Phuket, Thaimaa

Big Buddha 

Viime viikkoina on ollut pientä kohdeväsymystä havaittavissa. Nyt sain vieraita Suomesta ja tuliaisiksi ehtaa aitoa ruisleipää! Niiden voimalla jaksaa taas muutaman viikon eteenpäin. Phuketin suosituimpia nähtävyyksiä - rantojen lisäksi - on Big Buddha eli istuva Buddha-patsas Nakkerd-kukkulalla yli 400 metrin korkeudessa merenpinnasta. Vaikka näen patsaan melkein päivittäin, en ole saanut aikaiseksi sinne saakka mennä. Korkeutta Buddhalla on 45 metriä ja se on lajissaan Thaimaan suurin. Iltaisin, Buddhan katsoessa auringonlaskuun päin, näkyy se komeasti valaistuina alas rannalle ja merelle saakka. 

Patsasta alettiin rakentamaan tsunamin jälkeen, vuonna 2004. Edelleenkin se on keskeneräinen ja kukkulalle ajaessamme seurasimme täydessä lastissa olevaa sementtirekkaa, joka hiljakseen kipusi kapeaa ja serpentiinimäistä tietä huipulle saakka. Patsaan valkoisiin marmorolaattoihin on kaiverrettu toivoa, rauhaa ja rakkautta viestiviä tekstejä rakennusprojektiin rahaa lahjoittaneilta henkilöiltä. Yleensä buddhalaiset temppelit ja patsaat ovat hyvin värikkäitä ja koristeellisia. Tämä Buddha sen sijaan on puhtaan valkoinen ja vähäeleinen; kaunis. Kukkulalta avutuu upeat maisemat yli Phuketin. Ylhäältä katsottuna Andamaanien meri näyttää säihkyvän turkoosilta. 

 

Sentosa, Singapore

Sentosa - aito kuin rantarolex

Ostoskierroksen jälkeen istahdin bussipysäkille väsyneenä, miettien mitä seuraavaksi tekisin. Pysäkille kaarsi bussi, jonka kyltissä luki ”123 Sentosa”. Muistin lukeneeni paikasta; sinne siis! Kiipesin kaksikerroksisen bussin ylempään kerrokseen ja aloitin kiertomatkani. Bussissa oli Wi-Fi, joten ehdin puolen tunnin matkalla googlata Sentosan ja tehdä jonkinmoisen matkasuunnitelman. Sentosa on pieni saari Singaporen eteläpuolella keinotekoisine rantoineen ja huvipuistoineen - aikuisten leikkipuisto. Siellä on mm. Unversal Studios`in teemapuisto, casino, merivesiakvaario, vesipuisto, Madame Tussaudin vahakabinetti, benjihyppypaikka, kaksi golfrataa, McDonald`s, Starbucks, Hard Rock Café.... Mitä muuta ihminen voisikaan kaivata!?

Bussi pysähtyi linja-autoasemalle, josta matkaa pystyi jatkamaan maksuttomalla beach tramilla eli rantaratikalla. Ei kun kyytiin siis. Rantaratikka kulki nimensä mukaisesti rantatietä, rannalta toiselle. Jäin kyydistä pois Siloson rannalla. Hiekka oli vaalea ja samettista, Havaijilta tuotua. Lieneekö tuo urbaanilegenda vai tositarina, se jäi minulta selvittämättä. Myös pienet saaret Sentosan edustalla ovat tekosaaria ja täällä pystyy surffaamaan - tekoaalloilla tietenkin. Ihmeellinen paikka. Rannalla oli todella kuumaa ja rauhallista. Meri ei houkutellut uimaan, vesi vaikutti likaiselta. Merellä odotteli kymmeniä rahtialuksia satamaan pääsyä, Singaporessa taitaa olla yksi maailman vilkkaimmista satamista. 

Suuntasin varjoon, kävin hakemassa pienestä marketista itselleni kahvin (ylihintaisten kahviloiden sijaan) ja jatkoin matkaani köysirata-asemalle. Ostin Sentosan sisäisen lipun 15 Singaporen dollarilla eli kymmenellä eurolla. Toinen linja olisi vienyt minut takaisin Singaporen puolelle ja matka olisi kustantanut 35 SGD:a. Vaunusta oli hienot näkymät sekä merelle että Singaporen kaupunkiin. Vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan, korkeus ja vaunun huojuntaa hieman pelotti. Jäin pois viimeisellä pysäkillä, Merlionilla ja jatkoin matkaa kohti bussiasemaa possunpunaisella monoraililla eli yksiraiteisella.

