Fuengirola, Espanja

Mercadona

Ruokakaupassa käyminen on ulkomailla mielenkiintoista, ainakin ensimmäisten viikkojen  aikana. On kiva tutkia uusia tuotteita, ja hintoja. Ja hinnathan ovat melkein aina halpoja, minne tahansa Suomesta lähteekään. Sitten ensi-ihastuksen jälkeen alkaa  harmittamaan, kun niitä omia suosikkituotteita ei täältä ole saatavilla. Tosin sekin asia hoituu Aurinkorannikolla; täältä löytyy suomikauppoja ja -ravintoloita yllin kyllin. Niistä saa Fazerin sinistä, ruispaloja ja muita suomiherkkuja. Etelässä ihan parasta on hedelmät. Tuoreet ja maukkaat avokadot, mangot, ananakset, viikunat, luumut, papaijat... Alkoholi on käsittämättömän halpaa. Litran vetoinen viinitölkki maksoi ruokakaupassa halvimmillaan 69 senttiä. Marketeissa on hyvät valikoimat, mutta hedelmät ja vihannekset on kuitenkin kivempi ostaa pienistä vihanneskaupoista. Siellä ei mitään kääräistä muoviin ja saat ihan itse noukkia mieleisesi tomaatit laarista. Ja jos lihaa söisin, ostaisin lihat paikalliselta teurastajalta tai Los Bolichesin pienestä kauppahallista. Kalavalikoimat ovat hyvät niin marketissa kuin hallissakin, ja molemmissa kalat käsitellään haluamallasi tavalla. Espanjassahan ei kenelläkään ole kiire - paitsi ehkä suomalaisella. Kaupankäynnin ohessa vaihdetaan kuulumisia, eikä haittaa vaikka jono takana kasvaakin. Autonkin voi pysäköidä vaikka liikenneympyrään sillä aikaa kun kipaisee pikaisesti kaupassa. Suomalaisen kantti ei kyllä kestä toimia espanjalaisten tapaan. Kassalla ostokset ensin pakataan kaikessa rauhassa (yleensä muovikassiin) ja sitten vasta aletaan etsimään lompakkoa laukun pohjalta kassahenkilön odottaessa toimettomana. 

Tässä kattaus lähikaupastani:

 Mijas, Espanja

Mijas

Ensimmäisen kerran kun yritin mennä Mijasiin, ajoin kylän ohi. Useamman kilometrin pöröttelin vuorille päin, ennen kuin ymmärsin ajaneeni harhaan. No, eihän kapealla vuoristotiellä heti päässyt kääntymään ja extrakilometrejä kertyi kymmenisen. Takaisin tullessani kylän parkkipaikka oli tupaten täynnä, joten luovutin ja ajoin takaisin rannikolle, kotiin. Jälkeenpäin kuulin, että tuona päivänä pienessä Mijasin kylässä oli ollut suuri shakkiturnaus ja kylä oli todellakin ollut täynnä vieraita.

Nyt toisella yrittämällä mulla oli kartanlukija mukana. Taas Mijasin alarinteellä oleva parkkipaikka oli täynnä, mutta googlemaps kehoitti meitä jatkamaan matkaa kylän läpi. Hieman epäilytti ajaa kapealle kujalle, jonka molemmin puolin oli pikkukauppoja, ja ihmisiä kävelemässä. Kieltomerkkiä ei kuitenkaan ollut - kuten ei muita autoilijoita. Nopeusrajoitus kehotti ajamaan 20 km/h. Kun olimme päässeet kylän läpi henkeä pidätellen, pääsimme ulosmenokadulle, jonka varrelta löytyi yksi parkkipaikka, ja sehän riitti meille. 

Jälkeen päin huomasimme kylän reunalla ison parkkihallin. Taisi olla kylän paran bisnes. Kauppoja ja ravintoloita oli paljon, mutta kaupoissa oli ainakin skandinaaveille hieman vanhahtavan oloisia tuotteita. Samoja nahkatakkeja ja laukkuja myyviä kauppoja oli liki kymmenen ja niissä kiukkuisia myyjiä, kun mitään emme ostaneet. Harmi, että kauniista ja idyllisestä pikkukylästä on tullut täysin turistirysä. En usko että sen enempää turistit kuin asukkaatkaan nauttivat siitä. millaiseksi kylä on muodostunut. Keskusta on turistien leikkikenttä, eikä siellä taida olla kovin monella paikallisella enää varaa asua. Ehkä ihan hyvä kun ajoin ensimmäisellä kerralla harhaan, ehkä minun ei ollut tarkoituskaan täällä vierailla.

