Skiathos, Kreikka

Tiesin, että kreikkalaiset on äänekkäitä mutta skiathoslaiset ovat ihan omaa luokkaansa. He huutavat - ja lujaa. Eivät tosin omasta mielestään mutta suomalaisesta kuulostaa kun käynnissä olisi ilmiriita. Välillä olen kävellyt ulos toimistosta kun siellä ei aina kuule edes omia ajatuksiaan saati että kykenisi työskentelemään. Ja kun pyydän että älä huuda mulle, ihmettelevät he aidosti että eiväthän he huuda, mitä oikein höpiset. Ja jos itse kohotan edes minimaalisen vähän ääntäni, loukkaantuvat kreikkalaiset. Ai että pitää kokoajan sovittaa sanansa ettei kukaan vaan loukkaannu.

Ihmettelen, miten paikalliset voivat olla niin rentoja ja äänekkäitä - yhtäaikaa. Suomalaiselle ihan mahdoton yhtälö. Relax, Jaana, just relax! Kuulen tätä jatkuvasti paikallisilta kollegoilta. Ja yleensä olen mielestäni aivan rento. Rentous täällä tarkoittaa sitä että luvataan tehdä maat ja taivaat, mutta mitään ei tapahdu. Tai sitten vedetään mutkat suoriksi ja tehdään mahdollisimman vähän mutta niin että voidaan sanoa asia tehdyksi. Ja jos et muista varmistaa jokaista pienintäkin yksityiskohtaa, pieleen menee. Kun kysyt jotain, vastaus on aina "of course/of course not" eli tietysti ja ei tietenkään, tyhmiäkö kyselet.

Sähkökatkot on ihan normaalia samoin viemäriongalmat. Nyt onneksi tulee lämmintä vettä kun aurinko paistaa. Keväällä oli vähän haasteita kun vesi lämpenee aurinkopaneeleilla eikä aurinkoa näkynyt. Viemärit eivät vedä ja sekin on ihan normaalia. Tänään vuokraemäntäni äiti, noin kasikymppinen rautarouva, tuli korjaamaan tukkeutuneen viemärin. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun mummo laittoi hihat heilumaan ja samalla läksytti minua kreikaksi. Ymmärsin hänen huudostaan sen että ei saa olla niin pitkään suihkussa, vettä pitää säästää. Ja ikkunankin tuo suomalainen on sulkenut! Sivusilmällä hän mittaili paheksuen keittiötäni, joka mielestäni oli siisti. Mutta en näköjään täyttänyt hänen standardejaan ja siitäkin sain kuittia kun rouva poistui asunnostani. Hyvin kommunikointi toimii vaikka ei yhteistä kieltä olekaan. Jopa paremmin kuin silloin kun on yhteinen kieli.

Volos, Kreikka

Oli todella kuuma päivä, tuntui kuin ukkosta olisi ilmassa. Alkoi huikoa, elimistö kaipasi vettä ja suolaa. Yritin mennä pieneen paikalliseen kuppilaan, jossa ihmisillä oli edessään juoma ja pieniä huikopaloja. Kaikki pöydät olivat varattuja, olihan lauantai. Ja lauantaisin paikalliset syövät pitkän kaavan mukaan, ihan turha jäädä odottamaan vapautuvaa pöytää. Laitakaupungin kujia käveltyäni tarjouduin seuraavaan baariin/tavernaan. Siellä oli tilanne päälle - sähkökatko. Hyväksyin, että ruokaa en täältä saa mutta pyörryn jos en saa juomista. Pyysin kivennäisvettä. Tarjoilija päästi sellaisen hörönaurun että kaikki kääntyivät katsomaan. "Täällä ei soodaa juoda, ota tsipuroa kuten kaikki muutkin." No en kyllä voi juoda vahvaa viinaa  - vaikkakin vedellä laimennettuna - helteisenä iltapäivänä. Siispä tilasin vähän katu-uskottavamman oluen: pienimmän ja vaaleimman. Sain puolen litran Amstelin.

