Grants Pass, Oregon --> Eureka, Kalifornia

Tänään ajelimme siksakkia, kuten huomennakin. Lähdimme aamiaisen jälkeen Grants Pass´sta kohti Crescent Cityä. Puoli tuntia ajettuamme Dean pyysi minua tsekkaamaan kartalta sijaintimme. Huomasin meidän ajavan väärään suuntaan ja eikun uukkari ja takaisin lähtöpisteeseen. Ja illalla saavuttuamme Eurekaan, Dean huomasi kadottaneensa luottokorttinsa. Muutaman puhelun jälkeen se löytyi Crescent Citystä, missä pidimme päivällä siestaa. Huomenna aamulla ajamme siis kaksi tuntia takaisin pohjoiseen, haemme luottokortin ja sitten taas matka jatkuu kohti etelää. Tätä vauhtia ei kyllä olla kovin pian perillä...

Kalifornia on näyttäytynyt kauniina ja suurena. Punapuumetsä on aivan mahtava ja puut ovat käsittämättömän suuria. Vanhimmat niistä lähentelevät tuhannen vuoden ikää ja voivat kasvaa sata metriä korkeiksi. Kummasti ne ovat selvinneet useista metsäpaloista. Crescent Cityssä pääsin kastelemaan varpaani Tyyneenmereen, joka kattaa kolmasosan maapallon pinta-alasta. Aallot olivat tänään makoisat surffareille, mutta kalastajilla ei ollut onnea.

Seattle, Washington --> Grants Pass, Oregon

Jäähyväiset Seattlelle, muttei seattlelaisille. Dean, eläköitynyt palomies, oli lähdössä viime viikolla San Franciscoon moikkaamaan poikiansa. Kun hän kuuli, että myös minä olen lähdössä San Franciscoon, siirsi hän omaa matkaansa viikolla, jotta saisi matkaseuraa ja jaettua kuluja. Tänään, perjantaina, siis lähdimme matkaan hänen asuntoautollansa. Matka kestänee 3-4 päivää, mitään kiirettä ei ole. San Franciscoon minua odottaa Bea, kultainennoutaja, tiistaiksi. Hänen emäntänsä lähtee Lontooseen ja minä jää lenkittämään Beaa kahdeksi viikoksi.

Connie vaati saada kyydittää minut Deanin luokse etelä-Seattleen aamulla viiden aikaan.  Sopi minulle hyvin. Dean oli valmiina lähtöön kun saavuimme ja matkaan pääsimme kuuden aikoihin. Tosin pysähdyimme hetikohta hakemaan aamiaiskahvit ja -croissantit. Söimme ne amerikkalaiseen tapaan ajaessamme ja soitimme vuortellen lempimusiikkiamme netistä. Ensimmäinen etappi oli Eugene, Oregonissa. Kävimme hampurilaisilla, pienellä happihypyllä ja sen jälkeen otimme nokoset. Matka jatkui vielä parin tunnin verran Grants Pass´iin, jossa nyt kokkaamme ja yövymme Walmartin parkkipaikalla. Asuntovaunu on yhdeksän metriä pitkä ja se on jaettu kahteen osaan eli meillä molemmilla on omat huoneet.  Autosta löytyy myös keittö, wc/suihku ja onpa meillä jopa telkkarikin.

Kukutali, Washington, Yhdysvallat

Kukutalin luonnonsuojelualue

 

Samalla reissulla kun kävimme La Connerissa, Connie halusi viedä minut Kiketin saarelle, Kukutalin luonnonpuistoon. Hauskoja nuo intiaaninimet. Kiketin saari on ollut muinnoin swinomish-intiaaniheimon aluetta ja nykyään se on osa reservaattia. Kukutalin luonnonpuisto on swinomishien ja Washingtonin osavaltion yhteisomistuksessa ja se on ollut avoinna kaikille vuodesta 2014 lähtien. 1970-luvulla alue oli yksityisomistuksessa ja sinne kaavailtiin jopa ydinvoimalaa. Vuosien vastustuksen jälkeen suunnitelmasta onneksi luovuttiin. Alue on pitkälti luonnonvarainen eivätkä koirat, pyöräilijät ja moottoriveneilijät ole sinne tervetulleita.  

Saaren ylimmältä kohdalta, Flagstaff Pointista, on upeat näkymät Similk -lahden yli Deception Pass -sillalle. Eteläisellä hiekkarannalla on vuoroveden mukanaan tuomia puunrunkoja, jotka näyttävät alastomuudeessaan aivan luilta. Hieman lännempänä ranta muuttuu karun kivikkoiseksi. Saimme kulkea luonnonpuistossa täysin rauhassa. Näemme vain muutaman kanin ja kuulemme useita lintuja, joita Connie yrittää tunnistaa laulusta. Tosin rauhaa häiritsevät lentokoneet, jotka lentävät yhtenään alueen yli kolmelle isolle kentälle mm. Seattleen ja Kanadan puolelle Vancouveriin. Alueella on myös sotilastukikohtia. Koneet harjoittelevat siellä nousuja ja laskuja, joten liikenne on jatkuvaa.

 

 

La Conner, Washington, Yhdysvallat

 

Hyppäsimme aamulla autoon Connien kanssa ja hurautimme pohjoiseen, La Connerin pkkukaupunkiin. Kaupunki on äänestetty moneen kertaan romanttisimmaksi viikonloppuviettopaikaksi Washingtonin osavaltiossa, eikä suotta; La Conner on romanttinen, söpö, pittoreski pikkukaupunki. Kokoonsa nähden (asukkaita himpun alle 1 000 henkeä) siellä on käsittämättömän paljon ravintoloita, gallerioita ja pikkuputiikkeja. Viikolla siellä on rauhallista, vain muutama kulkija lisäksemme, mutta viikonloppuisin kaupunki on täynnä vierailijoita.

Alkujaan kaupungin nimi on ollut Swinomish ja se on ollut swinomish-intiaanien asuin- ja kalastusaluetta. Valkoisen miehen tultua kaupunkiin, nimi muutui La Conneriksi, paikallisen kauppiaan vaimon mukaan. Nykyään väestöstä swinomish-intiaaneja on reilut 5%. Kaikkiaan Yhdysvalloissa on kolme miljoonaa intiaania -tai oikeammin alkuperäisasukasta - ja eri heimoja on tunnustettu 562.

La Connerin maamerkki on Sateenkaarisilta. Se toisessa päässä on swinomish-reservaatti ja toisessa päässä Volunteer Park niminen puisto, jossa kävimme ulkoilemassa. Kaupungissa on monia mielenkiintoisia kauppoja ja suosikkituotteeni oli saippua, tai oikeastaan saippuakääreet, jotka ovat alimmassa kuvassa. Kääreen kuvat kertovat selkeästi, onko kyseessä vuohen- vain lehmänmaitoon tehty saippua ja onko se mahdollisesti tuoksutettu sitruunalla vai laventelilla.

 

Bainbridge, Washington, Yhdysvallat

 

 

 

"Nature can do without man, but man cannot do without nature"  

                                                                                                  - Prentice Bloedel

Eli luonto kyllä pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa. Bainbridgen saarella sijaitseva Bloedel Reserve eli Bloedelin puutarhat ovat kuin museo luonnossa, elävä taideteos. Alueella käveleminen käy terapiasta, virkistävä kokemus. Jokaisen mutkan jälkeen tulee uusi, erilainen näkymä; metsää, niittyä, sammalpuistoa, japanilainen puutarha, vesiputous, lampi, orkideapolku, lintupuisto - ja paljon muuta. 

Alue on ollut Bloedelin perheen koti. He asuivat siellä vuosina 1951-1986. Varallisuutensa perhe hankki puukaupalla ja Prentice ja Virginia Bloedel olivat myös Seattlen alueen merkittäviä taidemesenaatteja. Prentice oli kierrätyksen pioneeri. Hän hyödynsi puuraaka-aineen ylijäämät energian tuottamiseen ja aloitti ensimmäisenä järjestelmällisen jätteenkäsittelytoiminnan. Bisneksen liksäksi luontoarvot olivat hänelle tärkeitä. Nykyään Bloedelien kotitilaa hallinnoi säätiö ja se on avoinna yleisölle ympäri vuoden. Alueella järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia.

Bainbridgen saarelle pääsee nykyään lautalla Seattlesta. Pohjoisesta saarelle pääsee siltaa pitkin. Alkujaan saari on ollut Suquamish -intiaaniheimon asuin- ja metsästysaluetta. Nykyään siitä on muistona alueen kaksi kasinoa. Washingtonin osavaltiossa ainoastaan intiaanireservaatit ovat oikeuttuja omistamaan ja pyörittämään kasinotoimintaa. Suquamish -heimon elämää ja historiaa esittelevä museo sijaitsee mantereella, aivan sillan kupeessa Suquamish Villagessa, Port Madisonin intiaanireservaatissa.  

 

 

Seattle, Washington, Yhdysvallat

Luminata, Green Lake 

 

Syyspäiväntasauksen aikaan Green Lakellä hyvästellään kesä ja toivotetaan syksy tervetulleeksi lyhtyparaatilla. Paraati kiersi järven ympäri pimeässä puistossa, ainoina valonlähteinä ihmisten omat viritelmät, jotka usein muistuttivat jouluvaloja. Myös riisipaperivalaisimia oli otettu uusiokäyttöön. Ajoittain valot olivat kirkkaita ja sokaisevia; siinä meinasi pienimmät kulkijat jäädä jalkoihin. Myös tungos ja äänet olivat aika ahdistavia. Välillä piti hypätä sivuun reitiltä ja hengähtää hetkeksi. 

Tämän linkin takaa löytyy hienoja kuvia tapahtumasta.

 

Edmonds, Washington, Yhdysvallat

 

 

The Third Thursday Art Walk

 

Edmonds on todella sympaattisen oloinen pikkukaupunki Seattlen kupeessa. Siellä järjestetään joka kuukauden kolmas torstai Art Walk eli taidekävely. Tarjolla on kuvataidetta, musiikkia, esityksiä sekä myös viiniä ja pikkupurtavaa. Edmondsissa on laaja taiteilijayhteisö ja paikalliset yritykset tukevat taiteilijoita laajasti. Ideana on, että taiteilijat laittavat töitänsä esille paikallisiin gallerioihin sekä yrityksiin kuukauden ajaksi. Vierailimme Connien kanssa mm. hammaslääkärissä ja kiinteistönvälitystoimistoissa, katugallerioissa perinteisten gallerioiden, kauppojen ja ravintoloiden lisäksi. Taiteilijat ovat paikalla esittelemässä töitänsä ja juttelemassa kävijöiden kanssa. Tapahtuman jälkeen on jatkot, jolloin paikallisissa ravintoloissa on erikoistarjouksia tai illallisesta saa alennusta esittämällä Art Walkin kartan. 

Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

 

 

 Lenin Jenkeissä

 

Seattlessa, Fremontin kaupunginosassa, on Yhdysvaltojen ainoa Lenin-patsas. Patsas on siitä erikoinen, ettei Leniniä ole esitetty siinä älykkönä kuten yleensä, vaan väkivaltaisena kapinallisena. Koko paikallaanolonsa ajan, vuodesta 1995 lähtien, patsas on ollut kiistanalainen. Viimeksi viime viikolla paikallislehdessä oli pieni juttu siitä, pitäisikö patsaan olla ollenkaan esillä vai pitäisikö se poistaa. Toistaiseksi taide on voittanut politiikan ja Lenin on saanut jäädä paikalleen.

Patsas valmistui vuonna 1988 (taiteilija slovakialainen Emil Venkov) ja se ehti olla esillä vain vuoden ennenkuin se poistettiin julkiselta paikalta Itä-Euroopan vallankumouksen myötä. Yhdysvaltalainen opettaja pelasti sen Puolasta ja kiinnitti talonsa saadakseen kuljetettua patsaan Yhdysvaltoihin. Hänen aikomuksensa oli sijoittaa patsas slovakialaisen ravintolansa eteen täällä Seattlen seudulla, mutta hän menehtyi ennenkuin suunnitelma saatiin täytäntöön. Perikunta halusi patsaan yleiselle paikalle kaikkien nähtäväksi ja niinpä Lenin löysi uuden - tosin väliaikaisen - kodin Fremontista. 

Patsas on ollut kaupan vuodesta 1995 lähtien. Lähtöhinta on kohonnut vuosien varrella 150 000 dollarista 300 000 dollariin. Kukaan ei kuitenkaan ole tarjousta tehnyt ja niinpä Lenin patsastelee edelleen Fremontissa.

Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

 

Fremont  ->  Burke-Gilman trail  ->  University District

 

Sain naapurin Salomelta fillarin lainaan pari päivää sitten. Salome lähti puolisonsa Ricardon kanssa viikon mittaiselle vaellukselle ja tarjosi minulle siksi aikaa pyöräänsä lainaksi. Vastapalvelukseksi huolehdin heidän roskistaan ja postistaan. Täällä isot roskapöntöt viedään kadun varteen torstai-iltaisin, josta sitten roska-auto noutaa ne perjantaiaamulla anivarhain. Täällä kerätään tavalliset roskat, biojäte ja kierrätettävät jätteet eli pakkaukset, metallit ja lasit. Avoimet postilaatikot ovat pieniä ja täällä tulee valtavasti mainoksia ja roskapostia, joten laatikko täyttyy päivässa. Siispä pientä naapuriapua ja fillarointia lähiseudulla.

 

Fremont on rennon oloinen kaupunginosa viitisen kilometriä keskustasta pohjoiseen. Auroran sillan alla, Peikkokadulla lymyilee alueen maskotti Fremont Troll eli Fremontin peikko. Yllättäen betoniveistos on saanut vaikutteita skandinaavisesta tarustustosta. Fremont Arts Council järjesti vuonna 1990 kilpailun Auroran sillan lähistön kohentamiseksi. Sillan alle oli muodostunut kaatopaikka, josta haluttiin päästä eroon ja samalla tehdä alueesta siistimpi. Neljän paikallisen taiteilija peikkoluomus voitti kilpailun ja siitä lähtien peikko on ilahduttanut sekä paikallisia että turisteja.

Fremotista rantaa pitkin kulkee 43 kilometriä pitkä Burke-Gilman trail -niminen ulkoilureitti. Reitillä on aikanaan ollut rautatie ja nimensä se on saanut rautatien rahoittajista Burkesta ja Gilmanista. Pyöräilin sitä pitkin University Districtille eli yliopiston kampukselle. Matkan varrella oli erikoinen puisto, Gas Works Park. Siellä on aikoinaan toiminut Seattlen kaasulaitos (1906-1956) ja osa laitteista on vieläkin alueella; osa pystyyn ruostuneina, osa värikkäästi kunnostettuina. Puisto sijaitsee aivan meren rannalla ja sieltä on hieno näköala keskustan suuntaan (ylin kuva) sekä silloille.

Pysähdyin pitämään sadetta Seattlen yliopiston, University of Washington, kampukselle. Vierailin yhdessä kampuksen monista kirjastoista, Allenin kirjastossa; kirjakauppassa, joka muistutti enemmän kampuksen jalkapallojoukkueen, Hyskyjen, fanikauppaa ja kanttiinissa kahvilla. Yliopisto on perustettu vuonna 1861. Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun loppupuolelta ja kampusta pidetään yhtenä Yhdysvaltojen kauneimmista. Sateen loputtua tein kävelylenkin alueelle, ihaillen goottiarkkitehtuuria, joka sekoittuu -60-luvun remonttien ja laajennusten myötä tyylikkäästi modernismiin.

Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

Kuva: Siirtolaisuusinstituutin arkisto 

Tänään kävin Lailan (lausutaan amerikkalaisittain Leila) kanssa aamiaisella Seattlen trendikkäällä - ja kauniilla - Occidental -kadulla, London Plate -ravintolassa. Kadut ja ravintolat olivat täynnä jo aamukymmeneltä siniasuisia Seattle Seahawksin kannattajia. Jopa koiria oli puettu Seahawksin pelipaitoihin. Tänään on suuri päivä, amerikkalaista jalkapalloa siis ja kotiottelu. Kotiottelupäivinä koko kaupunki menee sekaisin; ihmiset myyvät mustanpörssinlippuja kaduilla, joku heiluttelee pahvilappua "need a ticket" (eli tarvitsen lipun) ja poliiseja on joka kadunkulmassa. Kaupunki on ottelun aikana täysin hiljainen, kaikki ovat katsomassa matsia joko kotonaan tai lähipubissa. Ottelun jälkeen alkavat juhlat; ihan sama voittiko tai hävisi kotijoukkue. Ihan hullua.

Mutta takaisin Lailaan. Hänen isoisoisänsä on aikanaan muuttanut Suomesta Amerikkaan ja vaikka Laila ei puhukaan suomea, tuntee hän kuitenkin itsensä osittain suomalaiseksi. Kuulemma peräänantamattomuus ja sinnikkyys ovat suomalaista perua. Laila on käynyt kerran Suomessa, Joensuussa myös, ja tykästynyt kovasti kansallismaisemaamme Koliin. Viime vierailu oli kesäaikaan, nyt Laila haaveilee tulevansa Suomeen talvella. No, se ei ole hänelle iso kynnys, sillä hän on kasvanut Alaskassa. Laila oli minulle paras mahdollinen opas amerikkalaiseen kulttuuriin, sillä hän tunnistaa selkeästi kulttuurierot suomalaisen ja amerikkalaisen mentaliteetin välillä. 

Seattlen seudulla on paljon skandinaaveja. Täältä löytyy Nordic Heritage Museum, Swedish Club (jonne on tarkoitus mennä perjantailounaalle naapurin Connien kanssa) ja Pirkko -niminen kauppa, jossa myydään mm. Marimekkoa ja Iittalaa. Jonkinmoinen suomalaisyhteisökin täällä on. Viime perjataina Sammamish´ssä oli viinimaistajaiset täällä asuville suomalaisnaisille. Valitettavasti missasin tapahtuman, sillä julkiset eivät kulje myöhään illalla, eikä amerikkalaiset (tai amerikkalaistuneet suomalaiset) ole innokkaita jakamaan kyytiään.

Ylen sivuilla oli eilen juttu siirtolaisuudesta ja kuinka suomalaisia houkuteltiin Amerikkaan, naimattomien naisten taivaaseen ja miesten helvettiin. Täältä voi lukea koko jutun.

Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

Capitol Hill 

 

Capitol Hill on eloisa, värikäs, suvaitsevainen ja boheemi kaupunginosa - Seattlen LGBTQ-elämän keskus. Täällä suojatietkin on maalattu sateenkaaren värein. Täältä löytyy kirjasto, The Gay City Library, joka on keskittynyt  LGBTQ eli seksuaalivähemmistöjä käsitteleviin teoksiin. Kirjastossa on mm. lesbojen lukupiiri ja mahdollisuus ilmaiseen hiv-testiin.

Alueen suurin puisto on Volunteer Park. Siellä on vanha vesitorni, josta on upeat maisemat kaupungin yli. Tänään sää tosin on taas sumuinen ja savuinen, täälläkin on metsäpaloja lähistöllä. Seattle Asian Art Museum sijaitsee puistossa hienossa art deco -rakennuksessa, joka on osittain remontissa. Alakerran galleria oli avoinna ja siellä oli näyttelyjä ja useita työpajoja lapsille. Ulkona esiintyi mahtava taikorummutuksen ryhmä. Taiko on perinteinen japanilainen rumpu, joka on kaiverrettu kokonaisesta puunrungosta ja kalvona käytetään lehmännahkaa. Rummutus on suorastaan maagista ja ihmiset istuvat hiljaa portailla ja nurmikolla kuuntelemassa ja katsomassa esitystä.

Broadwayllä sijaitsee Seattlen oman pojan, Jimi Hendrixin patsas. Patsaan, jossa Hendrix poseeraa rokkistaran tyyliin,  on valmistanut paikallinen taiteilija Daryl Smith. Myös Kurt Cobain on kotoisin Seattlesta, jossa hän asui myös viimeisinä vuosinaan. Kuuluisin seattlelainen on varmaankin Bill Gates. Hänen perustamansa Microsoftin pääkonttori on edelleenkin täällä.

