Satin Circus - EMMA

Tänään henkilökuntapalaverimme alkoi poppaavasti, kuuntelimme ja katselinne Satin Circuksen Emman. SC:n laulaja on toimistomme Miian ja Benin poika. Tsekatkaa video (jos linkki ei toimi, klikkaa otsikkoa) ja nauttikaa letkeästä menosta ja suloisista pojista.

Videon jälkeen joimme kahvit banaanikakun kera Porin Ässien Suomen mestaruuden kunniaksi. Joukossamme oli kaksi Ässien kannattajaa ja heillä hymy oli herkässä. Kun tärkeimmät asiat oli hoidettu alta pois, pääsimme työasioiden pariin.

Huomenna bussilla Pokharaan ja katselemaan vuoria ja uusia maisemia.

Lyhyet matkat kuljen jalan tai fillarilla, pidemmät mikrobussilla (kuvassa vasemmalla). Matka mikrolla maksaa  15-20 senttiä ja kyytiin mahtuu istumaan 14 henkilöä. Parhaimmillaan mikrossa on ollut nelisenkymmentä ihmistä! Kolmenkym- menenviiden jälkeen en enää pysynyt laskuissa mukana. Kolme ihmistä - minä yksi heistä - roikkui oviaukossa, jalat mikron lattialla, kädet kattotelineellä ja kroppa mikron ulkopuolella. Vaarallista ja tyhmää, mutta kotia piti päästä ja mikro oli illan viimeinen (kello seitsemän). No, taksin olisi tietysti voinut ottaa, ei sekään paljoa maksa. Tuk tukilla en ole matkustanut, vaikuttavat sen verran huterilta ja kiikkeriltä.

Nepalissa on ihanaa, kun elämä tulee ulos kaduille. Ulkona pestään astiat, pyykit, ihmiset....  Liikkeiden ovet avataan seinän leveydeltä ja ohikulkiessa näkee, mitä missäkin huoneistossa tapahtuu. Kaduilla seurustellan, pelataan lautapelejä ja juodaan teetä. Kaaos on hallittua, eikä moottoripyörien ja autojen tuuttailu ole enää melusaastetta vaan ihan järkeenkäypää kommunikointia. Koiratkin kuuluvat jo katukuvaan ja väistelen kuin nepali konsanaan.

Katmandulaisia graffiteja

Päiväreissu Banepaan, Dhulikheliin ja Namo Buddhaan.

Neljän tunnin vaellus ja miljoona rappua! Tai siltä ainakin tuntui. Shivapuri Nagarjuan luonnonpuisto Kathmandun lähellä.

Kuvia uusilta kotikulmilta

Osa viime viikolla EPSAssa kuvatuista tuotteista. Tuotteet ovat hyvin tehtyjä ja kivan näköisiä. Mutta: kaikki tekevät samoja tuotteita ja kaikissa kaupoissa on myynnissä tasan tarkkaan samat tuotteet, samaan hintaan. Olen kuvitellut, että kiinalaiset ovat mestareita kopioimisessa, mutta niin ovat nepalitkin. 

EPSAssa on lahjakkaita ihmisiä, joilla on luovuutta ja omia visioita, mutta jostain kumman syystä he eivät luota itseensa ja suunnittelemiinsa tuotteisiin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan he valmistavat yhdessä suunnittelemiamme tuotteita, joista he tuntuvat pitävän (joista kuvia myöhemmin).

Kulunut viikko on ollut aikamoista hässäkkää, päivityksetkin ovat jääneet vähiin. Aiemmassa asunnossni ilmeni kaikenlaisia pieniä ongelmia, joten parin hotelliyön jälkeen muutin uuteen kotiin. Minulla on hallussani talon alakerta ja ylemmissä kerroksissa asuu mukava brittiperhe.

Päivisin lämpötila kohoaa lähemmäs 40 astetta ja iltaisinkin lämpöä on yli 25 astetta. Eilen illalla satoi kaatamalla vettä ja ukkosti mahtavasti - aivan kun salamat olisivat täällä megaisoja. Ihanasti sade viilensi ilmaa ja pölyt laskeutuivat hetkeksi. Aamulla kävin lenkillä raikkaassa ilmassa, uusissa maisemissa.

