Funchal, Madeira

Lido - Formosa

Lähdin esittelemään uudelle kollegalleni Lidon ympäristöä. Rantapolku imaisi meidät mukanaan alati muuttuvilla maisemilla ja lopulta olimme kulkeneet Formosan rannalle saakka. Matkan varrelle mahtui suuria hotellikomplekseja, puistomaisia alueita, laavaperäisiä kallioita, mustakivisiä rantoja, sammaloituneita kiviä, merivesialtaita, jyrkkiä kallioita, kauniita kujia ja paljon, paljon muuta. Uskomatonta että niin pienellä, muutaman kilometrin matkalla, voi olla niin täysin erinäköisiä maisemia! Kävelyalusta muuttui asfaltista kivikkoon ja puusiltaan, ja pitihän sitä kallioillakin käydä kiipeilemässä. Merivesialtaatkin houkuttelivat, mutta 5-10 euron pääsymaksulla jätimme ne nyt väliin. Joku toinen kerta sitten. 

Pysähdyimme matkalla syömään paikallista kalakeittoa. Se oli valmistettu espadasta eli mustahuotrakalasta. Olen yrittänyt valmistaa espadaa kotona, huonoin lopputuloksin. Ensin kala ei kypsynyt millään ja sitten kun se kypsyi, oli se kumista. Tyydyn siis syömään espadaa vastaisuudessa vain ravintoloissa. Keitto tarjoiltiin meille hopea(nnäköisestä)kulhosta tyylikkäästi kauniille lautasille. Tuoksu oli huumaava ja väri syvän oranssi. Ja maksoi vain viisi euroa. Kaupanpäälle saimme upean merinäköalan ja aaltojen huminan.

Yksin en olisi löytänyt näitä maisemia ja tätä reittiä. Hyvässä seurassa juttu luisti ja askel oli keveä. Kuviakin tuli otettua tiuhaan tahtiin, oli todella vaikea valita tähän kuvia. Paljon kaunista oli pakko jättää pois.

 Referta, Madeira

Levadan varrelta

Madeiralla riittää levadoita joka lähtöön; on helppoa, keskitasoista ja vaikeaa. Levadat ovat 1400-luvulla rakennettuja kastelukanavia, joita pitkin vesi johdettiin vuoristosta alas viljelmille. Levadojen viereen on luonnostaan syntynyt polkuja, ensiksi rakentajien ja sitten asukkaiden toimesta. Edelleenkin vuoren rinteillä asutaan ja viljellään maata terassiviljelmillä erittäin haastavissa oloissa. Madeiralaiset eivät itse levadoilla vaella, se on täysin turistien hupia. Merkittyjä levadoita on noin 50 ja kaikkiaan niitä on noin 200 kappaletta. Kilometrejä kertyy yhteensä 2 100. Levadat ovat noin 60 cm leveitä ja saman verran syviä.

Madeiralla on ammattikunta jota ei taida löytyä muualta maailmasta: levadeirokset. Heidän tehtävänään on huolehtia levadoitten kunnosta ja veden laadusta. He myös laskevat vettä sopimuksen mukaan maatiloille. Levadat ovat aluehallinon omaisuutta ja niitä hallinnoi vesi-instituutti. Maanviljelijät tilaavat sieltä vettä ja maksavat siitä sitten kulutuksen mukaan, noin 10-50 euroa per vuosi.

Refertan kylästä lähtee Levade do Castelejo eli Linnan levada. Se on kymmenen kilometriä pitkä, mutta meidän porukka kulki vain osan reitistä, noin kuusi kilometriä. Aikaa tuohon matkaan meni kaksi tuntia. Tällä levadalla ei ollut paljon korkeuseroja ja enimmän matkaa polku oli suht leveä = puolisen metriä. Polku oli yön sateitten jälkeen hieman mutainen, varovasti sai kulkea. Tässä kuvia matkan varrelta.

Jokainen kaistale on hyödynnettävä. Tässä salaattia kasvamassa levadan vierellä.

Nämä linnunpelättimet olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta. 

