Kissamos, Kreeta

 

Kissamos eli entiseltä nimeltään Kastelli on täynnä historiaa; muinaisia raunioita ja upeasti säilyneitä mosaiikkilattioita. Toki se on myös kaunis, noin 4 000 asukkaan kaupunki, joka saa elantonsa lähinnä maanviljelystä. Turisteja kaupungissa on jonkin verran, mutta useimmat taitavat suunnata Kissamokseen päiväretkelle. Haniasta tänne on matkaa vain 40 kilometriä ja bussit kulkevat täällä säännöllisesti ja nopeasti.

Länsi-Kreetan alueella on ollut kaksi merkittävää kaupunkivaltiota minoalaisella aikakaudella; Falasarnan satamakaupunki ja Polyrrhenian vuoristokaupunki. Falasarna kukoisti vuosina 300 - 400 eaa ja Polyrrhenia noin vuonna 1000 eaa. Molemmat kaupungit ovat nyt raunioina, mutta onneksi niistä on saatu pelastettua esineistöä Kissamoksen Arkeologiseen museoon. Myös venetsialais-turkkilaiselle aukiolle rakennetun museorakennuksen alta on löytynyt muinaisia raunioita. Museossa on esitelty alueen elämää esihistoriasta varhaiskristilliseen aikaan. On uskomatonta, millaisia lasi- ja keramiikkaesineitä museon kokoelmista löytyy - kunka ne ovat voineet säilyä lähes ehjinä kaikki nämä vuosisadat, jopa -tuhannet? Myös museossa olevat mosaiikkilattiat ovat suorastaan taideteoksia, vaikka aikanaan niitten päällä on kävelty huoletta. Valitettavasti museossa ei saanut kuvata, mutta tuon aiemman linkin kautta on nähtävissä joitakin kuvia museon kokoelmasta.

Kissamoksen kaupungissa on myös venetsialais-turkkilaisen linnoituksen jäänteet, jäljellä on oikeastaan vain yksi muurin seinä. Opasteita muurille ei mistään löytynyt ja hieman kauhistutti, kun muuriin oli pultattu kadun nimikyltti. Kissamoksesessa ja koko Kreetalla taitaa olla niin paljon raunioita, etteivät kaikki paikalliset oikein arvosta niitä. Hurjalta tuntuu myös se, että useimmilla raunioilla saa kävellä ihan joka paikassa eikä raunioita ole suojattu mitenkään. Mutta jos ne ovat kestäneet maanjäristykset ja sodat, ehkä ne kestävät myös uteliaat turistit. Kissamoksen kaupunkialueella on kaivauksia mm. muinaisista tie- ja viemäriverkostoista, asuintaloista ja kylpylöistä.

Yllä oleva kuva on ortodoksisesta kirkosta nimeltä The Church of Transfiguration of Jesus and Saint Spiridon. Kreetalla joka kylästä löytyy useampia kirkkoja ja aina ne ovat siistejä ja hyväkuntoisia. Valitettavasti kirkkojen ovet eivät enää ole aina avoinna, joten sisälle pääsee harvoin.

Alla olevassa kuvassa on ottomaanien aikainen suihkulähde.

 

 

Hania, Kreeta

 

 

Ekklisakit teiden varsilla

Kreetalla näkyy teiden varsilla, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, pieniä temppeleitä. Temppelit eli ekklisakit ovat joko muistomerkkejä liikenteessä menehtyneille omaisille tai liikenteen suojeluspyhimyksille. Mikäli ekklisakissa on henkilön valokuva - yleensä sisäpuolella - on se pystytetty siinä kohdassa menehtyneen omaisen muistoksi. Mikäli siinä on sisällä pyhimyksen kuva, on temppeli laitettu tien reunaan turvaamaan ohikulkijoita. Voi olla, että joku on myös selvinnyt hengissä kyseisellä kohdalla tapahtuneesta onnettomuudesta ja näin henkilö tai lähisuku haluaa kiittää pyhimyksiä suojeluksesta.

