Kreeta, Kreikka

Cafe Koukouvaya

Viime vuonna en ehtinyt katselemaan auringonlaskua kuuluisaan pöllökahvilaan cafe Koukouvaya'an. Tänä syksynä asia tuli korjattua. Yliarvostettua? Ehkä. Kollegan kanssa mentiin paikalle hyvissä ajoin, kello viisi. Auringonlaskua odotellessa join iltakahvit ja söin (taas) jättimäisen suolakinuskijuustokakun. Kahvila oli melkein täynnä, ja yllättävää että suurin osa asiakkaista oli paikallisia. Viereemme istahti yllättäen tuttavaperhe; meidän yhteistyökumppanimme tohtori Vittorakis perheineen. Pieni on maailma. Juuri edellisenä iltana olimme olleet heidän vierainaan illallisella. Eli hyvin on taas tullut syötyä! 

Aurinko laskee seitsemän aikoihin. Paikallisia moinen ei kiinnostanut ja he poistuivatkin paikalta antaen tilaa auringonlaskua ihailemaan tulleille turisteille ja nuorisolle. Seitsemältä alkoi kuhina. Ihmiset nousivat seisomaan, nostivat kännykkänsa ja räpsivät kuvia. Show kesti kymmenisen minuuttia ja sitten poistuimme paikalta. No, olihan se kaunista, täytyy myöntää. Nyt sekin on koettu, eikä tänne tarvitse toista kertaa tulla.

Koukouvaya tarkoittaa siis pöllöä kreikaksi. Pöllöteema näkyi kahvilassa; logossa, henkilökunnan t-paidassa, tauluissa, myytävissä mukeissa, koriste-esineissä, veistoksissa jne jne. 

Kreeta, Kreikka

Työpäivinä, 5-6 kertaa viikossa, istun bussissa nelisen tuntia. Yleensä matkat suuntaavat lentokentälle ja hotelleille, joskus retkille. Jos hotelleja on kymmenen mennen tullen, nousen ja laskeudun bussin rappuset 40+ kertaa työvuoron aikana. Joskus illalla olen hieman merisairas bussin keinumisesta, joskus taas jalkoja jomottaa. Vapaalla ei tee mieli enää hypätä bussiin, eikä juuri autoonkaan. Pyöräily on parasta.

Eilen kuitenkin otin auton alleni ja hurautin vuoristoon. Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa (Botanical Park & Gardens of Crete), jossa tuli päivän ulkoilut hoidettua. Reitti puiston mutaisia polkuja pitkin on 2,5 kilometriä pitkä, jyrkkää mäkeä ylös ja alas. Ei ehkä lokakuu ole parasta aikaa siellä vierailuun; infotaulujen kuvat olivat kauniimpia kuin itse kasvit. Jonkun verran oli vielä kukkia ja hedelmiä, mutta enimmäkseen kasvit alkoivat valmistautua talvilevolle. Tämän reissun uusi (mieleen jäänyt) tuttavuus oli Ice cream bean eli jäätelöpapu. On ihan peruspapu, jota käytetään mm. jälkiruokiin - maistuu vaniljajäätelölle.

Seuraavaksi hurautin tekojärvelle pienelle reippailulle. Alkujaan alue on ollut suota, sitten rakennettiin järvi vesivoimalaa varten ja nykyään se on luonnonsuojelualuetta. Järveä reunustaa laiturimainen kävelyreitti, kaunista on.

Hippokrates kuulemma sanoi, että jos olet huonolla tuulella, mene kävelylle. Jos olet senkin jälkeen vielä huonolla tuulella, mene uudelleen kävelylle. Olin, mutta en mennyt. Noudatin omaa, varmaa keinoa: menin kahville ja juustokakulle.

Kreeta, Kreikka

Nea Hora eli uusi aika

Aamulla heräsin sateen ropinaan. Kone, eläin, liikenne... sateeksi en ääntä uskonut. Piti avata verho, ennenkuin uskoin. Terassi oli märkä, kuten myös Ivana Helsingin Maatuska-pöytäliinani. Eipä siinä mitään, sade on tervetullutta. Hämmästystä herätti myös aamun viileys; lämpötilan täytyi olla  alle +20°C. Ei muuta kun terassin ovi kiinni ja aamiaista valmistamaan. Tänään on vapaapäivä, jotain kivaa pitäisi keksiä. 

Hyppään pyörän selkään ja fillaroin Nea Horaan, suosikkialueelleni Haniassa ja Kreetalla. Eilen kävin täällä myös, torilla. Torstai on Nea Horan toripäivä ja se on minulle sopivan pyöräilymatkan päässä, ~2 km kotoa Agia Apostolista. Tänään suhasin pitkin ja poikin Nea Horan kapeita katuja. Olen rähjäromantiikan ystävä. Pysähdyn kuvaamaan kuluneita rappauksia ja kolhiutuneita ovia. Rakastan tätä värimaailmaa. 