Maatalon pihalle oli emäntä laittanut banaaneja ja appelsiineja myyntiin 0,50 euron kappalehintaan. Hän katseli tyytyväisenä parvekkeelta kun hedelmät hävisivät tynnyrin päältä turistien suihin. 

Opas ja opaskoira. Tämä uskollinen levadakoira liittyi seuraamme viikottain ja saattoi meidät parin kilometrin matkan vaelluksen loppupisteeseen. Se jäi odottamaan kun nousimme bussiin ja jolkotteli sitten takaisin kotiinsa levadan varrelle.

Monte, Madeira

Montessa on kyllä monenmoista; polkuja, aukioita, mäkiä, vesiputouksia, patsaita, kasveja, taidetta... Kaikki taide ei ollut vanhaa, myös modernia taidetta mahtui joukkoon. Olipa siellä maailman isoin ruukkukin, 5,5 metriä korkea ja painoakin oli yli 500 kiloa. Guinnessin maailmanennätysten mukaan. Tässä lyhyt katsaus Monten taideaarteisiin.

Pikku-Buddha

Kiinalaisia sotureita

Max Porti: Aurinko ja kuu vai? 

James Butler: Tyttö hyppii narua

Zimbabwelaisia veistoksia 

Modernia ja perinteistä rinnakkain

 Monte, Madeira

Monten trooppinen puutahtja

Kaikki varmaan tuntevat Savoy-hotelliketjun, mutta kuinka moni tietää Savoyn perustajan? Hän on madeiralainen Jose Manuel Rodrigues Berardo. Jose lähti nuorena miehenä emigrantiksi Zimbabween  ja lyötyään siellä rahoiksi bisneksillään, hän palasi takaisin Madeiralle ja investoi saarelle suuria summia. Hän perusti ensimmäisen Savoy-hotellin, tuki taidetta ja osti hylätyn kartanon Montesta lähiympäristöineen. Monten kartano oli rakennettu vuonna 1897 ja se toimi aikanaan hotellina. Puistoa alettiin rakentaa jo 1700-luvulla ja Jose otti tehtäväkseen kartanon ja puiston kunnostamisen. Puistossa on kasveja ympäri maailmaa ja yksi näyttävämpiä alueita on itämainen puutarha punaisine siltoineen ja kultaisine Buddha-patsaineen. Puistossa on seitsemän hehtaarin alue omistettu ainoastaan Madeiran endeemisille eli kotoperäisille kasveille.

Puistossa kukat eivät vielä juurikaan kukkineet, täällä on vielä alkukevät. Vihreää ja vehreää siellä tietysti oli ja paljon erilaisia ympäristöjä mäkisessä maastossa. Tässä hieman tunnelmakuvia puistosta, kasvitieteilijää minusta ei ole vieläkään kuoriutunut että osaisin kasveja nimetä. Puistossa on paljon taidetta sisä- ja ulkotiloissa. Niistä seuraavassa tekstissä.

 Monte, Madeira

Monte on Funchalin kaupunginosa, joka sijaitsee 550 mmpy ja kolmen kilometrin päässä linnuntietä rannikolta. Funchalista Monteen pääsee paikallisbussilla numero 20 tai sitten kaapelihissillä keskustasta. Ja menee sinne myös hop on-hop off-bussi. Alas pääsee pienen matkan vaikka korikelkalla. Aiemmin korikelkalla pääsi Funchaliin saakka, nyt vain kaksi kilometriä Livermentoon asti. Matka kelkalla kulkee alaspäin jyrkkää, mutkikasta alamäkeä, ajotietä pitkin. Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill oli tuttu näky Madeiralla. Hän kävi maalaamassa ja sunnuntaikävelyillä Montessa mutta asui aina hotelli Ritzissä Funchalin keskustassa. Korikelkalla lasketellessaan oli hän kuulemma sanonut saaneensa elämänsä kyydit. Nauru on herkässä kelkkailijoilla tänäkin päivänä. 