Hallittu kaaos

Liikenne Kreetalla on vähintään luovaa. Ehkä myös hallittu kaaos kuvastaa sitä aika ajoin. Liikennesäännöt ja  -merkit tuntuvat olevan viitteellisiä; ei ole niin vaarallista, jos ajaa yksisuuntaista katua vastavirtaan tai pysäköi autonsa nokka väärään suuntaan. Liikenteessä otetaan kuitenkin muut hyvin huomioon ja tööttiä käytetään ahkeraan ennaltaehkäisevästi. Suomalaisena säikähdän aina kun joku tööttää vaikka tiedän sen vain olevan viesti "hei, ohitan sinut". Skootterilla on suhteellisen turvallista ajaa kun voi mennä virran mukana. Polkupyöräily tuntuu turvattomalta, sillä tiet ovat kapeita ja huonokuntoisia. Tuntuu, että kreikkalaiset autoilijat osaavat ohittaa pyöräilijät turvallisesti, mutta turistit huristavat pienillä vuokra-autoillansa ohi usein liian lujaa ja liian läheltä. Kypärä on täällä pakollinen moottoripyöräillessä, mutta arviolta vain puolet kuskeista käyttää kypärää. Eniten ihmetyttää parivaljakko; mies ajaa skootteria kypärä päässä ja nainen istuu pakkarilla ilman kypärää. Typerää.

Pääosin tiet ovat asfaltoituja, mutta asfaltti on todella liukasta sekä sateella että helteellä. Tiukoissa mutkissa - joita täällä on paljon! - kiiltävän sileä asfaltti hieman pelottaa ja pakottaa hidastamaan vauhtia. Myös pieniä uria ja syviä kuoppia on jatkuvasti, joten tarkkaavaisuus ei voi hetkeksikään herpaantua skootterilla ajettaessa. Myös kissoja ja koiria täytyy varoa, ennakoida ja väistää. Ja maaseudulla taasen lampaat tai vuohet voivat pompata tielle yksittäin tai laumana. 

Kuinka sitten kävikään

Kollegani kertoi tarinan bussikuskistamme, joka pikkupoikana kulki isänsä matkassa hänen työskennellessään kuorma-autonkuljettajana. Isä teki ristinmerkin aina tietyn ekklisakin kohdalla, mutta yhtenä päivä kiireessä jätti ristinmerkin tekemättä. No, auto sitten hajosi vähän matkan päässä tielle eikä auttanut kun lähteä kävellen apua hakemaan. Kulkiessaan samaisen ekklisakin ohi teki hän ristinmerkin ja kun hän saapui takaisin autolle mekaanikon kanssa, lähti auto kuin ihmeen kaupalla käyntiin ensiyrittämällä, ennen kuin mekaanikko ehti edes koskea autoon. Uskokoon ken tahtoo, mutta sen jälkeen isä ei koskaan jättänyt ristinmerkkiä tekemättä ekklisakin kohdalla.

 

Thronos, Kreeta

 

Thronos on pikkuruinen kylä Amarin maakunnassa, josta on upeat näkymät Amarin laakson yli Psiloritis-vuorelle. Asukkaita siellä on viitisenkymmentä ja puolet kylän taloista vaikutti autioilta. Kapeat kujat olivat autioita ja kylän ainoa auki oleva paikka oli pieni myymälä, jossa myytiin paikallisia tuotteita kuten kuivattuja yrttejä, oliiveja, hilloja, liköörejä, oliivisaippuoita yms. Saimme maistiaisiksi todella vahvaa ja polttavaa rakia sekä likööriä. Raki turrutti kaikki makuhermot, eikä likööri sen jälkeen oikein maistunut miltään. 

Kyläkaupasta saimme avaimen pieneen kirkkoon, jonka olimme huomaamattamme ohittaneet aiemmin. The Church of Panagia eli Panagian kirkko oli varsinainen helmi. Se on rakennettu 1300-luvulla ja kirkon seinät oli maalattu täyteen värikkäitä, tummanpuhuvia freskoja. Ne olivat enimmäkseen selkeitä ja hyvin säilyneitä, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä. Kirkossa ei saanut kuvata ja kuva freskosta on otettu postikortista, joita kirkossa myytiin. Tuntui upealta, että kyläläiset halusivat suojella kirkkoa, mutta samalla olivat halukkaita esittelemään sitä uteliaille ohikulkijoille. Kirkko on rakennettu 300-luvulla rakennetun basilikan raunioille. Kirkon ulkopuolella on edelleenkin nähtävillä osia vanhan basilikan upeasta mosaiikkilattiasta. Kirkon ulkopuolella oli myös läjä riisiä; siellä oli edellisenä viikonloppuna vihitty nuori pari avioliittoon.