Ranta ja satama ovat lähellä - samoin vanha kaupunki. Tosin nuo kaikki ovat jo turistien valtaamia. Yritän pyöräillä rantakadulla. Siinä on pyörätie, joka on maalattu punaiseksi. Autoilijat ovat vallanneet pyörätien parkkipaikaksi, suututtaa. Toisaalta ymmärrän heitä, eihän täällä parkkipaikkoja ole. Ei näitä katuja ole alkujaan näille automäärille suunniteltu. Liikenne - ja parkkeeraaminen - Kreetalla on vähintäänkin luovaa. Pyöräillen reitti pitää miettiä tarkkaan, pääteille en halua mennä, liikenne on liian vilkasta. Pyöräilijöitä täällä on vähän,  autoilijat eivät ole tottuneet meihin. Varovainen pitää olla.

Alkaa taas satamaan. Menen kahvilaan, jonka eilen bongasin Polichronidin puiston laidalta. Cafe Kross. Puiston laidalla on myös kaksi muuta kahvilaa: La Pfekakia, perinteinen kreetalainen kuppila, sekä cafe Stou Kyeiou Kosta, minimarketin yhteydessä oleva kahvila. Kaikki olen testannut ja hyviksi havainnut. Cafe Kross on moderni ja nuorten aikuisten suosiossa. Tänne tulevat expatit ja etätyöläiset. Otan caffe latten ja istahdan juomaan sen kahvilan parvelle. Kohta matka taas jatkuu.

Kreeta, Kreikka

Sairastaminen ei ole kivaa missään. Vaikka olisi vain pieni flunssa, aiheuttaa se päänvaivaa; voinko mennä töihin, tartutanko muita, menenkö lääkäriin....? Pari päivää taisin olla töissä puolikuntoisena, sitten piti luovuttaa ja jäädä saikulle. Nyt olen "melkein terve", mutta en sitten kuitenkaan. Huominen retki piti perua osaltani, teen etätoimistopäivän kotoa käsin. 

Aamut ovat viilenneet Kreetalla, enää en tarkene syödä aamiaista terassilla. Myös illalla töistä tullessa pitää olla jo pitkähihaista päällä. Vuoristossahan on aina muutama aste viileämpää kuin rannikolla, mutta vain +2°C! Näin kuulemma Omaloksen kylässä, 1041 mpy, aamulla kahdeksan aikoihin - hurjaa. Tuulet ovat myös lisääntyneet, syksy on tullut tännekin. Useina päivinä rannoilla on punainen lippu, silloin ei parane mennä uimaan. Aaltojen pauhu on käsittämättömän voimakas ja veden virtaus pinnan alla on uskomattoman suuri. Varovainen pitää olla. Huomenna, lokakuussa, uimavalvojat eivät päivystä enää torneissansa, kausi on heidän osaltaan ohi. Pari päivää sitten tuli ensimmäiset vesipisarat sitten kevään, kenties huhtikuun. Sade on tervetullutta, maasto on kuivaa täällä pohjoissaarellakin, joka on etelää vehreämpi. Onneksi isoimmista maastopaloilta on vältytty, viime vuonnahan maastopalo ylsi Plataniaksen lomakylään saakka. 

Kuukauden ensimmäisenä päivänä Kreikassa toivotetaan "kalo mina" eli hyvää alkavaa kuukautta. Tämä ilahduttaa minua kovasti, tapa on sympaattinen. Harvoin sitä saa toivottaa, mutta huomenna viljelen sitä oikein urakalla. Kalo mina!

P.S. Siis lämpöähän täällä on vielä liki +30°C, aamullakin +20°C. Kaikki, lämpötilakin, on suhteellista.

Kreeta, Kreikka

Aamulla lähdin pyöräilemään Nea Horaan torille. Kun pääsin lähirannalle, Chrissille, auringon säteet nousivat loistavasti lahden takaa, vastapäiseltä kukkulalta. Siinä vaiheessa huomasin, ettei kännykkä = kamera, tullut mukaan. Harmi. Viime viikolla missasin torin, sillä sen paikka oli vaihtunut viime kesästä. Nyt olin tarkistanut sijainnin etukäteen, Selinou-kadulla olisi. No ei ollut. Jatkoin pyöräilyä rannan suuntaan, ajatuksena, että kyllä torikatu löytyy - ja löytyihän se. Se oli kapealla kadulla puiston laidalla. Jätin pyörän puiston laidalle ja suuntasin ensiksi aamukahville. Paikallinen kahvila oli auki, tilasin pienen kreikkalaisen kahvin, 1,50 euroa. Kahvi on kuin pannukahvia, tässä vaan porot on kupissa. Annoin porojen laskeutua ja kahvin hieman jäähtyä. Oli ihana aamu istua terassilla ja katsella torielämää. 

