Malaga-Paris-Helsinki

Benalmadena

Herätys kello 03.11. Ensimmäinen ajatus oli jippii!! Vihdoinkin pääsen kotiin. Aamutoimet, uloskirjautuminen hotellista ja taksiin. Hyvästelen Benalmadenan ja toivon, että viimeistä kertaa. Vastaan tulee kaksi poliisiautoa valot vilkkuen. Muuten ei tapahdu juuri mitään.

Malaga

Lentokentällä on rauhallista, vain kahden tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Juttelen niitä näitä edessäni jonottavan miehen kanssa. Hän on tullut häihin Andalusiaan ja nyt hän on kotimatkalla Floridaan. Häneen perheensä imigroitui Venezuelaan, jonne hän jäi muun perheen myöhemmin muuttaessa takaisin Espanjaan. Viimeiset kaksi vuotta hän on asunut Jenkeissä. Hän kovasti haaveili matkasta Skandinaviaan, ehkä ensi vuonna. Takanani on perhe neljän pienen lapsen kanssa. Aika reipasta touhua vanhemmilta.  Hetki vielä, passi tiskiin ja laukku hihnalle. 23,5 kg. Turvatarkastukseen pääsen suoraan ja se menee läpikulkien. Kahville ja leivälle, lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua - 16.90 euroa. Vessaan ja portille. Olen varannut itselleni - tai siis ostanut - käytäväpaikan, 25D. Nousen koneeseen viimeisten joukossa, jälleen kerran. Ei tarvitse seisoa jonossa vaan voin istua rauhassa ja odottaa jonon katoamista. Jossain aina odotat, joko koneessa tai portilla. Yhtä jonottamista tämä matkustaminen. 

Pariisi

"...Pariisissa pieni tauko, napataan Dom Perignon...' laulaa Atomirotta matkalla Malagaan. Oma matkani suuntaa auringosta pimeyteen: Suomeen ja talveen. Olen onnellinen. Pariisissa taivas on harmaa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Charles de Gaulle-lentokentällä on aikaa lounaalle, syön japanilaisessa ravintolassa mereneläväkeiton - japanilaisella twistillä tietenkin. Pari tuntia ajan tappamista ja koneeseen. Helsinki-Vantaalla noin kello 16.30.

Helsinki

Heti astuttuamme koneesta ulos Helsingissä, meiltä tarkastetaan passit. Kun pääsen laukkuhihnalle, (ilmeisesti) huumekoira on jo valmiina hommiin. Onkohan tulli saanut vinkin jostain rikollisesta toiminnasta? Kohta perässä tulee nuori mies neljän tullihenkilön saattelemana hakemaan laukkuaan. Tullikoira työskentelee sermin takana ja päästää laukkuni jatkamaan matkaa hihnalla.

Kylmä. Sama vanha kaava toistuu: siskoni tulee lähtevien oville autolla vastaan ja mennään äidin luokse kahville. Toinen siskoni on jo siellä. Olen ostanut Malagasta käsintehtyjä keksejä ja Rondasta, luostarista, nunnien tekemiä joulukeksejä. Kahvittelemme ja vaihdamme kuulumisia.

Lunta alkaa sataa isoin hiutalein. Maa muuttuu hetkeksi valkoiseksi, Ihana tervetulotoivotus!

Puerto Banus-Marbella, Espanja

Puerto Banus

Aurinkorannikko tuntuu aika väsähtäneeltä - samoin kirjoittaja. Vai tuntuuko Aurikorannikko väsähtäneet, koska olen itse väsynyt? Vai olenko väsynyt, koska Aurinkorannikko on uivahtanut? Niin tai näin; olisin jo valmis lähtemään täältä. Vielä yksi työpäivä ja adios! Tänään kävin Puerto Banuksessa, sekin on nykyään aika laimea. Kaduilla on hiljaista, liiketiloja on tyhjillään ja hulppeat jahdit ovat tainneet vaihtaa satamaa. Olihan siellä vielä loistoa jäljellä, kuten kuvassa näkyvä auto. Koska en tunne autoja, kysyin tekoälyltä. Tässä vastaus:

