Malaga, Espanja

 Automuseo

 - Museo Automovilístico de Málaga

No nyt on olo kuin olisi karkkikaupassa! Tosin tämä paikan karkkeja ei mulla ole varaa ostaa. Automuseossa on autoja usealta vuosikymmeneltä, kaikki kunnostettuja ja kauniita. Nimeen pitäisi lisätä vielä muotimuseo, sillä autojen rinnalla on kyseisen aikakauden asuja ja asusteita myös esillä. Eikä pelkästään sisältö, myös rakennus on komea. Museo sijaitsee yli sata vuotta vanhassa Málagan kuninkaallisessa tupakkatehtaassa, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”la Tabacalera". 

Museon perustaja, portugalilainen Joao Magalhaes, vaurastui tekstiilitehtailijana. Hän on valmistanut kankaita mm. suomalaiselle Seppälälle ja vaurautensa hän on hankkinut tekstiilidiilillä Benettonin kanssa. Hänen isänsä aloitti autojen keräilyn ja Joao jatkoi sitä. Hienoa, että hän haluaa jakaa intohimonsa autoihin ja muotiin meidän tavisten kanssa. 

Vanhimmat autot ovat 1800-luvun lopulta ja kaikkiaan autoja museossa on noin sata. Bugatti, Rolls Royce, Ferrari, Bentley... Ehkä mieleenpainuvin on vaaleanpunainen Cadillac, jollainen Elvikselläkin oli. Se kuluttaan 30 litraa satasella, joten köyhän miehen auto se ei ole. Mutta komea totisesti! 

Sen lisäksi täällä näkyy Patoun, Chanelin, Diorin, Gallianon yms yms pukuloistoa. Hattujen lisäksi myös vanhat hatturasiat ovat komeita; yhtäaikaa sekä käytännöllisiä että kauniita. Ennen vanhaan osattiin matkustaa tyylillä ja matkaan pukeuduttiin asianmukaisesti  -  tosin siihen vaadittiin paksua lompakkoa.

Malaga, Espanja

SOHOn sunnuntai

SOHO on ihan parasta Malagaa. Siellä on boheemi ja rento tunnelma, vaikkakin hyvin värikäs ja eläväinen. SOHOn kaupunginosaan on keskittynyt Malagan taide- ja kulttuurielämä viimeisen viidentoista vuoden ajan  Sunnuntain design-market levittäytyy SOHOn kadulle, jossa kymmenet käsityöläiset myyvät tuotteitaan. Mitään maatamullistavaa siellä ei ollut, matkaan tarttui yksi musta t-paita. Se on luomupuuvillaa, käsinpainettu kuva rinnuksissa ja hinta vaivaiset 10 euroa. Olisin kyllä maksanut siitä enemmänkin. Ja ostanut useammankin, jos tuo ei olisi ollut ainut musta.

SOHOssa on hyviä ravintoloita ja uniikkeja baareja. Kävin kevyellä lounaalla Taberna La Antiguassa. Sain pöydän kadulta, siinä oli mukavaa ihmetellä kadun vilinää, varsinkin kun tarjoilija unohti tilaukseni. No, yhden muistutuksen jälkeen sain juomani, capon eli pienen oluen, ja kevyesti levitetyt munakoison viipaleet hunajabalsamicon kera. Suolaa täytyi lisätä, sitten maku tyydytti makuhermojani. Yhteensä 10,40, ei paha.

Sunnuntai on täällä todella sunnuntai. Suurin osa kaupoista ja ravintoloista on kiinni. Sain kävellä tovin ennenkuin löysin aukiolevan kahvilan, Bar cafeteria el Anclan, jossa nautin jälkiruuaksi kahvia ja juustokakkua, 6,60. Terassi oli täynnä sunnuntailounaalla olevia perheitä ja ystäväporukoita, menin istumaan sisälle. Palvelu oli superystävällistä ja paikan tapasvalikoima näytti herkulliselta. Ancla oli kauniin puiston, parque Canino Huelinin, vieressä. Yhdellä puistonpenkillä nukkui väsynyt kulkija, toisella kuherteli nuori pari. Minun matkani jatkuu puiston läpi Automuseoon.

Mijas-Fuengirola, Espanja

Mijas-Los Pacos-Los Boliches

Alamäkikävely Mijasin kylästä, 428 metrin korkeudesta alas Fuengirolaan = rannikolle, oli upea kokemus. Uni ei meinannut edellisenä iltana tulla, kun mietin, että jaksankohan. Jaksoin, ja vielä oikein hyvin. Lopuksi palkitsin itseni puolikkaalla ananaslonkerolla suomikuppilassa.

Kotoa (ja hotellilta) Benalmadenasta Mijasiin menimme paikallisbussilla. Perillä pissatauko ja mars matkaan. Sää oli loistava; lämmintä ehkä 18° ja vieno tuulenvire. Maisemat alas merelle ja Fuengirolan kaupunkiin olivat hienot. Kuljimme vähän paremman asutusalueen läpi ja ihastelimme linnamaisia valkeita taloja. Pian asfalttitie loppui, ja askelsimme maalaismaisemassa hiekkatietä pitkin. Maisema oli sateitten jälkeen vihreä, myös viime yönä oli satanut. Näimme hennon värisiä ja -tuoksuvia mimosia, samoin tuoksuvia eukalyptuspuita, vanhoja tammia, guavapuita, appelsiini- ja mandariinipuita, misperoita ja tietenkin oliivipuita. Avokadopuusta oli tippunut kadulle yksi avokado, nappasin se mukaan. Katsotaan kypsyykö se syöntikypsäksi ja miltä maistuu. Eläimiä ei matkan varrelle osunut, mitä nyt muutama koira ja yksi jättiheinäsirkka.

Saavuimme Los Pacosiin, Fuengirolan suomalaiseen kaupunginosaan. Ohitimme Aurinkorannikon suomalaisen koulun, Kaupan sekä aukion nimeltä Plaza de Suomi. Myös töhryt sillan alla muuttuivat suomenkielisiksi, en edes kehtaa kirjoittaa, mitä niissä luki. 

Los Pacosin kaduilla oli siellä täällä valkoisia laattoja, joissa oli sininen ja keltainen ympyrä. Kysyin tekoälyltä mitä ne ovat. Sain vastauksen ja kerroin sen myös asiakkaillemme: laatta symboloi Malmin vaakunaa ja sillä kunnioitetaan Los Pacosin suomalaisyhteisöä. Aika uskottava selitys.  Myöhemmin kollegani laittoi viestin, että laatat ovat suuntaviivoja nähtävyyksille. Tekoäly on kuin savolainen; vastuu siirtyy kuulijalle.

Vaellus päättyi Kaardemumma-kahvilaan. Lounasaikaan ravintola oli täynnä suomalaisia syömässä lihakeittoa ja pyttipannua. Jälkkäriksi oli marjakiisseliä ja tietysti vitriinissä oli juuri leivottuja korvapuusteja. Kaikki asiakkaamme ottivat ison oluen, me jaoimme kollegani kanssa ananaslonkeron. Ansaittu oli!

Kotiin tulimme junalla, sillä tänään oli Fuengirolassa toripäivä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki bussit ovat täynnä. Hyvällä tuurilla mahdut kyytiin, ja jos, bussissa on vähän liiankin tiivis tunnelma.