Paikalliset vetävät ostoksiaan vetokärryissä. Mietin, miten isot perheet heillä oikein on, ostokset ovat suuria. Omat ostokseni ovat vaatimattomampia, mutta sitäkin mieluisampia. Maistelen makeaa hunajamelonia ja heti olen koukussa - se lähtee mukaani. Työvuoroon banaaneja evääksi, 10 senttiä kappale. Samoin vihreä paprika, 10 senttiä/kpl. Torilla tuotteet ovat halpoja mutta myös laadukkaita ja paikallisia. Kaikkiaan ostokseni, ks. kuva yllä, maksoivat noin 8 euroa.

Pääsin ruuan makuun myös meidän retkellä nimeltä Kreetalaisten makujen maailma. Viime vuonna  leipimovierailulla jäin ilman piiraita, sillä jättäydyin viimeiseksi jonossa. Tänä vuonna pidin huolen, että ilman en jää! Ostin kalitsounian eli suolaisen piiraan kesäkurpitsalla täytetttnä, ja jälkeenpäin sain vielä lahjaksi juustopiiraan. Nyt tuli tilit tasattua viime vuoden kanssa. Jälkruuaksi vielä makea juustopiiras eli lihnarakia. Siinä on ihana keksimäinen pohja ja pehmeä tuorejuustotäyte mizithrajuustosta.  Sitten vierailulle naapuriin, juustolaan, josta ostin vuohenmaidosta valmistettua gravieraa. Yleensä graviera valmistetaan lampaanjuustosta, mutta tässä oli myös vuohenmaitoa seassa.

Retkellä pääsimme maistelemaan myös paikallista hunajaa ja oliiviöljyä. Timjamihunaja lienee täällä yleisin hunaja, kasvaahan timjamia kaikkialla. Minulle uusi tuttavuus oli arbutus- eli mansikkapuuhunaja. Hyvää oli. Viimeinen rasti oli viinitila, jossa maistelussa oli yli kymmenen viiniä. Koska olin puoliksi töissä, tyydyin maistamaan vain hunajalla maustettua rakia. Maistui ihan Fazerin liköörikonvehteilta.

Kreeta, Kreikka

Aikainen herätys, vaikka onkin vapaapäivä. Tänään on myös toripäivä. Lähden liikkeelle ennen auringonnousua kello 6.45. Pyöräilen ja horjun pehmeässä hiekassa. Koiraa ulkoiluttavat mies huutaa minulle "Be careful!" (ole varovainen) ja tunnen läikähdyksen rinnassani; ihanaa, että ohikulkijat huomioivat ja huolehtivat toisistaan! Tarkoitus oli suunnata Nea Horaan aamukahville. Harmillisesti yksikään kuppila ei ollut vielä auki, eivätkä olleet vanhassa kaupungissakaan. Fillaroin torikadulle ja laitan pyörän parkkiin. Kysyn torikauppiaalta, mistä saisin aamukahvia. Hän tietää ja neuvoo minut kulman taakse, josta sain kahvin ja pinaattipiiraan. Niillä lähti päivä hyvin käyntiin. 

Torilta ostin kassikaupalla vihanneksia, vähän hedelmiä, tuorejuustoa, mausteita, yrittejä ja linssejä. Kananmuniakin olisi tehnyt mieli, mutta vielä on muistissa viime  - fillarilla tehty - kauppareissu; 4/7 kananmunista oli kotiin tultuani rikki.

Tänään sitten kotiin tultuani sain sotkua aikaan. Kengänpohjaan oli tarttunut pyörän ketjuista öljyä. Ja kivasti öljy tarttui lattiaan, kun huoneen poikki hipsin kengät jalassa vessaan. 

Vähän lepoa ja töitä, sitten suuntaan autolla vuoristoon lounaalle Ntounias-tavernaan. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, se toimii myös koulutus- ja kurssitilana Drakonan kylässä. Kartta ohjasi minut Kansallistielle (=moottoritie), sille en halunnut. Lähdin pikkutielle, omaa logiikkaani seuraten - pieleen taisi mennä alusta asti. Ajauduin kyllä lähemmäksi Drakonan kylää, mutta neljä kilometriä ennen päämäärää tie muuttui niin kapeaksi ja kivikkoiseksi, etten sinne uskaltanut mennä. Pienen rotkon ohi olisin joutunut ajamaan, liian vaaralliselta näytti. Ja jos rotkon olisin kiertänyt, matkaa olisi tullut 17 kilometriä lisää. Se siitä. Huteja tulee eikä aina pääse perille päämääräänsä. Kävin kääntymässä kirkon pihalla. Kirkko on kirjaimellisesti keskellä ei-mitään ja pitihän siellä sisällä käydä. Onneksi ovi oli auki. Sytytin tuohuksen ja jätin pari euroa pöydälle. Sitten käänsin auton keulan ja palasin takasin isommille asfalttiteille.