 Ojen, Espanja

Suloinen Ojen

Ojenin kylä lepää vuorten kainalossa omassa rauhassaan. Ojen, lausutaan Ohhen. Rakennukset ovat valkoisia ja kadut kapeita. Voin vaan kuvitella, kuinka vielä muutama vuosikymmen sitten vuohilaumat vaelsivat katuja pitkin kylän keskusaukiolle juomaan lähdevettä. Kaivossa on omat osastot ihmisille ja eläimille. Eläimiä kylällä ei enää näy, mitä nyt muutama vapaana juoksenteleva koira. Rannikolla ei pyöräilijöitä näe, mutta täällä lapset pyöräilevät ja temppuilevat vierailijoiden iloksi. Kaikkialla on siistiä ja vastaantulijat tervehtivät tuntematonta. Kylän keskus on kirkko ja sen liepeillä olevat pikkukaupat ja muutamat ravintolat. Tunnelma on leppoisa.

Kuljen kadun varjoisalla puolella. Pysähdyn puun viereen. Appelsiinipuu. Ei kun sitruunapuu. Ei kun sittenkin mandariinipuu. Loppujen lopuksi päädyn toteamaan, että puu on niitä kaikkia. Kaikkia hedelmiä kasvaa samassa puussa mutta eri oksilla. Hämmentävää. Näin kadun pientareella mitä kauneimman kukan, suoraan suomennettuna passionhedelmäkukka.

Kylän takana on valtava luolasto, jossa on vuosittain järjestetty konsertteja. Tänä vuonna konsertit ovat jääneet väliin, mutta luola vastaa komeasti huutoihin, akustiikka on mahtavaa. 

 Puerto Banus, Espanja

Puerto Banus on ihan omanlaisensa paikka, rikkaitten leikkipaikka. Puerto Banuksen satama-alue sijaitsee kauniin ja vauraan Marbellan kupeessa. Täällä vauraus on viety ihan uudelle tasolle, voisipa sitä nimittää överiksikin. Täällä on toinen toistaan hienompia autoja, isompia veneitä ja kalliimpia liikkeitä. Katselin majoituksia alueelta ja hinnat alkoivat kahdesta sadasta eurosta ylöspäin, mikä on Espanjan hintatasoon suht korkea. Kallein majoitus oli huvijahdissa, 10 000 + euroa/yö. 

Merkkiliikkeissä voi kierrellä kuin taidenäyttelyissä. Tilat ovat hienoja ja tuotteet parasta mitä rahalla saa. Esimerkiksi Dolce & Gabbanan liikkeessä oli taiteilija tuunaamassa tennareita asiakkaan toiveiden mukaan. Hintaa tennareilla oli noin 500 euroa, riippuen siitä kuinka paljon tavaraan niihin haluaa. Ravintolahinnat ovat Marbellassa arviolta 30% kalliimmat kun muualla Aurinkorannikolla ja Puerto Banuksessa jopa 50 kalliimmat. Satama-alueelta ei oikein löytynyt kahvilaa, ravintoloita kylläkin. Liekö parempi kate ruualla kuin kahvilla. 

 Sierra Nevada, Espanja

Sierra Nevadan kansallispuisto

Olipa ihanaa päästä rannikon turistitungoksesta pois! Vuoristossa tuntui että pystyi taas hengittämään vapaasti. Maisema oli silmiä hivelevän kaunis. Vuoret näyttivät mahtavilta ja jatkuivat kauas horisonttiin. Välillä tulvahti pizzan tuoksu, villioregano tuoksui todella voimakkaana. Muita yrttejä joita tunnistin oli laventeli, rosmariini ja timjami. Myös marjoja pääsin maistelemaan, vadelman näköisiä ja makuisia, eivät kuitenkaan olleet vadelmia. Suomenkielistä nimeä en niille löytänyt. Korkkipuita vuorilla kasvoi paljon. Ne toimivat metsäpalojen jarruina, sillä ne eivät syty palamaan. Vuorilla asuu myös metsäkauriita ja villisikoja, mutta ne pysyivät piilossa keskipäivän kuumuudessa, vain kotkien näin liitelevän taivaalla. Talvisin täällä voi lasketella ja kesällä kulkea patikkareittejä. Tai sitten kulkea jeepillä marmoriteitä pitkin, kuten me tänään teimme. Marmori on ehkä vähän liioiteltua, mutta maaperä on täällä marmoria (ja graniittia) ja yksi marmorilouhoskin osui matkamme varrelle.

Sierra Nevadan kansallispuiston pinta-ala on noin 85 km2 vrt. Gibraltar, 7 km2. Eli puistoon mahtuisi 12 Gibraltaria. Lääniä riittää, emmekä tavanneet päivän aikana ketään muuta reissaajaa - onneksi. 

Sanat eivät riitä kertomaan paikan kauneudesta ja jyhkeydestä. Toivottavasti kuvat onnistuvat välittämään edes hieman paikan tunnelmaa.

Gibraltar, Iso-Britannia 

Tänään vietetään Gibraltar-päivän aattoa ja se näkyy Gibraltarilla juhlakoristeluna - viirien, lippujen ja puna/valkoisten nauhojen ripustamisena. 

