Tallinna, Viro

Viron ovet sulkeutuvat tältä erää. Tekisi mieli jo avata uusia ovia, mutta täytyy malttaa vielä hetki. Ovet ovat niin kauniita ja mielenkiintoisia että tuohon kuvakimaraan tuli muutama ovi kahteen kertaan.

 Viro

Taidetta kauppakeskuksessa

Ostoskeskus T1:stä löytyy pikkuruinen Litograafia Muuseum. Siellä on kaksi vanhaa painokoneita -taisivat olla 1700-luvulta. Painotuotteita on korteista sarjakuviin ja opetustauluihin. Museossa on hienosti esillä litografiassa käytettyjä kalkkikiviä; yksi kivi väriä kohden eli yhden julisteen painamiseen  voi tarvita noin kymmenen kiveä. Ylläolevassa kuvassa painavia kiviä on laitettu seinälle.

Vaikka museo ei ole koolla pilattu, on se mielenkiintoinen ja informatiivinen. Museo sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa Art Spacen tiloissa. Siellä on myös kaksi näyttelytilaa: pienempi grafiikan töille ja isompi kaikelle taiteelle. Vaikka ostoskeskus on uusi ja valkoisen hohtava, on museon tilat jätetty silottamatta ja tiloissa on hieman tehdasmainen tuntu betonilattioineen ja -pylväineen. Suosittelen tutustumaan museoon shoppailun lomassa. Sisäänpääsy on ilmainen.

Toisesta kerroksesta löytyy kaupallinen Konstiruum, taidemyyntinäyttely -ei huono sekään. T1:ssä on lisäksi pieni galleriatila, jossa oli näytillä eräänlaisia naiskuvia.

Opin tänään taas uuden sanan: moottoriruumis. Istuin junassa ja tuijotin väliovessa näkyvää tekstiä ja suomeksi siinä puhuttiin moottoritilasta. Huone on ruum ja siihen vielä inessiivi -is =ruumis. 

 Viro

Apua on appi ja anoppi on ämm

Viron kieli on hauskan kuuloista. Ihan kun sitä ymmärtäisi, mutta ei ymmärrä kuitenkaan. Väkisin alkaa hymyilyttämään kun kadulla kuuntelee ihmisten keskusteluja, kieli on jotenkin niin tykittävää. Kadunnimistä on mielenkiintoista opiskella kieltä. Paljon on tuttuja sanoja, joilla viron kielessä on aivan eri merkitys kuin suomen kielessä. Maito on piimä, haukka on kulli ja hääpäivä on pulmapäev. Täytyy olla tarkkana mitä puhuu, ettei sanoma muutu ihan kokonaan.

Melkein kaikki virolaiset puhuvat englantia ja monet myös saksaa. Suomea taitavat puhua enää vanhemmat ihmiset, jotka ovat aikanaan oppineet sitä Suomen tv:stä. Suomalaisia asuu Virossa 6 200. Eilen iltapäivälehdessä oli juttu suomalaisesta miehestä otsikolla ”Olen elintasopakolainen - minulla ei ole varaa asua Suomessa” -tai niin ainakin käänsin otsikon. Vaikka suomalaisilla on nykyään parempi maine Virossa kun ennen vanhaan, ovat virolaisten asenteet muuttuneet meitä kohtaan negatiivisemmiksi. Johtuneeko kansainvälistymisestä vai mistä, mutta enää ei suomalaisia haluta asiakkaiksi - olemme liian vaativia ja hitaita. Tallinnaan on tullut uusia ostoskeskuksia ja niissä on enemmistönä H&M, Zara yms. monikansallisia yrityksiä. Aika tylsäksi on maailma mennyt; ostoskeskuksessa ollessasi et tiedä missä maassa olet, kaikkialla on niin samanlaista. 

Ai niin, Torupilli tarkoittaa säkkipilliä.