Nälkä kurni jo vatsassa. Pysähdys Gerolakkosin kylässä. Lounasta ei sieltä löytynyt, mutta sain kupin kahvia ja kämäsestä minimarketista pussillisen hunajamanteleita. Niillä pärjään taas hetken.

Matka jatkui Mourniesin kylän läpi Haniaa kohti. Muistin, että Mourniesissa on Kreikan itsenäistymisen ajan pääministerin ja kansallissankarin Eleftherios Venizeloksen synnyinkoti. Sinne siis. No, taas tuli huti. Paikka oli sulkenut ovensa vain muutamaa minuuttia ennen saapumistani.

Eipä muuta kun takaisin  kotiin. Aina ei voi voittaa. Tänään oli tällainen päivä. 

Loutro, Kreikka

LOUTRO

Tänään leikin turistia - täydellä palkalla. Retkibussi nouti minut 15 minuuttia myöhässä. Tiesin, että myöhässä tulevat, ollaanhan Kreikassa, mutta silti hermostutti. Nyt taas symppaan asiakkaita, jotka hermoilevat lomalla ties mitä. Paikallisopas Sonja hoitaa hommansa hyvin, GDPRää lukuunottamatta. Eihän sitä täällä Välimeren maissa kukaan kunnioita. Eli EU säännöksen mukaan asiakkaan nimiä tms tunnisteita ei saa huudella muitten kuulleen. Tällä reissulla kaikkien nimet tulevat selviksi ja minä olen tänään opas-Jaana. Mieluummin olisin ollut vain tavallinen Jaana.

Pohjoisrannikolta ajamme 1,5 h vuorten yli kohti karua ja kuivaa etelää. M/S Daskalogiannis vie meidät Sfakionin satamasta Loutroon, jonne autoilla ei pääse. Tosin lautta on autolautta ja isokokoinen, ei pienet aallot menoa hetkauta. Loutro sijaitsee lahden poukamassa, siellä on virallisesti 54 asukasta. Onneksi kyseessä on pieni ja eristyksissä oleva kylä, tänne ei isoja hotellikomplekseja pysty rakentamaan. Päiväturisteista kylä elää, hyvä näin. Kerrankin turisteista on  enemmän hyötyä kuin haittaa.

Rantautuessamme satamaan alkoi rumba: ekaks ihmiset ulos, sitten matkalaukut, saarelle menevät ruuat ja muut tykötarpeet. Sitten uudet asiakkaat sisälle, saaren roskat paattiin ja menoksi. Siinä ei mennyt puoltakaan tuntia, kreikkalaisittain supertehokasta.

Laivalta katsottuna Loutro näytti jopa tylsältä; valkoisia laatikkotaloja sinisine ikkunanpuitteineen ja ovineen. Toki uskomattoman kirkas turkoosin/vihreän/sinisen eri sävyissä hohtava uskomattoman kaunis meri teki vaikutuksen. Nyt ollaan siis Kreetan etelärannikolla ja Libyanmeren äärellä.

Lähdin kävelemään kirkolle, joka kohoaa kylän länsipuolella. Matkan varrella poikkesin polulta historiallisille raunioille, taisivat olla minoalaiselta ajalta. Kirkko oli myös sini-valkoinen, kuten ne usein ovat. Harmi, että nykyään kaikkialla kirkkojen ovet ovat kiinni, sisälle en päässyt. Pihalla on pieni, noin 20 haudan hautausmaa. Istahdan penkille varjoon ja syön evääksi mukaani ottamani - eilen Masklan tavernanpitäjältä saamani - appelsiinin. Virkistävää. Jatkan matkaa polkua pitkin vielä tovin, sitten käännyn takaisin ja suuntaan Loutron kylään.

Se hyvä puoli opas-Jaanana olemisessa oli, että sain ilmaisen lounaan. Tavis-Jaana ei sitä olisi saanut. Kuulin sanat "cheese sakanagi" (leivitettyä ja öljyssä paistettua juustoa), heti herahti vesi kielelle. Sitä on saatava alkuruuaksi. Vitriinistä valitsin pääruuaksi half-half eli kaksi puolikasta annosta; täytettyä paprikaa ja burekia. Ravintolan nimi on Kyma = Aalto.

Kotimatkalla meillä sitten olikin pieni keinuva paatti. Saganaki vaan hölskyi vatsassa, onneksi matka ei ollut pitkä. Bussissa torkut ja kotona kuuden jälkeen.

Tällä reissulla opin, että timjami kasvaa kaikkialla vaikkei mitään muuta kasvaisikaan.

Ja sen, että Euroopan eteläisin kohta on Loutron edustalla oleva saari, Gavdos.