Fuengirolassa ei aina tiedä onko Suomessa vai Espanjassa ja Gibraltarilla ei ole ihan varma saapuiko Britteihin vai minne. Kaikkialla näkyy Brittien vaikutus, paitsi liikenteessä - onneksi liikenne on edelleen oikean puoleista. Tullimuodollisuuksien jälkeen saavumme Gibraltarille lentokentän kiitoradan poikki ajaen. Liikennevalot näyttivät punaista ja odotimme kun Iso-Britannian sotilaskone ja EasyJet nousivat ilmaan, sen jälkeen oli meidän vuoromme kiiruhtaa kiitoradan poikki Euroopan viimeiselle siirtomaa-alueelle. Kentälle saa laskeutua vain Briteistä lentävät koneet ja tietenkin Royal Air Forcen sotilaskoneet.  

Gibraltar on suloisen pieni kaupunki jonka pinta-ala on vähän alle seitsemän neliökilometriä.  Asukkaita on noin 30 000 ja osakeyhtiöitä 50 000 +. Ja niitä apinoita pari sataa. Gibraltar on veroparatiisi; tänne on pesiytynyt pankkeja, nettikasinoja ja pelifirmoja. Arvolisäveroa ei ole ja hintataso on Espanjakin hintatasoa alhaisempi. Esim. tupakkakartonki maksaa Suomessa 80 euroa, Espanjassa 44 euroa ja Gibraltarilla 32 euroa. Myös elektroniikkaa ja vaatteita täältä haetaan - samat tuotteet kuin muuallakin, mutta täysin eri hinnat.

Suurin osa Gibraltarista on villiä luontoa, 40 % on luonnonsuojelualuetta. Teitä on 32 kilometriä ja toisen maailmansodan aikaisia tunneleita on 52 kilometriä. Gibraltar oli kyllä puolueeton molemmissa maailman sodissa mutta ilmeisesti kaikkeen piti varautua.

Tänään on taas ollut lämmin päivä, asteita päälle 30. Matkalla näkymän peitti sankka savusumu, metsäpalo riehui Esteponan metsissä ja hidasti liikennettä. Iltapäivällä kuulin että päivän aikana paloa ei ole saatu sammutettua ja alueelta on evakuoitu 50 asukasta.

 Malaga, Espanja

Tässäpä kuvia Malagan kaduilta. Nauttikaa.

 Malaga, Espanja

Aurinkorannikolla pääsee junalla kulkemaan Fuengirolasta Benalmadenan, Torremolinoksen ja lentokentän kautta Malagaan. Vuosikymmeniä täällä on puhuttu radan jatkamisesta Marbellaan saakka. Puheen tasolle ovat suunnitelmat jääneet, vaikka radan jatkolle olisi tarvetta. Autoilu on täällä suht maltillista mutta autoja vaan on liikaa. Teillä ei ihan kohtuutonta ruuhkaa ole - paitsi elokuussa kun espanjalaiset lomailivat rannikolla. Ongelma on parkkipaikan löytäminen. Tuttavani kertoi, että elokuussa hän joutui usein jättämään auton jopa kahden kilometrin päähän kotoaan. Ei kiva. Onneksi mulla on oikeus käyttää asuintaloni parkkihallia, mutta ongelma syntyykin kun yritän parkkeerata muualle. Tiukkoja aikatauluja ei voi olla, joskus parkkipaikan löytäminen kestää ja kestää, ja se saattaa todellakin löytyä parin kilometrin päästä määränpäästäsi. Ja sitten se poislähteminen. Usein autoni, joka on muuten todella kolhon näköinen Fiat Panda, blokataan parkkipaikkaan. Jos käydään `nopeasti` asioilla - ja mikäänhän ei Espanjassa tapahdu nopeasti - niin autoja parkkeerataan kadun varteen tuplajonoon. Siinä sitten odottelet aikasi että blokkaavan auton kuljettaja palaa asioiltaan kaikessa rauhassa ja pääset poistumaan ruudusta.

Mutta onneksi Fuengirolasta Malagaan pääsee junalla. Matkaan menee 44 minuuttia ja kilometrejä kertyy kolmisenkymmentä. Meno-paluulippu maksoi välillä Los Boliches-Malaga Centro-Alameda 7,70 euroa. Malaga Centrosta oli viiden minuutin kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Kuten kuvista näkyy, vanha kaupunki on Malagassakin kaunis, ja erittäin siisti. Sieltä löytyy massoittain kauppoja ja kahviloita sekä Picasso museo, mutta siitä myöhemmin. Kun lähdin vanhasta kaupungista pois, olin läkähtyä muraalien, graffitien ja patsaitten paljoudesta. Mutta niistäkin lisää myöhemmin. 

'