---

"Kuvassa esiintyvä auto on klassinen MG B, tarkemmin MGB Roadster kovakattoisella hardtop-katteella. MGB on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista brittiläisistä urheiluautoista, jota valmistettiin vuosina 1962–1980. Sen tunnistaa helposti pyöreistä etuvaloista, perinteisestä kromimaskista sekä matalasta ja virtaviivaisesta roadster-korista, joka edustaa aikansa urheiluautoestetiikkaa parhaimmillaan. MGB:n suunnittelussa yhdistyivät melko yksinkertainen tekniikka ja ajamisen ilo, mikä teki siitä suositun harrasteauton jo valmistusvuosiensa aikana ja vielä enemmän niiden jälkeen.

Autossa näkyvät lukuisat tarrat ja lisävalojen kiinnikkeet viittaavat siihen, että tämä yksilö on rakennettu tai ainakin varusteltu klassikkorallien ja autotapahtumien henkeä mukaillen. MGB on ollut vuosikymmenten ajan suosittu valinta tällaisiin ajotapahtumiin, sillä se on kevyt, ketterä ja helppo huoltaa, ja sen varaosia on edelleen hyvin saatavilla. Malli oli aikanaan edistyksellinen myös siksi, että se oli yksi ensimmäisistä massatuotetuista autoista, joissa käytettiin korirakenteen kantavana osana itsekantavaa monokokkirakennetta perinteisen tikapuurungon sijaan.

Vaikka MGB ei ollut aikansa tehokkain urheiluauto, sen 1,8-litrainen nelisylinterinen moottori tarjosi riittävästi vauhtia mutkateillä nautiskeluun, ja auton tasapainoinen ajettavuus teki siitä pitkäaikaisen menestyksen. Nykyään MGB:tä arvostetaan ennen kaikkea sen ajattoman ulkonäön, mekaanisen yksinkertaisuuden sekä suuren harrastajayhteisön vuoksi. Kuvan yksilö sopii täydellisesti välimerelliseen satamamiljööseen, jossa klassikkoauton rento eleganssi ja veneilyn tunnelma kohtaavat."

Repikää siitä.

Marbella - vanha kaupunki

Marbellan vanha kaupunki on kaunis. Se on täynnä paikallista pöhinää. Lapset palailevat koulusta koulupuvut päällänsä ja iäkkäät, arvonsa tuntevat pariskunnat kävelevät kapeilla kujilla kaikessa rauhassa. Ravintoloissa on kalaruokia riesaksi asti, ei tee mieli. Piipahdan kaupoissa. Ihastuin harmaa-mustaan hameeseen, hinta 1 100 euroa. Sinisenä olisi maksanut "vain" 850 euroa. Kauppaan jäivät molemmat. Myyjältä sain varsin kylmää kohtelua, en tainnut kuulua heidän kohderyhmäänsä. Istahdan nauttimaan auringon lämmöstä ja otan lounaaksi vihersmoothien. Sitten bussilla takaisin kotiin.

P.S. Malagan kaupunki on satsannut luksusveneiden säilytyspalveluun satamassaan. Ehkä paatit ovat seilanneet Puerto Banuksesta Malagaan?

Fuengirola/Mijas, Espanja

Perjantai - Fuengirola

Sataa, sataa ropisee.... Talvi on tullut Espanjaan, taivas on lonkeronharmaa. Nyt ei kyllä huvita mikään. Onneksi on pitkä aamu, eikä kiire minnekään. Puolilta päivin lähden bussilla Fuengirolaan. Valtaosa vastaantulevista tuntuu puhuvan suomea. Ei Fuengirolaa suotta sanotaan Suomen epäviralliseksi pääkaupungiksi Espanjassa. Vähän ahdistaa; en halua kuulla mitä Jaskalle kuuluu tai mitä tänään on illalliseksi. Vähän työasioita, tapaslounas, reippailua rantapromenadilla eli Paseo Maritimolla. Bussilla takaisin Benalmadenaan ja suoraan töihin.