Montessa  on noin 6700 asukasta, se on Funchalin esikaupunkia mutta vaikuttaa pikkukylältä. Nossa Senhora do Monte -kirkko on Madeiran tärkein pyhiinvaelluskirkko. Elokuussa vietettävän Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivänä hartaimmat uskovaiset kiipeävät kirkon 74 rappusta polvillaan ylös. Madeiralla jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma suojeluspyhimyksensä, joita juhlitaan ja palvotaan uskollisesti vuosittain. Neitsyt Maria on koko Madeiran saaren suojeluspyhimys.

Monten suurin nähtävyys - sekä kooltaan että maineeltaan - on trooppinen puutarha. Sinne kannattaa ottaa mukaan tukevat jalkineet, juomapullo ja hyvä kunto. Puutarhasta lisää seuraavassa tekstissä.

 Funchal, Madeira

Ronaldo - saaren oma poika

Christiano Ronaldo dos Santos Aveiro, jalkapalloilija, on Madeiran tunnetuin asukas. Tai täältä lähtöisin oleva henkilö. Ronaldo kuulemma viettää täällä lomansa ja on rakentanut hulppea talon Funchalin sataman läheisyyteen. Aina ohi kulkiessani vilkaisen, olisivatko verhot nyt auki, mutta ei ole vielä näkynyt elon merkkejä talosta. Samaisella satama-alueella sijaitsevat myös CR7 museo, CR7 ravintola ja CR7 hotelli. Ravintolan vessassa kävin, siistiä oli. Tänään vierailin museossa, mennessä en oikein osannut odottaa mitään.

Museo oli hieno ja täynnä pelipaitoja, palkintopokaaleja, jalkapalloja - kultaisiakin sellaisia kuten myös nappulakenkiä ja mitaleja. Ja vaikka mitä muuta. Hienosti rakennettu näyttely. Varmasti se avautuu erilailla tosifanille, mulle vuosiluvut ja seurat eivät paljoa kertoneet. Yläkerrassa oli pieni myymälä, jossa oli lähinnä t-paitoja ja reppuja myynnissä.

Funchalin keskustassa on jalkapallojoukkue Nacionalin kauppa.  Sen ikkunaa koristaa suurikokoinen kuva 12-vuotiaasta Ronaldosta. Ronaldon ura lähti käyntiin Nacionalista. Hänet bongattiin 12-vuotiaana ja lähetettiin Lissaboniin jalkapallokouluun. Sen jälkeen Ronaldo on pelannut Portugalissa, Englannissa, Italiassa, Espanjassa ja tietenkin Portugalin maajoukkueessa. Nacionalia Ronaldo ei ole unohtanut. Hän rakensi joukkueelle uuden stadionin Funchalin rinteelle, tuuliselle ja sateiselle paikalle. Kuulemma siellä usein joudutaan otteluita perumaan. 

Täällä olen törmännyt Ronaldon silmälasikehysmallistoon ja partaveteen. Varmaan Ronaldon on monessa muussakin mukana ja tulee vielä olemaan. Ikää hänellä on vasta 37-vuotta.

Täältä pääsee kurkistamaan hotelli CV7:ään. Pestana CR7 Lifestyle Hotels

Christiano Ronaldon kansainvälinen lentokenttä, Madeira

Säästä voi aina puhua

Maanantaina Madeiralla myrskysi. Tuulen voimakkuus oli 27 m/s ja se oli riepovaa ja suunta muuttui päivän mittaan. Aallot olivat ennennäkemättömän korkeita ja vuorilla satoi lunta. Bussikuskimme sanoivat, etteivät ole koskaan 50+ -vuotiaan elämänsä aikana nähneet lunta näillä rinteillä. Yleensä lunta sataa kerran pari vuodessa, talvella ja korkeammalla. Koskaan ei kuulemma ole maaliskuussa eli alkukeväästä, satanut lunta.