 Tartto, Viro

Pikkukaupungin tunnelmaa

Junalla matka kestää pari tunti Tallinnasta Tarttoon. Junalipun saa ostettua netistä, asemalta tai junasta. Asemalla lipunmyynti ei onnistunut, järjestelmässä oli jotain vikaa. Junassa kokeilin lippuautomaattia, mutta siihen minulla olisi pitänyt olla virolainen matkakortti. Tai onhan minulla sellainen mutta tiesin, ettei siellä ole tarpeeksi katetta. Tuon matkalipun olen ostanut R-kioskilta ratikkamatkoja varten. Tallinnassa voi ratikkalipun maksaa myös näyttämällä pankki- tai luottokorttia ratikassa olevaan näyttöön. Erittäin kätevää kun kuljettajat eivät enää myy lippuja.

Mutta junalipun sain lopulta ostettua konduktööriltä, meno-paluu 25 euroa. Juna lähti ajallaan ja kulki aikataulussa. Yllätyin kun junassa on Wi-Fi, joka toimi koko matkan moitteettomasti. Matkalla oli muutamaa pysähdys Tallinnan esikaupungeissa ja maaseudulla. Maisema oli tasaista ja vihreää, lähinnä metsikköä tai ehkä oikeammin ryteikköä.

Tarton asemalta on noin 15 minuutin kävelymatka keskustaan. Tartto on hyvin kompakakti kaupunki; suurin osa kaupoista ja ravintoloista on yhden kadunpätkän varrella. Pohjoispäässä on vanha kaupunki ja etelässä uusi keskusta. Aurinko paistaa ja lämmintä on yhden mittarin mukaan 24*C. Hyvin olisi pärjännyt T-paidalla ja shortseissa, nyt sitten raahaan takkia käsivarrellani. Tarton keskustaa halkoo Emajoki ja eipä voisi olla parempi keli ihailla kaupunkia joenvartta kävellen. Keskustassa on isoja puistoja ja lounasaikaan käyn ostamassa Rimi-marketista eväät - pähkinöitä, täytettyjä munia ja täytettyjä paprikoita - ja menen puistoon piknikille. 

Tartto on opiskelijakaupunki ja se näkyy katukuvassa. Nuoria on paljon, samoin baareja - taitavat jotenkin liittyä yhteen. Kaikkiaan sadantuhannen asukkaan kaupungissa on 20 000 opiskelijaa, ulkomaalaisia opiskelijoita 2 000, niistä suurin osa suomalaisia. Alkuillasta Raatihuoneen aukio alkaa täyttyä ihmisistä. Liekö ollut fuksiaiset kun joukko nuoria innostui tanssimaan Suutelevat opiskelijat-patsaan edessä. Altaan vesi oli värjätty kirkkaan vihreäksi ja uskaltautuipa yksi nuori mies sinne pulahtamaan sukkasillaan.

Leppoisa pikkukaupungin tunnelma  ja hieno sää; täydellisesti onnistunut päiväretki. Illaksi ’kotiin’ Tallinnaan kissaa silittelemään.

 Tallinna, Viro

Rosoinen Telliskivi ja trendikäs Rotermanni

Telliskivi vaan on niin rouhean kaunis alue. Loomelinnak-korttelin ulkoapäin graffitein peitetyt vanhat tehdasrakennukset saivat uuden elämän kun hipsterit ja muut kulttuurin työläiset siirtyivät alueelle kymmenisen vuotta sitten. Valtava neuvostoaikainen tehdaskompleksi oli vuosia tyhjillään ja se on kuin tehty luovan alan toimipaikaksi. Rakennukset ovat Baltian rautateiden entisiä tehdasrakennuksia, niitä on kaikkiaan kymmenen. Luovan alan yrityksiä siellä on pari sataa, lisäksi kymmenisen ravintolaa, pari teatteria, kirppiksiä, kokoustiloja yms. Täältä löytyy niin katuruokaa kuin gourmeetakin, käsintehtyjä jäätelöitä ja oluita. Turistit ovat löytäneet alueen ja niitä tänne nyt kipeästi kaivataan.