Kohta jo sähköt palasivat ja kokit alkoivat nostella ruokia tiskiin. Olin paraatipaikalla baaritiskillä ja ruuanlaitto avokeittiössä oli kuin taidetta. Pyysin itselleni saman annoksen joka nousi ensimmäisenä. Siinä oli kaksi supersuolaista (täydellistä) oliivia, raga-nimistä savustettua kalaa ja villiyrttiä, jota kasvaa vain Pilian rinteillä Voloksen ulkopuolella. Herkullista.

Ruokia lähti keittiöstä kadulle nopeaan tahtiin. Pakko oli vielä maistella tomaattikastikkeessa hautunutta mustekalaa. Ihan uskomattoman mureaa ja maukasta! Vaikka vatsa oli jo täynnä, tilasin vielä yhden annoksen, tonnikalaa ja munakoisoa saviruukussa. Ai että oli taas hyvää!

Kuka onkaan keksinyt sloganin "hyvä ruoka, parempi mieli" on kyllä nero. Vaikka vatsa olikin täynnä, oli askel ja mieli kevyet jatkaa matkaa tämän lounaan jälkeen. Kohti uusia kokemuksia.

Volos, Kreikka

Halusin päästä kaupunkiin. Tuntui että Skiathos alkaa käydä liian pieneksi. Kaikki tuntevat kaikki, jopa minä ja minut kuukauden asumisen jälkeen. Lähin oikea kaupunki on Volos, mantereella, parin tunnin lauttamatkan päässä. Kun pääsin perille, kävelin satamasta hotellille noin kolmen korttelin matkan. Hirveä liikenne ja meteli! Pelotti mennä kadun yli. Skiathoksen kapeitten katujen ja kujien jälkeen en enää muistanut miten lujaa Kreikassa ajetaan eikä toivoakaan että kukaan pysähtyisi suojatien eteen. Minusta on tullut pikkukaupungin tyttö. Skiathoksella on vain yhdet liikennevalot ja niissäkin vain punainen valo. Ne ovat tiellä, jossa autoja ei juuri kulje mutta koska ollaan lentokentän läheisyydessä, käytännössä kiitoradan päässä, on autojen pysähdyttävä lentokoneen laskeutuessa - heijastusten takia, kuulemma.

Se lisäksi että Voloksella on liikennettä ja meteliä, on se ensinäkemältä myös ruma ja likainen. Mutta ehdoton plussa on halvat hinnat. Skiathoksella kahvista saa pulittaa neljä euroa kun täällä kupponen maksaa noin 1,5 euroa. Illallisen saa 7-9 eurolla kun kotisaarella siitä joutuu maksamaan 12-16 euroa. Ja tietenkin täällä on oikeita kauppoja; silmälasiliikkeitä, kukkakauppoja, puhelinmyymälöitä - eikä turistikauppoja ollenkaan. Taidan olla ainoa turisti täällä. 

Voloksen rantabulevardi levittäytyy muutaman kilometrin matkalle. Satamassa on upeita purjeveneitä ja rantaravintolat täynnä perheitä ja nuorisoporukoita. Lähipuistossa on paikallisten tuottajien luomutori, jossa oli myynnissä mm. hunajaa, yrttejä, oliiveja, saippuoita, käsitöitä.... Eikä sielläkään hinnat päätä huimanneet. Törmäsin myös opiskelijoiden mielenosoitukseen, arvoitukseksi jäi, mitä vastaan tai minkä puolesta mieltään osoittivat. Nuorisoa täällä on paljon, onhan Volos yliopistokaupunki.

Tänään lähden etsimään kauneutta Voloksesta.

 

 Skiathos, Kreikka

Ja sitten niistä kissoista. Skiathoksen kulkukissat ovat pulleita ja hyväkuntoisia. Vähän arkoja mutta uteliaita. Kissanpentuja ei täällä näe, kiitos kissojen sterilointiohjelman. Kissoja steriloidaan noin 500 vuodessa, paljonkohan täällä kissoja mahtaa kaikkinensa olla? Skiathos Cat Welfare Association on pieni yhdistys, joka tekee suurta työtä. Kaikki työ tehdään vapaaehtoisvoimin ja rahaa kerätään yhdessä tapahtumilla ja lahjoituksilla. Voit liittyä Cat Care Clubiin ja lahjoittaa kuukausittain pienen summan yhdistyksen toimintaan.