Me lähdimme aamulla viemään asiakkaita lentokentälle, kohti kotimatkaa. Sääolosuhteista huolimatta olimme toiveikkaita, sillä Finnairin kone oli lähtenyt Helsingistä ja suuntasi kohti Madeiraa. Ja Finnairhan on yksi niistä yhtiöistä, jonka kone laskeutuu tänne kun muut lentoyhtiöt käännytetään pois. Finnairin lentäjät ovat tunnetusti maailman parhaita. Finnairin kone lähestyi Madeiran lentokenttää ja yritti laskeutumista 5-6 kertaa, kiertäen kentän yllä pientä ympyrää. Kun näin Flight radarista että kone valmistautuu laskuun, lähdin kahville. Terassilla istuessani näin kun kone kaartoi viimeisen kerran kentän yllä ja lähti sitten kohti etelää. Voi hemmetti, kahvit jäi kesken ja piti lähteä terminaaliin järjestelemään asiakkaitten palautusta hotelleille. 

Asiakkaat olivat ehtineen tehdä lähtöselvityksen ja mennä turvatarkastuksen läpi kansainväliselle puolelle. Lentokenttävirkailija ohjasi heidät hakemaan matkalaukkunsa ja sitten takaisin bussiin. Viisi bussia lähti viemään  asiakkaita Lidoon hotelleihin, minä oppaana yhden mukana. Asiakkailla oli pitkä ja raskas päivä - ja varmaan turhauttavakin - silti kukaan ei valittanut. Kaikki olivat hyväntuulisia ja mukavia. Myös toiminta lentokentällä oli mahtavaa, kaikki matkatoimistot ja lentokenttähenkilöstö tekivät upeasti yhteistyötä ja homma toimi kun rasvattu. 

Usein koneet ohjataan Madeiralta Las Palmasiin, mutta nyt se kenttä oli jo täynnä, joten nyt koneita ohjattiin myös Porto Santolle ja Lissaboniin. Finnair laskeutui Teneriffalle ja asiakkaat viettivät siellä yhden yön. Seuraavana päivänä he tulivat sitten Madeiralle, kun sää oli hieman parantunut. Nämäkin Madeiralle tulevat asiakkaat olivat tyytyväisiä ja ymmärtäväisiä, pisteet siitä heille.

Samana iltana eli tiistaina meille tuli Finnairin lento suoraan Helsingistä, kolme tuntia myöhässä. Sen lennon asiakkaat olivat kiukkuisia ja suorastaan epäystävällisiä. Ja syynä koneen myöhästyminen kolme tuntia! Ihmisten käyttäytyminen on todella hämmentävää. Mitä enemmän minua haukuttiin, sitä enemmän  hymyilin 😀

Kuva: Madeira Island Magazine

 Funchal, Madeira

Tänään lähdin MAMMAan mutta päädyin NINIin. Tarkastin ennen lähtöä että modernin taiteen museo avautuu sunnuntaina kello 10.00. No ei avautunut, on koko sunnuntain kiinni. Uusi suunnitelma. Netin mukaan NINI design center on avoinna joka päivä klo 11.00-00.00. Tuo aika tuntui uskomattomalta, mutta totta se oli. 

NINIssä on ravintola, kahvila ja kokoustiloja sisustustoimiston ja designmyymälän lisäksi. NINI on yhtä kuin sisustussuunnittelija Nini Andrade Silva. Tai oikeastaan Nini on sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, maalari, kalustesuunnittelija, korusuunnittelija, keraamikko, ravintoloitsija, luennoitsija, hyväntekijä... Siis varsinainen renessanssipersoona. 62-vuotias NINI on kotoisin Madeiralta ja asuu edelleenkin täällä, pienessä merenrantakylässä Funchalin ulkopuolella. On hänellä toimisto Lissabonissakin ja työmailta ympäri maailmaa. Hänet on palkittu useaan otteeseen ja Portugalin presidentti myönsi hänelle vuonna 2011 kunnianimen Grau Oficial da Ordem Infante D Henrique, joka voisi suomennettuna olla Pyhän Henrikin ritarikunnan arvonimi. Aikamoinen daami, ei mikään turha täti.

NINIä on inspiroinut työssään meren sileiksi ja pyöreiksi hiomat pienet kivet, englanniksi pebble. Suomeksi ei ole oikein olemassa sanaa kuvaamaan tuota tietyn tyyppistä kiveä. Tuo muoto ja pinta näkyvät niin hänen maalauksissaan ja veistoksissaan kuin huonekaluissakin. NINI design center sijaitsee upealla paikalla Funchalin satamassa kallion päällä. Aivan loistava sijainti, joka omalla tavallaan kuvastaa myös NINIn filosofiaa. Täältä voi käydä katsomassa lisää kuvia ja kertomuksia  http://www.niniandradesilva.com/en.