Tänään täällä on hyvinkin rauhallista. Sisätilat ovat viimeisen päälle remontoidut, jotkut osat ehkä liiankin kanssa. Designliikkeet ovat tyylikkäitä ja mulle ainakin aika hinnakakaita. Ei nyt ehkä ihan Suomen hintoja, mutta aika lähelle. Selkeästi edullisempaa on ruoka ja kahvit - ja tietysti viima myös. Viikonloppuisin alue herää henkiin, silloin siellä on tapahtumia ja katukirppiksiä. Vuodessa tapahtumia on kuutisen sataa - hurja määrä.

Hienon lisän Telliskiveen tuo valokuvataiteenmuseo Fotografiska, joka avattiin kaksi vuotta sitten. Tänään siellä oli yhden näyttelyn purkupäivä ja koska pääsin näkemään vain kaksi näyttelyä kolmesta, sain lipun puoleen hintaan. Museon ylimmässä kerroksessa on ravintola ja baari, ja terassilta on huikea 360* näkymä alueelle ja Tallinnaan.

Telliskivestä kävelen ’kotiin’ Rotermannin kautta. Alue on moderni, voisi varmaan sanoa trendikäs. Se sijoittuu karkeasti ottaen sataman ja Viru-hotellin välille. Sekin on aikoinaan ollut teollisuusalue ja neuvostoaikaan rakennukset pääsivät rapistumaan pahasti. Hienosti aluetta on remontoitu ja uudelleen rakennettu, rakentaminen jatkuu edelleen. Aue on kuin suuri kortteli joka on täynnä aukioita ja terasseja. Liikenteen äänet eivät sinne edes kantaudu. Rotermannista löytyy hotelleja, merkkiliikkeitä, ravintoloita ja hienoja kuntokeskuksia ja kauneushoitoloita. Vanhassa suolavarastossa on nykyään Viron arkkitehtuurimuseo. Suosikkimyymäläni Rotermannissa Tallinn Design House, josta löytyy paikallisten muotoilijoiden ja käsityöläisten tuotteita. 

  

 Tallinna, Viro

Kadriorg, Kadrioru, Kadriorgu - kaupunginosa, puisto ja palatsi

Valvotun yön jälkeen olin aamulla väsynyt. Ruokamyrkytys vei voimat, mutta muuten olo on onneksi suht terve. Aurinko paistoi, joten ajattelin käydä pienellä kävelylenkillä läheisessä Kadriorgin puistossa. Kartalta katsottuna se oli sopivan lähellä ja sopivan pieni. Puisto oli niin kaunis että sain siltä uutta energiaa ja inspiraatiota siellä kulkiessani. Kävelypolkujen lisäksi siellä oli kastelukanavia ja pieniä suloisia siltoja. Lammen keskellä oli saari ja siellä romanttinen, valkoinen huvimaja. Veistoksia ja värikkäitä kukkaistutuksia on kaikkialla, ei pelkästään tässä puistossa. Kahvila on auki ja sen terassi on yllättäen täynnä. Lapsiperheet olivat päiväkävelyllä ja pyöräretkillä.

Puisto oli viehättävä, ja suuri. Oli pakko jatkaa matkaa ja katsoa mitä muuta siellä on. Hämmennys oli valtava kun saavuin Kadriorgin palatsin pihalle! Kuin olisin saapunut viime vuosisadan Venäjälle, keisarin palatsiin. No, melkein saavuinkin. Mahtavan barokkipalatsin rakennutti tsaari Pietari Suuri vuonna 1725. Pihan istutukset ja suihkulähteet ovat vertaansa vailla. Nykyään siellä on Viron taidemuseon ulkomaalaisen taiteen osasto.

Kun puistoa jatkaa eteenpäin, tulee vastaan aita ja suljetut portit. Ei ihme, sillä aidan takana on Viron presidentin virka-asunto. Asuntoa vartioi kaksi sotilasta sekä lauma mehiläisiä - ystävällisiä sellaisia, kuulemma. Palatsin edessä on kolme mehiläispesää, joista saadaan laadukasta hunajaa sekä näin lisätään tietoisuutta mehiläisten tärkeydestä meille ihmisille ja ekosysteemille.