Täällä näkee monessa paikassa kissojen ruokinta-asemia. Ne ovat kuin pieniä kioskeja, jonne voit jättää lahjoituksena kissanruokaa ja vapaaehtoiset käyvät päivittäin ruokkimassa kissat. Myös kaupoissa on esillä kissanruokaa ja esitteitä, sekä laatikko, jonne voit ostoksilla käydessäsi tipauttaa ostamasi kissanruuat.

Paikallinen kollegani kertoi, että talvisin hänen takapihallaan majailee kymmenisen kissaa mutta nyt kesällä vain yksi. Kissat kuulemma haistavat turistisesongin ja lähtevät keväällä paremmille apajille, hotelleitten nurkille notkumaan. Täältä voisi adoptoida kissan, niitä kuulemma lähtee ympäri Eurooppaa uusiin koteihin. www.skiathos-cats.org

 Skiathos town, Kreikka

Kissoista ja säästä voi aina puhua

Tänään sää hellii kulkijaa. Aurinko porottaa melkeinpä polttavasti heti aamusta ja meri on tyyni. Toisin oli pari päivää sitten. Kova tuuli, myrskyä ja sadetta. Laivat oli määrätty pysymään satamissa, isoillakaan lautoilla ei ollut asiaa merelle. Kuulemma koskaan - ei koskaan - tällaista ole tapahtunut kesäsesongin aikana. Ja pitikin sattua juuri sinä päivänä kun meidän asiakkaitten piti lentää kotiin. Eihän tässä ollut ongelmaa Skiathoksella olevilla eikä Finnairilla. Finnair on niitä harvoja lentoyhtiöitä jonka hyvin koulutettu miehistö pystyy nousemaan ja laskeutumaan silloinkin kun muut lentoyhtiöt eivät saa nousu-/laskeutumislupaa. Mutta Skopeloksella, naapurisaarella lomailleille tämä oli ongelma. Lautta ei kulkenut ja lentokentälle olisi pitänyt päästä. Yleensä lautta lähtee Skopelos townista, mutta tuulisella säällä matkustajat viedään Glossan kylään (kuvassa), toiselle puolelle saarta, josta on lyhyempi lauttamatka Skiathokselle ja satama suojaisampi. No, nyt tämäkään ei auttanut, lautta ei kulkenut. Jännityksellä odotimme tuulen laantumista ja laivojen vapautumista satamista. Viisi tuntia siinä meni mutta lopulta liikenne taas aloitti toimintansa ja asiakkaat saatiin Skiathokselle.

Lento lähti kolme tuntia myöhässä mutta ketään se ei tuntunut haittaavan. Kun mattimyöhäset astuivat koneeseen, saivat he aplodit ja isot hymyt muilta matkustajilta. Kukaan ei tuntunut panevan viivästymistä pahakseen. Kaikki olivat jännänneet ja toivoneet että Skopeloksen lomailijat ehtivä mukaan lennolle, ihanaa solidaarisuutta. Pääasia että matka jatkui eikä tarvinnut reitittää lentoja uudelleen. Aikamoinen palapeli on lentoyhtiöillä pitää koneet oikeaan aikaan ilmassa ja maassa. Kun yksi kone myöhästyy, aiheuttaa se varmasti aikamoisen lumipalloefektin niin lennoille kuin lentokentille.

Tässä yksi tarina säästä ja sen vaikutuksista. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten niistä kissoista.