Noin puolisen kilometriä kylästä ylös päin, Kefalan kukkulalta löytyy rautakauden (noin 1100 eaa) aikaiset Syvritoksen rauniot. Syvritos on aikanaan - ensimmäisellä bysantin kaudella - ollut vauras ja kukoistava kaupunki. Sillä on ollut mm. omat hopea- ja kultarahat käytössään. Vuonna 825 arabit tuhosivat kaupungin. Tuntuu, että historia toistaa itseään, eikä ihmiskunta ikinä opi. Mutta Syvritos rakennettiin uudelleen ja se koki toisen kukoistuskautensa toisen bysantin ja venetsialaisten kaudella aina 1200-luvulle saakka.
 

 

Nefs Amri, Kreeta

 

 

Asomaton luostari – tai mitä siitä enää on jäljellä – on samanaikaisesti sekä ihastuttava että surullinen näky. Luostari on rakennettu luultavasti 1 000 -1 200 -lukujen paikkeilla, Bysantin toisella valtakudella. Se on alkujaan rakennettu linnoituksen muotoon ja keskellä pihaa on upea suihkukaivo. Alueen kaikki rakennukset ovat rappeutuneita, kirkkoa lukuun ottamatta. Ensimmäinen kirkko rakennettiin alueelle 900-luvulla ja se oli yksilaivainen eli yksi käytävä johti pääovelta alttarille. 1900-luvulla se muutettiin ristinmuotoiseksi kupolirakennukseksi ja se on omistettu "Gathering of the Angels" eli enkelten kokoontumiselle. Alttari on sen sijaan omistettu arkkienkeli Mikaelille. Kirkon ovi oli lukittu, enkä päässyt sisälle. Ulkoapäin kirkko on hyväkuntoinen ja rakennuksesta on selvästi pidetty hyvää huolta.

Luostarin historia on varsin värikäs; se on tuhoutunut kaksi kertaa maanjäristyksissä, 1300- ja 1800-luvuilla, se on kokenut tuhoja Venetsialaisten valloittaessa alueita 1200-luvulla ja ottomaanit ovat tuhonneet sen useita kertoja 1600-luvulla. Näitä kirkkoja ja raunioita kierrellessä avautuu Kreikan historia aivan uudella tavalla. Antiikin Kreikan historia ja mytologia ovat kyllä tuttuja, mutta Kreikan valloittajat ja itsenäisyyteen johtaneet tapahtumat ovat olleet minulle täysin uusia asioita.

Viime vuosisadan alussa rakennuksessa on toiminut ensin kyläkoulu ja vuodesta 1927 lähtien maatalouskoulu. Maataloukoulussa mm. tutkittiin ja harjoitettiin lammasrotujen jalostamista. Tästä täytyy olla aikaa jo jokunen vuosikymmen, sen verran ränsistynyt alue on. Kaikesta loistosta on jäljellä vain rauniot.

 

Amari, Kreeta

 

Amarin kunta ja kylä sijaitsevat vuoristossa, melkeinpä keskellä Kreetan saarta. Alue pursuaa historiaa; vanhimmat rauniot ovat rauta-ajalta ja merkkejä asuttamisesta on jo 6 000 vuoden takaa. Saamme ajella rauhassa, liikennettä on vähän ja maisema avaraa. Kaukana siintää Ida-vuoristo ja korkeimmalle kohoaa Psiloritiksen eli Pyhän Ristin huippu, 2 456 metriin. Amarin laaksossa on monia rotkoja joissa on merkattuja vaellusreittejä. Rotkoissa pitävät pesäänsä mm. uhanalaiset partakorppikotkat, joiden siipien väli voi olla lähemmäs kolme metriä. Monipulisen kasvuston lisäksi alueella on runsaasti villiyrttejä, joita käytetään päivittäin ruuanlaitossa mutta myös lääkinnässä. Teitten varsilla on oliivi- ja viinitarhoja, vuohi- ja lammaslaumoja siellä täällä. 