Perjantaina käytiin Mandiran kanssa tutustumassa Forwad Lookingin kauneussalonkiprojektiin. FL kouluttaa vammaisia naisia kosmetologin ja kampaajan työhön ja antaa heille harjoittelupaikan Beauty Parlour´ssaan. Ongelmia tuntuu olevan turhan paljon: liikaa kilpailua, asiakkaittena asenteet vammaisia kohtaan, hinnoittelu, markkinointi, henkilöiden sitoutumuinen..... Asiakkaitten puutteessa tarjouduin koekaniiniksi ja sain lilat raidat hiuksiini. Hinta 300 rupiaa eli alle kolme euroa.

Matkalla käytiin UNESCOn maailmanperintökohteessa    Pashupatinathissa katsomassa hindulaista ruumiinpolttoseremoniaa. Ilmassa leijui paksu savupilvi ja grillatun lihan tuoksu. Suurimman ihmetyksen aiheutti aivojen räjähtämisestä syntynyt pamaus - uskomaton ääni! Vainajan tuhkat heitetään Bagmati-jokeen, jonka vettä pidetään pyhänä. Mm. naiset käyvät tiettyyn aikaan vuodesta upottautumassa jokeen, pitkän elämän ja onnellisen avioelämän toivossa. Todellisuudessa joki on järkyttävän saastunut ja likainen. Tällä hetkellä joki oli myös suurelta osin kuiva. Ajan usein bussilla joen yli ja haju on sietämätön! Ihmiset heittävät jätteensä jokeen ja olenpa nähnyt joessa myös mätänevän lehmän ruhon. Minua ei kyllä saa lähellekään Bagmati-jokea!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Nepalissa vaihtui viime yönä vuosi, nyt eletään vuotta 2070. Olen kysynyt paikallisilta, mistä tämä ajanlasku alkaa ja vastaukseksi olen saanut, että Buddhan syntymästä tai sitten ensimmäisen kuninkaan syntymisestä. Hmm... Koska kyseessä on buddhalainen kalenteri, ensimmäinen vastaus lienee oikea.

Thamelissa, joka on turistikeskus, ei näkynyt eilen illalla juurikaan turisteja, missä lienevät viettäneetkään uutta vuotta. Nepaleja sen sijaan oli liikkeellä runsaasti - nuoria enimmäkseen. Uuden vuoden juhlintaan kuuluivat ilmapallot ja bileet; elävää musiikkia, isoja porukoita ja tanssia. Poikkeuksellisesti ravintolat saivat olla auki 01.00 saakka, normaalin 00.00 sijaan. Kaiken kaikkiaan juhlinta oli siistiä ja iloista, känniörveltäjiä ei katukuvassa näkynyt.

Onnellista alkanutta vuotta 2070 kaikille ystäville ja tutuille!!!

Lehmiä (tosin kuvassa taitaa olla sonni- vasikka) täällä näkee vapaana jonkin verran. Ne tonkivat roskia ja kulkevat kaikessa rauhassa muun liikenteen seassa. Työmatkani varrella on myös navetta, jossa on lypsy- lehmiä - hämmentävä näky levottomassa suurkaupungissa. 

Kulkukoiria täällä on sitäkin enemmän. Ne makaavat päivisin kuin raadot ja illalla aktivoituvat ja lähtevät laumoissa liikkeelle. Pelottavaa. Paikalliset eivät reagoi eläimiin millään tavalla, väistävät tarvittaessa. Ihmetyttää, ettei eläimistä huolehdita vaan ne jätetään oman onnensa nojaan.

Eipä yhtään hullummat myyntinäkymät, vetää vertoja meidän Kauppatorillemme :)  Olin tänään EPSAlaisten kanssa "torilla" vai kuinka sitä paikkaa oikein kutsuisi? Olimme tiibetiläisessä kaupunginosassa, Boudhnath Stupan juurella, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista - todella kaunis ja yllättävän rauhallinen paikka. Asiakkainamme oli sekä paikallisia että turisteja ja kaikkia tuotteita (laukkuja, käsinukkeja, hattuja, huiveja, kukkaroita...) myytiin tasaisesti.