 Alonyssos, Kreikka

Kreikassa on saaria kuin Suomessa järviä - tuhansia. Alonyssos on yksi niistä. En tiedä onko siinä mitään erikoista, kaunishan se on, kuten kaikki muutkin Kreikan saaret. Saarella on alakylä ja yläkylä. Yläkylä on vanha kaupunki, joka on nyt täysin turismin palveluksessa. Alakylästä löytyvät normaalit palvelut kuten pankit ja apteekit. Ja paikallinen asutus. Yläkylän ravintoloista vain pari on avannut ovensa, sesongin alussa kun ollaan. Löytyy sieltä vanha kirkko ja raunioita sekä upeat näkymät rinteitten yli merelle. Mutta muuten se on kuin kulissi, joka avautuu turistien saapuessa ja sulkeutuu syksyn tullen. Tässä kuitenkin kuvakooste yläkylästä.

 Skopelos, Kreikka

Mamma Mia!

Kaunis ja kylmä - Egeanmeri. Ja lisäksi vielä tuulinen ja aallokkoinen. Tästähän seuraa sekä huono olo että täysi ihastus. Mamma Mia kuuluu kaiuttimista laivaan astuessani.  Aamiainen velloo vatsassa, kun Kalypso-alus lipuu Skiathokselta Skopelokselle. Suurin osa ajasta ollaan onneksi lähellä rannikkoa, kolmella rannalla - Kastan, Milia ja Glisteri -  pysähtyen. Vihreän ja turkoosin eri sävyissä välkehtivä meri on vaan aina yhtä ihmeellinen, epätodellinen. Tuo kylmyys viittaa myös ilmaan, lämpöä on vain 16-18 astetta. 

Palatessamme Skiathokselle delfiinit tekivät meille seuraa. Lähisaaressa asustaa myös munkkihylkeitä, joihin tutustuin ensimmäistä kertaa pari kuukautta sitten Madeiralla. Saimaannorpan jälkeen se on maailman toiseksi uhanalaisin norppa, maailmassa taitaa olla munkkihyljeyksilöitä noin 600 kappaletta. Enää laji ei ole äärimmäisen uhanalainen, ainoastaan erittäin uhanalainen - kiitos suojeluohjelman. Munkkihylje kuuluu kiinteästi kreikkalaiseen tarustoon, se on kuvattuna Antiikin Kreikan saviastioihin ja se on Poseidon- ja Apollo -jumalien suojeluksessa.

Mutta tarkoitus oli kirjoittaa Mamma Mia-elokuvasta ja kuvauspaikoista. Se siis kuvattiin Skopeloksen saarella (siis ensimmäinen osa, toinen osa kuvattiin Kroatiassa) ja elokuvan saari on nimeltään Kalokairi. Tänään vierailimme kolmella rannalla ja kirkossa, joissa elokuvan kohtauksia on kuvattu. Mahtava laivaemäntämme Sara kertoi meille mitä kohtauksia milläkin rannalla oli kuvattu ja kuka lauloi kenellekin missäkin. Elokuvan olen nähnyt pari kertaa, mutta en kyllä tunnistanut paikkoja, en edes kirkkoa. Koko merimatkamme ABBA:n biisit soivat kaiuttimista näyttelijöiden laulamina. Vanhana Abba-fanina olisin mieluummin kuullut alkuperäisversiot biiseistä mutta kyllä noitten uusien versioidenkin mukana pääsi tunnelmaan. Dancing queen sai meidät keski-ikäiset täti-ihmiset villiintymään ja ryntäsimme laivan kannelle tanssimaan - tai liikehtimään laidasta laitaan aaltojen tahdissa.

Agios Ioannis-kirkko sijaitsee korkean kukkulan laella. Rappusia on kuulemma 199, unohdin laskea ne. Kulku kirkolle oli yllättävän helppoa, ainoastaan rappusten korkeuden vaihtelu vaikeutti kävelyä. Nyttemmin rappusten viereen on rakennettu kaiteet, kuvausten aikaan niitä ei ollut. Ja toisin päin; Kastanin rannalla ei ole laituria, se rakennettiin elokuvaa varten. Agios Ioannisin kirkko on rakennettu Pyhän Johanneksen muistolle. Kun kirkon vieressä kasvavaan puuhun kiinnittää rukousnauhan, seuraa siitä hyvää terveyttä ja onnea. Mitähän mahtaa seurata turisteille, jotka rukousnauhan sijaan ovat jättäneet puun oksille hiuslenkkejä ja kuminauhoja?