Amari on perinteinen kreikkalainen pikkukylä, josta nuoret ovat muuttaneet pois. Tyhjiä taloja tuntuu olevan yhtä paljon kuin asuttujakin. Asukkaita kylässä on noin sata ja kirkkoja kolme. Kiipsimme kuvassa olevaan hylättyyn Venetsialaiseen kirkontorniin ihailemaan kylämaisemaa. Kapeista kierreportaista ja ohi lentävistä linnuista tuli mieleen Hitchcockin Linnut -elokuva. Ylhäällä tornissa oli vielä kirkonkellot paikallaan ja niistä lähti matalasti kumiseva ääni.

Kylän raitilla istahdimme paikalliseen kahvilaan. Tosin sana "kahvila" on hieman harhaan johtava, sillä kahvilasta ei saanut kahvia, ainoastaan olutta ja limppareita. Mutta ei se meitä haitannut kuten ei paikallisia papparaisiakaan, jotka istuskelivat  terassilla juomiaan nauttien. Kahvilan eteen pysähtyi paikallinen leipäkauppias ja ostimme häneltä lisäystä matkaeväisiimme. Rinkelin näköinen leipä maistui kanelilta ja kaardemummalta ja tuoksu toi mieleeni suomalaisen korvapuustin. Amarin kapeilla kujilla vastaamme tuli yksi ainoa ihminen, paikallinen leskirouva. Rouva keräsi jasmiininoksia ja tervehdittyäni häntä, ojensi hän minulle hymyillen yhden jasmiininoksan ja kehoitti haistelemaan sitä.  Efcharisto - ja jatkamme matkaamme kumpikin omaan suuntaamme.

Meidän matkamme jatkuu Asomatonin luostarin kautta Thronosin kylään.

Hania, Kreeta

 

Kreetalla vappu on työläisten juhla, aivan kuten Suomessakin. Tosin täällä juhla on rauhallisempi, asiallisempi ja perhekeskeisempi. Myös ajankohta voi vaihdella; mikäli pääsisäinen ajoittuu toukokuun alkuun, siirretään vappua myöhemmäksi. Hanian 1866 aukiolta lähti vappukulkue kohti vanhaa kaupunkia iskulauseita huudellen. Ainakin EU:ta ja NATO:a kritisoitiin kovasti. 1866 puisto on nimetty suuren vallankumouksen mukaan, jolloin kreetalaiset taistelivat Turkin hirmuvaltaa vastaan. Ylläolevassa kuvassa   on kuvattuna kreetalainen vapaustaistelija Georgios Kreetalainen neuvostoromanttiseen tyyliin.

Vappua kutsutaan Kreetalla myös Kukan päiväksi kesän alkamisen kunniaksi. Silloin perheet viettävät aikaa yhdessä ja töistä ollaan vapaalla. Vappuna kerätään yhdessä kukkia, joista punotaan seppele ulko-oveen. Seppeleen annetaan olla ovessa juhannukseen asti, jolloin se poltetaan kokossa. Seppeleen tekemisen uskotaan tuovan ihmistä lähemmäksi luontoa ja perinne on alkanut jo antiikin ajalta. Kukkaseppeleitä oli myynnissä myös vanhan kaupungin kaduilla. Ilmapalloja näin vain yhden nipun; Kreetalla vappu ei ole erityisesti lasten juhla. 

Kreetaa kutsutaan Keltaisen kevään saareksi, joka on kaunis ja osuva kuvaus. Keväisin kultapiiskut täyttävät maanteiden varret valtoimenaan, vihreän eri sävyt saavat rinnalleen valoisaa keltaista. Luonto onkin kauneimmillaan näin keväisin, keskikesän kuumuus polttaa maiseman ruskeaksi.