Selvittelimme EPSAlle lisää myyntipäiviä, tällä hetkellä heilla on lupa myydä kuutena päivänä kuukaudessa ja tavoittena olisi kuusi myyntipäivää viikossa. Lupaavalta näyttää.

Vuokraisäntäni nelikymppisten kunniaksi minäkin sain palan kakkua. Laulu raikaa naapuritalossa ja vaikka paikalla onkin "vain perhettä" on tupa täynnä ihmisiä ja iloista menoa. Kukat sain aamulla isoäiti-Sabitalta. Hän on niin suloinen ja huomaavainen!

Päivällä kuvattiin EPSAn (Entire Power in Social Action) eli vammaisten huovutuspajan tuotteita nettikatalogiin. Silmät ovat niiiiin väsyneet; ulkona oli kirkasta ja sisällä pimeää (ei tietenkään sähköjä, ei myöskään ikkunoita), eikä ulkoa oikein varjopaikkoja löytynyt. Haastavat olosuhteet, nyt en jaksa edes katsoa, mitä ollaan tänään saatu aikaiseksi. Palataan asiaan myöhemmin!

Ruokamyrkytys. Kuinka saatoinkaan olla niin huolimaton? Söin perjantai-iltana pieneen nälkään sandwichin, jossa oli raakoja vihanneksia ja varmaan majoneesiakin. Tähän asti olen syönyt ulkona vain keitettyä ruokaa ja niin teen vastaisuudessakin. Nyt olo alkaa olla jo normaali - ihanaa.

Huivit ovat sekoitus skandinaaviaa ja bollywoodia, ehkä se on = nepalilainen design. Työtahti on verkkaista, poukkoilevaa ja heikosti organisoitua, joka aiheuttaa tuskaa suorituskeskeiselle ja tuloshakuiselle suomalaiselle. Epsassa oli tällä viikolla kuusi suomalaista opiskelijaa ja opettajaa vapaaehtoisina. He korjailivat rakennuksia ja laittoivat kasvimaata kuntoon. Ai niin, tunnollisena suomalaisena sairastuin tietenkin viikonlopuksi.

Tänään oli taas panda l. lakkopäivä. Lähdin pyöräilemään iltapäivällä ja hakemaan ruokaa. Kaikki paikat olivat kuitenkin kiinni. Ajoin vuokraisäntäni supermarketin ohi ja siellä seisoi poliiseja rivissä etuovelle varmistamassa, ettei kauppaa avata ja takaovella yksi poliisi viittoili ihmisiä sisään kauppaan takaoven kautta. Mielenkiintoinen systeemi.

Työmatka voi alkaa. Yleensä pyöräilen lyhyet matkat ja pidemmät matkat menen mikrobussilla. Varsinkin pienemmät kadut ovat pölyisiä ja kaupungin yllä leijuu auringon peittävä saastepilvi. Jatkuva nuha alkaa viedä voimia, joten nyt otin järeämmät keinot käyttöön ja testaan, josko maski vähän helpottaisi oloa. Paikalliset eivät juurikaan pyöräile ja kypärää käyttävä pyöräilijä on mitä todennäköisimmin länsimaalainen.

Tällä hetkellä työskentelen EPSAssa, huovutustyöpajassa. Eilisen päivän saldo jäi yhteen huiviin, päivä oli todella nihkeä. En tiedä, hidastiko työskentelyämme kulttuurierot, henkilökemiat vai EPSAn juuri saama suuri tilaus. Katsotaan, mitä tanään saamme aikaiseksi...

Bhutanissa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset. Meno on rauhallista ja rentoa, ihmiset todella vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä ja maahansa. Turisteja Bhutaniin pääsee vuosittain vain 100 000 ja maata halutaan varjella  liioilta ulkopuolisilta vaikutuksilta. Bhutanissa on paljon sääntöjä, joita asukkaat rakastavat noudattaa. Kaikki maassa kasvatettavat tuotteet ovat luomua ja tupakointi on kokonaan kielletty. 