Loppuun ei voi muuta kun sanoa Thank you for the music - ja elokuvasta!

Skopelos, Kreikka

Aamulla satoi taas tihkumalla. Ei kun sadeviitta päälle ja menoksi. Lautta lähti Skiathoksen satamasta klo 10.40 ja saapui Skopelokselle klo 11.55 - vähän kun olisi matkannut Helsingistä Tallinnaan. Lauttamatkan aikana sade lakkasi ja kun saavuimme Skopelokselle, paistoi jo aurinko. Mutta aika viileää oli vielä, ei t-paidassa tarennut. Lautalla ei ollut tungosta, sain aurinkokannen täysin itselleni.

Skopelos on samankokoinen kuin Skiathos mutta jotenkin täysin erilainen. Skopeloksen vanhakaupunki nousee ylös kukkulalle ja on aidomman oloinen, vähemmän turistinen, kuin Skiathos. Täällä on kuvattu Mamma Mia-elokuva ja siitä saari on tullut maailmankuuluksi. Vieläkin asukkaat muistelevat kuinka mukava Pierce Brosnan oli, jutteli paikallisten kanssa ja istui illat baareissa. Ei tosin muut isät - Colin Firth ja Stellan Skärgård - jääneet huonommiksi baari-iltojen suhteen, vain Meryl Streep kuulemma vietti illat omassa huoneessaan Skopelos Village-hotellissa. Colin ja Stellan asuivat omissa purjeveneissään, kertoi paikallinen tietolähteeni.

Elokuvassa ollut hääkirkko löytyy saarelta vaikka sisäkuvaukset tehtiinkin Lontoossa. Monet parit haluavat mennä naimisiin tai uudistaa vihkivalansa tuossa kirkossa mutta se ei ole sallittua ja kirkko on todella pieni. Tai ehkä juuri siksi. Mutta kirkon ulkopuolella järjestetään seremonioita viikoittain - edelleenkin. Ja miksikäs ei, hieno paikka ja hieno tarina.

Saari heräilee hiljakseen talvielosta, vain muutama kauppa on auki rantakadulla. Sen sijaan useampi ravintola on jo avannut ovensa. Söin illalliseksi aivan taivaallisen hyvää munakoisoa joka oli täytetty hasselpähkinätäytteellä. Täällä kasvaa paljon hasselpähkinöitä ja oliivipuita, mutta tunnetuin saari on luumupuistaan. Paikalliset ovat erittäin ylpeitä luumusäilykkeestään, jossa kokonaiset luumut on säilötty makeaan siirappiin. Tällä kertaa se jäi maistamatta, onpahan syy tulla saarelle takaisin.

 Skiathos, Kreikka

Parissin viinitila

Koko päivän satoi vettä ja oli älyttömän kylmä, noin 15 astetta, eikä auringosta tietoakaan. Vaikka kotona lämmitys olisi täysillä ja sisällä on kuuma, on sisällä silti kylmä. Talot ovat olleet talven tyhjillään ja kylmyys on asettunut seiniin ja lattioihin, ei se ihan hetkessä pois lähde. Kotona vesi lämpenee aurinkopaneeleilla - ei oo lämmenny, ei. Mutta kylmä suihku virkistää.

Sade teki hiekkatiestä mutaisen ja liukkaan, emme päässeet autolla perille viinitilalle vaan jouduimme tihkussa talsimaan mäkeä ylös märkää ja liukasta kivipolkua pitkin. Mietin vaan kulkiessani että mitenköhän tästä päästään hengissä alas muutaman viinilasillisen jälkeen.