Ravintolasta on huikea näköala satama-altaan yli Funchaliin. Vastakkaisella rannalla näkyvä matala ruskea laatikkomainen rakennus on CR7 eli Christiano Ronaldon hotelli, ravintola ja museo.

Sun pebble eli Aurinkokivi. Tuossa voi ihanasti loikoilla joko pehmeällä kankaalla tai sileällä kivellä.

Keraaminen banaanirasia.

Näkymä NINIn aulasta.

 Camara de Lobos, Madeira

Päiväni turistina 

- kuinka sitten kävikään kun päätin lähteä Monteen

Sain töistä ilmaisen bussilipun hop on/hop off-bussiin. Yksi reitti kulki Monteen, joka on kaunis kaupunginosa Funchalissa. Tarkistin että sininen linja menee sinne ja bussi olisi pysäkillä numero 11 siinä kymmenen aikoihin aamulla. Puoli tuntia odotin, ei tullut sinisen linjan bussia. Tuli punainen linja. Kysyin kuljettajalta että missähän sinisen linjan bussi mahtaa viipyä. Tulee kuulemma tunnin päästä. Aha, selvä. Nopea pähkäily ja päätin hypätä punaisen linjan bussiin. Monten sijaan olinkin nyt menossa Camara de Lobosiin No, ei se mitään, sielläkin oli tarkoitus jossain vaiheessa käydä. Kuljettajan lukulaite ei huolinut sähköistä ilmaislippuani, ei vaikka kuljettaja kuinka yritti. Hän soitti toimistolle, mutta sieltä ei apua herunut. Lopulta hän otti kuvan lipustani ja sanoi selvittävänsä asian myöhemmin. Menin kaksikerroksisen bussin toiseen kerrokseen, jossa myös kaikki muut matkustajat olivat. Ihmiset istuivat bussin takaosassa, tyytyväisen näköisinä kuulokkeet korvillaan. Jäin bussin etuosaan, koska se oli katettu ja näin saisin auringonsuojaa. Yllättäen selostustuksissa oli myös suomen kieli valikoimassa, ei kun kuuntelemaan. Paitsi ettei kuulunut mitään. Ei suomeksi, englanniksi eikä portugaliksikaan. Seuraavalla pysäkillä kävin sanomassa kuljettajalle ettei kuulu mitään kuulokkeista. Hän käski siirtymään bussin toiselle puolelle - ei kuulunut vieläkään. Kuljettaja yritti korjata vikaa, soitti taas pari puhelua ja arvatenkin kiroili kaikkia laitteita. Ei auttanut kiroilu, laitteet eivät toimineet bussin etuosassa. Viimeinkin siirryin bussin takariville, siellä laitteet pelitti ja sain kuulla suomeksi banaanien kasvatuksesta ja Ronaldon stadionista. 

Camara de Lobosissa oli tunti aikaa ennen seuraavan vuoron tuloa - tosin kylä oli nähty kymmenessä minuutissa. Camara de Lobos on vanha kalastajakylä ja nykyään sieltä löytyy saaren parhaat kalaravintolat. Vierailin kauppahallissa ja kiertelin kylällä. Kahvin ja välipalan kävin nauttimassa pienessä paikallisessa, kahdeksan paikallisen papparaisen kanssa. Tuli mieleen -70-luvun Esson baarit Suomen maaseudulla; baarissa on kaikki tarpeellinen mutta ei mitään ylimääräistä. Mietin, uskaltaisiko täällä käydä vessassa. Hätä ei lue lakia, joten olihan se mentävä. Odotin ankeaa vessakokemusta, mutta minut ohjattiin "tyttöjen vessaan". Ovi oli lukossa - miesten vessan ovi ei ollut - ja minut päästettiin sisään summerin painalluksella. Vessa oli todella siisti ja aivan eri maailmasta kun baari. Ja paperiakin siellä oli. Ihan huippupäivä!