Sentosa tarkoittaa malaijin kielellä mielenrauhaa. Täältä sitä on turha hakea. Tulipahan käytyä Sentosassa, toista kertaa ei tarvitse sinne mennä. 

Singapore

ION Orchard -ostoskeskus

Shop till you drop!

Singapore on todella shoppaajan paratiisi. Ostoskeskuksia on vieri veiressä, kuitenkin jokainen on omanlaisensa. Shoppailu on paikallisten ykkösharrastus, kansallisurheiluksikin sitä on nimitetty. Kun heiltä kysyy, montako ostoskeskusta Singaporessa on, on vastaus ”liian monta”. Tarkistan Wikipediasta ja sen mukaan Singaporessa on ostoskeskuksia hieman alle kaksisataa! 

Asukkaita tässä pienessä ja varakkaasta kaupunkivaltiossa on saman verran kuin Suomessa, tosin porukkaa on maailman joka kolkasta. Singaporessa puhutaan enimmäkseen englantia, mutta se sekottuu iloisesti kaikkiin

muihin kieliin, ja niinpä se on saanut nimekseen singhlish. 

Joskus paikallisten puhetta on vaikea ymmärtää, sen verran omalaatuista se on.

Täällä on edustettuna maailman kaikki luksusmerkit - ja monet niistä useampaan otteeseen. Luksusostoskeskuksissa käytävät ovat leveät ja tyhjät, kuin kävelisi taidenäyttelyssä. Halpispaikoissa käytävät ovat kapeat ja täynnä tungosta, ahdistukseen saakka. Hintataso on maltillinen ja matkailija saa lähtiessään vielä 5% alv-palautusta. Ostoskeskukset ovat avoinna iltamyöhään, yleensä puoli kymmeneen saakka. Onpa yksi ostoskeskus, Mustafa Center, avoinna aina, 24/7. 

Löytyy Singaporessa myös kivijalkamyymälöitä. Mikäli haluat itämaisia kankaita tai mattoja, suuntaa Arab streetille. Viereisellä kadulla, Haji Lanella on hieman boheemimpi tunnelma. Sieltä löytyy pieniä paikallisia liikkeitä sekä kahviloita ja ravintoloja. Chinatownissa taas löytyy edulliset matkamuistot ja lahjatavaraa. Minä, varsinainen himoshoppaaja, sain ostosreissullani ostettua kaksi mustaa t-paitaa - mahtavaa. 

Singapore

 

Olen addikti, matkailu koukuttaa. Ja kun en matkusta, suunnittelen - tai vähintään haaveilen - seuraavasta reissusta. Välillä mietin menneitä, mutta yleensä suunta on tulevaan ja seuraavaan kohteeseen. Aiemmin hermoilin matkalle lähtöä, mutta nykyään se on rutiinia. Nukun edellisen yön hyvin, enkä enää kiirehdi lentokentälle etuajassa. Luotan, että asiat hoituvat ja tarvittaessa saan apua. Aina olen selvinnyt, vaikka välillä on säätöä ollutkin.

Aamulla minun piti hakea Phuketin lentokentältä re-entry -viisumi, jotta voin palata Thaimaahan eikä työlupani raukea. Yleensä se hoituu helposti, mutta nyt virkailija taisi olla vielä unessa. Ensin hän sanoi, että maastapoistumiskortti puuttuu ja minun tulee palata lähtöterminaaliin hakemaan se. Sanoin, että kortti on passin välissä, mutta virkailija ei sitä löytänyt. Onneksi se kuitenkin oli siellä, niitattuna muitten papereiden kanssa. Seuraavaksi virkailija sanoi, että olen ylittänyt maassaoloaikani ja minun tulisi maksaa siitä sakkoa. Taas olin ihmeissäni, sillä tiesin ettei niin ollut. No, virkailija katsoi vääriä leimoja ja kun oikea leima löytyi, alkoi asia edetä. Lomakkeen täyttö, valokuva,1 000 bahtia ja olin valmiina lentoon. Lopuksi virkailija vielä naureskeli, että hänen nimikirjoituksensa on näköjään minun edellisessäkin viisumissa.

