärsivien suojelija. Kirkosta sai ostettua mm. pyhää vettä mutta tyydyin vain viinin- ja liköörinmaisteluun luostarin myymälässä. 

Alueella on myös kolme pientä kaunista kappelia ja iso museo. Museossa on sekä perinne-esineistöä että kirkollisia esineitä parinsadan vuoden ajalta. Paljon oli kirjoja ja kirjeitä, ihmeellistä että ne ovat säilyneet vuosisatojen ajan. Museon iso sali on suosittu vihkipaikka, vaikka ei yhtä tunnettu ja suosittu olekaan kuin Skopeloksella oleva Mamma Mia-kirkko. 

Isä Andrei Verikov on kuvaillut ortodoksisia kirkkoja kauniisti: Kirkon tarkoituksena on saattaa Jumalan valtakunta maan päälle. Kirkon tulee olla paikkana sellainen, että meidän on hyvä olla siellä. Sen tulee olla paikka, joka antaa edes pienellä tavalla esimakua siitä loistosta, mikä taivasten valtakunnassa on. Tämän vuoksi ihminen Jumalan antamilla tiedoillaan ja taidoillaan on halunnut tehdä kirkosta paikan, joka tätä taivaan ihanuutta parhaiten kuvaa. Emme tee kirkosta kaunista paikkaa sen vuoksi, että Jumala on käskenyt käyttää siihen tietyn määrän kultaa ja koristeita. Kirkosta tehdään kaunis rakkaudesta Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan.