Bryssel, Belgia  >>>  Helsinki, Suomi

Syksyinen Bryssel vaihtui talviseen Helsinkiin. Helsingissä maa on valkoinen ja  pakkasta pari astetta. Kaduilla tummiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset näyttivät kasvottomilta möykyiltä kääriytyneinä paksuihin kaulaliinoihin, huppuihin ja hattuihin. Junaliikenne Pisararadalla oli poikki palohälyytyksen vuoksi. Bussissa matkalla lentokentältä keskustaan työmatkalaiset hermostuivat meihin isojen matkalaukkujen kanssa reissaajiin. Tulipa suorastaan kotoinen olo, kun matkustajat sättivät säälimättä toisiaan tien tukkimisesta ja tila valtaamisesta. Hymyilytti. Suomalaiset ovat näköjään oppineet puhumaan toisilleen.

Brysselistä jäi hyvä mieli. Kaupunki on mainettaan kauniimpi ja monipuolisempi. Se muodostuu ikään kuin pienistä kylistä, joilla jokaisella on oma identiteettinsä. EU-korttelit, alue jolla asuin, koostuu enimmäkseen toimistoista ja EU-virastoista. Alue hiljenee täysin iltaisin ja viikonloppuisin. Kivenheiton päässä on Matonge, Brysselin afrikkalainen kaupunginosa. Siellä elämä - värikäs ja meluinen - vasta alkaa iltaisin ja jatkuu pitkälle aamuun saakka. Molenbeekin arabit, Schaerbeekin turkkilaiset, Sint-Catherinen bohemiit, Woluwe-Saint-Pierren ylempi keskiluokka.... Brysselistä löytyy jokaiselle jotain. Eivätkä oluet täältä juomalla lopu. Jos haluat maistaa kaikkia belgialaisia oluita, menee siihen noin neljä vuotta, jos juot yhden oluen päivässä. 

Kotikulmillani on Jourdanin aukio, jonka laidalla on ravintoja, kauppoja ja tietenkin frittikioski, josta saa paikallisten mielestä Brysselin parhaat ranskalaiset. Viimeisenä iltana huomasin erään talon päätyyn ilmestyneet rakennustelineet ja maalausluonnoksen. Lennolla luin Finnairin lehdestä, että ranskalainen taitelija Guillaume Bottazzi maalaa talon päätyyn 16 metriä korkean ja 7 metriä leveän pinkin teoksen. 

Jos en muuta syytä keksisi lähteä uudelleen Brysseliin, niin Bottazzin teos vaikuttaa tsekkamisen arvoiselta.