 

 

Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

Greenlake

 

Greenlaken asuinalue on erittäin viehättävä, rauhallinen ja viihtyisä. Matkaa keskustaan täältä tulee noin kahdeksan kilometriä ja busseja kulkee kymmenen minuutin välein. Bussilippu maksaa 2,50 dollaria ja on voimassa 2,5 tuntia. Greenlakesta on tullut erittäin suosittu asuinalue. Isäntäparini osti täältä talon vuonna -87 ja silloin asuntojen hinnat olivat vielä maltilliset. Tänään heillä ei olisi enää varaa ostaa taloa täältä, hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti.

Alueen maamerkki on Green Laken järvi, jolle tulee ympärysmittaa reilut kolme kilometriä. Ja ainoa oikea kävelysuunta on myötäpäivään - sanovat paikalliset. Järven ympäristössä on puistoalueita, tennis-, koripallo-, jalkapallo- yms. kenttiä, uimaranta ja uimahalli. Rannalta voi vuokrata polkuveneitä, kanootteja tai suppailulautoja. Vedenpinta on ennätyksellisen alhaalla, vettähän täällä ei ole satanut kahteen kuukauteen. Huomiseksi on luvattu sadetta, toivottavasti ennuste pitää paikkansa.

Greenlakessa on paljon kahviloita, ravintoloita ja kalliita ruokakauppoja. Halvat marketit löytyvät kaupungin laitamilta ja minimarketeista saa vain kaljaa sipsejä. Mutta ne kalliit ruokakaupat ovat kyllä ihania! Pelkkää luomua ja paljon lähiruokaa ja pienten tuottajien erikoisuuksia. Hinnat tosin hirvittävät budjettimatkailijaa, mutta onneksi isäntäpari täytti jääkaapin kaupan tuotteilla ennen lähtöään.

Kissat, Tony ja Voula, ovat suht helppoja ja ihmisrakkaita. Ne alkavat olla jo vanhuksia ja nukkuvat enimmän osan päivää. Tony inhoaa päivittäisten pillereitten ottamista ja tunnnen itseni pahikseksi kun viekkaudella yritän niitä sille syöttää. Voulalla on geneettinen hammasongelma ja sen hampaita pitää "pestä" parin päivän välein. Sekin inhoaa operaatiota ja joudun laittamaan kaikki suostuttelutaitoni peliin onnistuaksen hampaittenpesussa.

 

Seattle, Washington, Yhdysvallat

 

Ihanaa, sain läppärini huollosta ja onneksi vika ei ollutkaan läppärissä vaan laturin johdossa. Uudelle johdonpätkälle tuli hintaa 3,25 dollaria - ei paha. Nyt pääsee taas vaivatta päivittämään blogia ja seuraamaan netin kautta mm. Suomen uutisia. 

Yllä oleva kuva on otettu Columbia Centeristä, joka on Seattlen ja koko Washingtonin osavaltion korkein rakennus. Korkeutta pilvenpiirtäjällä on 295 metriä ja kerroksia on 76. Yleisö pääsee vajaan kymmenen dollarin pääsymaksulla 73:nteen kerrokseen, josta on 360 asteen näköala yli kaupungin. Kuvassa ylhäällä oikealla näkyy Space Needle -torni (184 m korkea) ja kaukana siintää Olympicin vuoristo.

Seattle Central Library eli Seattlen keskuskirjasto on arkkitehtoonisesti erittäin mielenkiintoinen rakennus. Sen lasi- ja teräsrakenteet saavat aikaan leijuvan vaikutelman rakennuksen eri kerroksissa. Kirjaston erikoisuus on ns. kirjaspiraali, johon on koottu kaikki tietokirjat katkeamattomaan, kolmen kerroksen mittaiseen spiraalin muotoiseen riviin. Kirjoja siellä on kaikkiaan yli 1,5 miljoonaa ja tietokoneita yleisön käytössä 400 kappaletta. Kirjaston rakentamisen kokonaiskustannukset olivat vajaat 200 miljoonaa dollaria, josta Bill Gatesin lahjoitus oli 20 miljoonaa dollaria.
 

Ruokaostoksilla kävin Chinatownissa eli kiinalaiskaupunginosassa. Vieressä oli myös japanilainen kaupunginosa ja tuntui kuin olisin astunut Aasiaan. Sekä ihmiset että liikkeet muuttuivat kiinalaisiksi; löytyypä alueelta myös Seattlen kiinalainen postitoimisto.