Oli ihanaa saapua Singaporeen! Aivan erilainen tunnelma kuin Thaimaassa. Siistiä, selkeää, helppoa. Aivan kuin olisin palannut länsimaisen sivistyksen pariin. Thaimaan luova kaaos ja epäjärjestys jäävät nyt taakse muutamaksi päiväksi. Singaporea voisi kutsua valon kaupungiksi, se voittaa jopa New Yorkin valojen määrässä ja moninkertaisesti laadussa.  Kaduilla kuljen ostoskeskuksesta toiseen, niitä on muutaman korttelin välein, toinen toistaan isompia ja komeampia. 

Hintataso on suomalaiselle kohtuullinen, Thaimaan jälkeenkin. Söin lounaan 2,50 eurolla ja illalliseen panostin hieman enemmän, 8 euroa. Täältä löytyy kaikki maailman keittiöt katukeittiöistä Michelin-ravintoloihin. Chinatown ja Little India ovat täynnä pieniä edullisia ravintoloita. Kiinalainen uusi vuosi tuntuu olevan täällä vielä juhlinnassa, vaikka vuosi vaihtui jo viikko sitten.

Bangkok, Thaimaa

Bangkokissa ilma on raskasta hengittää. Saastesumu saa auringonlaskun näyttämään utuisen mystisestä, mutta päivällä se ei päästä aurinkoa lävitseen. Monella on maski kasvoilla ja sitä minullekin suositellaan useampaan otteeseen. Liikenne on kuin Lontoossa - vieläkin vilkkaampaan. Autot seisovat ruuhkissa ja skootterit ja mopotaksit pujottelevat autojen välissä. Onneksi täällä on myös julkista liikennettä. Skytrain eli ilmajuna eli BTS kulkee nimensä mukaisesti yläilmoissa, katujen yläpuolella. MRT on paikallinen metro, mutta valitettavasti sama lippu ei käy em. kulkuvälineisiin, vaan molemmissa on oma lippunsa. Liikkuminen maksaa matkan pituudesta riippuen 15-52 bahtia eli 0,40-1,40 euroa. Näillä välineillä vältät ruuhkan vaunujen ulkopuolella, mutta et sisäpuolella. Varsinkin ruuhka-aikaan sekä asemat että vaunut ovat ahdistavia paikkoja omaan tilaan tottuneelle suomalaiselle. 

Taksit ovat Bangkokissa edullisia verrattuna Phuketiin. Samaan hintaan pääset Bangkokissa kaksikymmentä kilometriä ja Phuketissa kaksi kilometriä. Aivan käsittämätön ero. Ja kun Phuketissa ei juurikaan bussiliikennettä ole, pääsee Bangkokissa bussilla liikkumaan alhaisimmillaan 7 bahtin hintaan. Tosin tuo 7 bahtin lippu oikeuttaa bussiin, jossa ei ole ilmastointia. Mikäli mielit ilmastoituun bussiin, tulee sinun siitä pulittaa 11 bahtia - ja tuo ilmastointi tarkoittaa kattoon kiinniruuvattuja tuulettimia, joiden teho on hyvin kyseenalainen.

Chao Phraya-joki halkoo Bangkokia. Rannalta toiselle pääsee ilmaisella lautalla tai taksiveneellä. Jos haluat vauhtia ja vaarallisia tilanteita, suosittelen mopotaksia. Se on nopea kulkuväline lyhyille matkoille, muttei kovin turvallinen. Kilometrin matka maksoi 30 bahtia eli noin 80 senttiä. Bangkokissa on kohtuullisen hyväkuntoisia ja leveitä jalkakäytäviä, mitä nyt paikoin sähkötolppa tai jokin pömpeli on sijoitettu keskelle jalkakäytävää. Liikennevaloihin ei kannata luottaa; vaikka punainen valo vaihtuu autoilijoille, jatkuu autojen virta vielä tovin punaisillakin. Onneksi kaupungissa on puistoja, joihin pääsee hetkeksi pakoon kaoottista liikennettä.

Bangkok, Thaimaa

Kuvapläjäys Bangkokin muraaleista