Ja kun vielä jatkaa matkaa, puiston eteläpuolella kohoaa jyhkeä KUMU eli Eestin Taidemuseo. Suomalaisena voi hieman rintaansa röyhistellä, onhan KUMU suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren suunnittelema. Siellä on perusnäyttelynä Viron taide 1990-luvulla. Aikamoinen pläjäys, ihan huimaamaan rupesi, sen verran värikkäitä ja äänekkäitä teokset olivat!

 

Täytyy vielä kehua Kadriorgin kaupunginosan kauneutta. Vanhat puutalot on säilytetty ja kunnostettu hyvällä maulla. Uudet rakennukset on saatu hienosti sovitettua katukuvaan. Vaikka täällä on useita tyylejä ja aikakausia rinnakkain, ovat ne sopusoinnussa keskenään. Lehmusrivistöt varjostavat katuja, tunnelma on suorastaan romanttinen. Tätä voisi varmaan kutsua Tallinna puutarhakaupunginosaksi. 

Tallinna, Viro

Tallinnan vanha kaupunki 

Mulla ei ollut tarkoitus kirjoittaa blogia tältä Tallinnan reissultani. Kuitenkin innostuin Tallinnasta, jopa ihastuin siihen uudelleen, ja en malta olla jakamatta sitä. Tallinnasta, etenkin vanhan kaupungin rauhasta voi nyt nauttia, kun täällä koronan takia eivät turistilaumat parveile. Kaduilla saa kävellä itsekseen eikä muita ihmisiä tarvitse väistellä. Mieli lepää kun meteli ja äänet ovat poissa. Kaunis arkkitehtuuri korostuu ja kaupunki näyttää kauniilta. Sääkin suosii, aurinko paistaa ja syksy tekee tuloaan.

Todellisuus kuitenkin iskee nopeasti. Useat liiketilat ovat tyhjiä ja niissä jotka vielä ovat auki, on loppuunmyynnit meneillään. Ainoastaan suuret kansainväliset liikkeet toimivat normaalisti ja esittelevät syysuutuuksiaan. Terassit ovat tyhjillään ja ravintoloissa on alennusmyynnit: kaikesta ruuasta -50%. Täällä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ihmisiä että bisnekset pärjäisivät. Kaduilla kuulee lähinnä viroa ja venäjää, jonkin verran suomea mutta eipä juuri muita kieliä. Kotimaan matkailu ei Viroa pelasta, eikä valtio toistaiseksi tue yrittäjiä tarpeeksi. Vanhan kaupungin lisäksi Tallinnaan on tullut uusia houkuttelevia kaupunginosia, joihin varsinkin nuoren laittavat yrityksensä. Telliskivi, Noblessner, Rotermanni... ja Kadriorg, jossa majailen.

Torit ovat auki ja paikalliset maatuskat kauppaavat itse keräämään kukkia, marjoja ja sieniä. Ostin iltaruuaksi sieniä, tuttuja tatteja ja kanttarelleja. Pieni pussi maksoi euron ja siitä sain kaksi annosta sienikastiketta. Herkullista oli, mutta yöllä vatsa oli eri mieltä. Heräsin ikävään vatsa- ja selkäkipuun; ruokamyrkytys. No, ei kun vessaan ja oksentamaan, siinähän se aamuyö meni. Yön tunteina ehdin sängyssä valvoessani tutkia Viron terveydenhuoltoa. Hälytusnumero on 112 kuten Suomessakin ja suomalaiset ovat oikeutettuja käyttämään Viron julkista terveydenhuoltoa. Eurooppalainen sairaanhoitokortti mukaan, mutta jos se on unohtunut kotiin, ei hätää, kotiin palattua voi kulut hakea Kelasta takaisin. 

Seuraavana aamuna olin jo kunnossa mutta todella väsynyt. Taitaa tulla paastopäivä, ruoka ei vielä maistu ja muutenkin vähän hutera olo.