Tunnin kuluttua hyppäsin taas bussiin ja kuuntelin tarinoita maailman aatelisista, jotka lomailivat 1800-luvulta lähtien Madeiralla. Hyppäsin bussista Funchalin keskustassa ja päätin käydä päheästi lounaalla hotelli RItzin ravintolassa. Tilasin eksoottisen salaatin ja ottaessani kuvaa ruuasta, huomasin olevani Golden Gate-ravintolassa, Ritz oli vieressä. Mutta väliäkö sillä, molemmissa paikoissa on historian siipien havinaa ja hienostunut tunnelma. Istuin terassilla, aurinko meni pilveen ja sää viileni. Aina painotan asiakkaille että sää Madeiralla muuttuu nopeasti ja aina täytyy varautua sateeseen ja ilman viilenemiseen. Nyt itse palelin terassilla t-paita päällä. Ei auttanut kun lähteä kotiin lämmittelemään suunniteltua aiemmin.

Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan tämä päivä. Mutta oikein mukava päivä siitä huolimatta.

 Madeira, Portugali

Jännitin matkaan pääsyä jo monta päivää ennen h-hetkeä. Maailmassa tapahtuu tällä hetkellä hurjia asioita ja kun yksi kriisi loppuu, toinen alkaa. Kaikesta huolimatta elämä  jatkuu ja vaikka itse taas lähden reissuun, en unohda hädässä olevia. Autan oman kykyni mukaan ja samalla huolehdin myös omasta hyvinvoinnistani. 

Tietenkin korona edelleenkin mietityttää vaikka en passia tai testejä nyt tarvinnutkaan. Myös terveystietolomakkeen täyttäminen oli vapaaehtoista, mutta vastuullisena matkailijana sen täytyin. Maskeja vielä pidetään sisätiloissa niin lentokentällä kuin koneessakin. Varsinaiseksi aloittelijaksi tunsin itseni kun huomasin että koneessa tarjoiltiin ruokaa. Korona-aikaan ei tarjoiluja ole ollut, joten en ennen matkaa tajunnut laittaa ruokatilausta vetämään. Helsinki-Vantaalla oli valtavat ruuhkat. Normaalisti ruuhkaisena aikana turvatarkastukseen joutuu jonottamaan 15 minuuttia, nyt jonotin 50 minuuttia. Hiihtolomat olivat juuri alkaneet ja Ukrainan sota sotki myös tilannetta. Monet venäläiset, jotka vastustavat Putinin toimia, poistuivat Venäjältä Suomen kautta muualle Eurooppaan. Olipa kentällä pari Suomessa työskentelevää ukrainalaista, jotka lensivät Puolaan ja sitä kautta sotimaan - tai oikeammin - puolustamaan kotimaataan. Tuntuu täysin käsittämättömältä että nykypäivänä vielä soditaan, eikö me olla opittu mitään aiemmista sodista!

Kaikesta tästä huolimatta kone pääsi lähtemään ajallaan ja 5,5 tunnin lento kohti Madeiraa alkoi. Seuraava jännityksen aihe oli laskeutumien. Edellisellä viikolla Madeiralla oli tuullut ja myrskynnyt, useampi kone oli joutunut kääntymään pois ja laskeutumaan muualle. Aika usein koneet noissa tilanteissa laskeutuvat Las Palmasiin, Kanariansaarille. Viimeisen vuoden aikana Finnair on myös joutunut laskeutumaan Kanarialle pari kertaa. Onneksi nyt sää oli tyyntynyt ja laskeuduimme Funchaliin, Christiano Ronaldon kansainväliselle lentokentälle. Kun ensimmäistä kertaa kuulin lentokentän nimen, luulin sitä vitsiksi. Mutta totta se on, lentokenttä vaihtoi nimeä vuonna 2017 Madeiralta lähtöisin olevan jalkapalloilijan mukaan.

Ensivaikutelma Madeiralta oli rauhallisuus. Paljon vihreää luontoa ja vähän ihmisiä. Katsotaan kuinka ensivaikutelma muuttuu seuraavien kuuden viikon aikana.