Buddhalaisuus näkyy voimakkaasti arjessa. Dzongeja ja pyhiä paikkoja on tiuhaan ja guruja kunnioitetaan rituaalein ja uhrein. Buddhalaiset syövät kyllä lihaa, mutta eivät saa tappaa eläimiä, siksi kaikki liha tuodaan Intiasta. 

Jouduin matkustamaan maassa oppaan ja autonkuljettajan kanssa, yksinmatkustaminen turisteilta on kiellettyä. Aluksi tunsin itseni vangiksi isossa hienossa autossa kahden "vartijan" seurassa, mutta loppumatkasta tuntui, että reissasin kavereiden kanssa. Mieluummin olisin kuitenkin hypännyt yksin paikallisbussiin...

Ajaessamme pienen kylän ohi, tapsimme oppaani Kharkan isän, joka toimii opettajana kyläkoulussa. Kuvassa oikealla kuljettajani Kumar. Pysähdimme juttelemaan ja saimme kutsun tulla vierailulle hänen kotiinsa. Hänen vaimonsa tarjoili meille perinteistä bhutanilaista voiteetä ja paistettua riisiä ja keksejä. 

Vierailu bhutanilaisessa kodissa oli matkani parasta antia. Koti kertoo paljon ihmisistä ja kulttuurista. Heidän kotinsa oli länsimaalai-sittain vaatimaton ja se oli sisustettu erittäinen värikkäästi ja koristeellisesti. Seinillä oli kuninkaallisten ja uskonnollisten gurujen kuvia. Tässäkin bhutanilaisessa kodissa asui onnellinen perhe.

Thimpussa, Bhutanin pääkaupungissa asuu n. 100 000 ihmistä. Thimpun keskusta on kuin Polvijärven kirkonkylän raitti; pääkatu ja yksi risteys. Ruuhka-aika aamuisin ja iltapäivisin kestää 0,5-1 minuutia ja sitä varten tarvitaan poliisi ohjaamaan liikennettä vasemmalla näkyvään pömpeliin. Huom! täysikuu.

Bhutan on perustuslaillinen monarkia ja äänestäminen on pakollista täysi-ikäisille kansalaisille. Kuningasperhe on suuressa arvossa ja kuningasparin kuvia näkyi joka kaupan ja ravintolan seinillä. Näin usealla ihmisellä kuningasparipinssin rinnuksissaan. Vapaaehtoista?

Rakennussäädökset ovat Bhutanissa tiukat. Talojen tulee noudattaa perinteistä arkkitehtuuria ja ne saa olla max. viisikerroksisia. Seinämaalaukset ja väritys on vapaa. Usein talot ovat voimakkaan värisiä ja julkisivussa on buddhalaisia maalauksia ja symboleja mm. neljä eläintä - tiikeri, leijona, lohikäärme ja lintu. Ne symboloivat voimaa, tietoisuutta, iloa... Yksi yleisimpiä symboleita oli penis, joka tuo taloon onnea ja suojelusta.

Melkein perillä. Vaellus Tiikerin pesään kesti pari tuntia, nousua 900 metriä ja lopullinen korkeus 3 100 metriä. Tässä vaiheessa oppaani huomasi, että olemme päivän ensimmäiset vierailijat ja meille on luvassa erityissiunaus guru Rinpochelta. Perässämme kuului ääniä, joten loppumatka taittui juosten, ettei kukaan ohittaisi meitä. Tiukille otti, mutta ensimmäisiä oltiin! Matkani meinasi tyssätä luostarin portille, jossa kaksi poliisia mittailivat lahkeitteni pituutta ja arvelivat ne liian lyhyiksi - säädökset olivat kuulemma juuri muuttuneet. Pienen neuvottelun jälkeen he onneksi päästivät minut sisälle. Luostari sijaitsee uskomattoman kauniilla paikalla ja näkymä lumihuippuisille Himalajan vuorille on sanoinkuvaamaton.