Vaikka Skiathoksella ei ruokatuotantoa olekaan, löytyy täältä yksi pikkuruinen viinitila, Parissin tila. Tila sijaitsee kukkulalla, kaupungin ulkopuolella, upeissa metsä- ja merimaisemissa. Alhaalla siintää Egeanmeri ja Skiathos town. Ennen maistiaisia teemme kierroksen viinikellarissa ja kuulemme viinintuotannosta. Mieleeni jäi ettei köynnöksiä koskaan kastella ja koska ne joutuvat hakemaan veden maaperästä, voivat juuret kasvaa jopa 30:n metrin pituisiksi vaikka itse köynnös maan yläpuolella kasvaa vain 2-2,5 metrin korkuiseksi. Mitään ei heitetä hukkaan. Kun mehu on puristettu rypäleistä, valmistetaan tähteistä rakin tapaista viinaa. Ja tämän jälkeen rypäleitten kuoret levitetään viinitarhaan lannoittamaan tulevaa satoa. 

Kattaus oli komea, jokaiselle oli kuusi oikeaoppista viinilasia. Saimme maistella neljää valkoviiniä, roseeta ja punaviiniä. Kaupanpäälle saimme vielä jälkiruokaviiniä, joka odotuksistani huolimatta oli hyvää eikä niin kovin makeaa. Suosikkiviinini oli kuiva valkoviini, Thalassa Steria. Lisäksi tarjolla oli pientä naposteltavaa. Parissin viinit ovat kohtuuhintaisia, 9-14 euroa pullo, vaikka supermarketista pullon viiniä saakin halvimmillaan kolmella eurolla.

www.parissiswinery.com

 Skiathos town, Kreikka

Oi suloinen kevät!

Kevät on ihan parasta aikaa näissä lomakohteissa. Kausi ei ole vielä alkanut ja kaupunki heräilee hiljakseen. Skiathoksen pääkaupungissa Skiathos townissa on talvisin auki vain kolme ravintolaa ja kesäisin niitä on kymmenittäin, varmaan lähemmäs sata. Asukkaita saarella on reilut 6000 ja pääkaupungin ulkopuolella asuu vain 60 henkilöä. Kesällä saaren väkiluku moninkertaistuu kun tänne saapuu kesätyöntekijöitä mantereelta, monet talvehtivat Ateenassa. Myös naapurimaista saapuu kausityöntekijöitä; Albaniasta, Romaniasta, Bulgariasta. Ja päälle kaikki turistit. Vuosi 2019 oli ennätysvuosi, saarelle saapui 130 000 turistia kesä-elokuun aikana ja tänä vuonna matkoja on myyty jo yli tuon ennätysluvun. Ongelmaksi alkaa muodostua majoituspaikkojen puute, viime hetken varaajilla tänne ei tänä kesänä ole asiaa.

Suurin osa saarelaisista työskentelee turismin parissa ja loput julkisella sektorilla. Mulle oli suuri pettymys huomata, ettei täällä ole paikallisia maalaismarkkinoita, koska täällä ei ole maanviljelystäkään. Eikä minkäänlaista ruokatuotanto. Ei lampaita, ei lehmiä, ei mitään. Kaikki ruoka tuodaan mantereelta ja eihän se ole samanmakuista ja -laatuista kuin pienen paikallisen tuottajan tuotteet. Vielä viime vuonna täällä oli oliiviöljypuristamo, nyt sekin on lopettanut toimintansa. Erittäin epäkreikkalaista.

Kotini sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella, noin kilometrin päässä satamasta. Parvekkeelta on upea näkymä yli kaupungin aina merelle saakka. Pihassa kasvaa sitruuna- ja mandariinipuu ja rinteessä - parvekkeen alla - on iso oliivipuulehto, puita on arviolta sata kappaletta. Myös lentokenttä ja sen yksi ja ainoa kiitorata näkyy parvekkeelleni. Ensimmäinen turistilento saapui tänne pari päivää sitten Hollannista. Suomalaisia saamme odottaa vielä pari viikkoa. 

Alla kuvakooste parvekkeeltani. Valoketju hämärissä kuvissa on keskustan ostoskatu Papadiamantis. Lentokenttä jää kuvien ulkopuolelle, heti vasemmalle.