Huomenna Mijas, vielä kerran Malaga, Ronda on jo taputeltu. Oppaan työ on kuin kehää kiertäisi; viikosta toiseen ja vuodesta toiseen samaa. Onneksi välillä kohteet vaihtuvat, mutta nyt olen jämähtänyt Kreikka-Espanja-akselille. Ja välissä Suomi. Blääh! 

Lauantai - Mijas

Sataa, sataa ropisee... taas. Mijaksessa maisema on harmaa sumusta ja tihkusta. 15/30 asiakasta lähti retkelle mukaan, aika hyvin. Päästän asiakkaat vapaalle ja kiiruhdan sateensuojaan vakiokahvilaani, cafe Art'iin. Ruoka on täällä huonoa mutta kahvi hyvää. Se riittää minulle tänään. Odotan sateen taukoamista lattea juoden. Sade lakkaa mutta ehtii alkaa uudelleen, ennen kun ehdin kahvilasta ulos. Ei kun takaisin pöytään ja ihailemaan kaatosadetta sisältä käsin.

Sitten vierailulle Mijaksen Nykytaiteen keskukseen. Johtaja on armoton Suomi-fani ja täällä on joka kesä suomalaisten taiteilijoiden näyttely ja peruskokoelmassa on Arttu Mannisen teos. Mutta tänään tulin katsomaan picassoja. Täällä on enimmäkseen hänen  keramiikkatöitään, upeita ovat. Tiesitkö muuten, että Picasson koko nimi on Pablo Diego José Francisco de Paula Juan Nepomuceno María de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz y Picasso.

Joskus työpäivät tulevat kalliiksi. Mijaksesta tarttui matkaani - tai ne kyllä toimitetaan kotiini - mutta ostin tusinan isoja käsintehtyjä lautasia. Ne ovat cordobalaisen taiteilijan, Miguel Ángel Torres Ferreras'in tekemät ja just minun makuuni. Siinä meni tämän päivän palkka, eikä riittänytkään. Mutta onnellinen olen. Tavara ei tee onnelliseksi, mutta kuten Zsa Zsa Gabor (vai John Wayne?) sanoi: Raha ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken jaguarissa kuin bussissa.

Benalmadena - koti

Kastumiselta ei voinut välttyä, kun Mijaksessa tuli välillä vettä vaakatasossa. Onneksi oli suht lyhyt päivä, noin viisi tuntia. Kotona suihkuun ja peiton alle lämmittelemään. Sateen sattuessa saamme taittaa työmatkat taksilla. Aamulla en tätä vielä tiennyt ja kastuin eka kertaa kunnolla bussipysäkille kävellessäni. Iltapäivällä tiesin, mutta taksille ei ollut tarvetta; sade lakkasi taas hetkeksi.

Benalmadena, Espanja

Vapaapäivä. Aamiainen kollegan kanssa ja jutustelua asiakkaiden kanssa aamiaissalissa. Sen jälkeen pari tuntia töitä. Väsyneenä viidentoista minuutin työ venyy pariksi tunniksi. Ketuttaa, mutta tehtävä on. Valmista tulee ja vihdoinkin pääsen lähtemään kahville Bonanzan aukiolle. Aamiaisella kahvi on lirua, ihan kuraa, joten päivällä on saatava kunnon sumpit. Otan myös juustoleivän, lounaan korvikkeeksi. Minulle kuuluu firman puolesta hotellilla aamiainen ja illallinen, lisäksi saan kymmenen euroa lounasrahaa. Hotellihuoneessa ei ole kuin jääkaappi, ehkä seuraavalla kerralla pitää hankkia tänne vedenkeitin - helpottaisi hieman elämää.

Ulkona paistaa aurinko, mutta on kylmä. Minulla on liian vähän vaatetta päällä, palelee. Aamuisin lämpötila on 15 asteen kieppeillä ja päivällä se nousee pariinkymmeneen asteeseen. Kuumimmillaan päivälämpötila on ollut 25 astetta. Loppuviikoksi on luvassa vesisadetta, ei haittaa; ainakin luonto kiittää. Merivesi on virkistävää, ja siedettävän lämpöistä. Tuulisella säällä aallot tuovat rantaan kylmää vettä ja silloin kirpaisee mennä uimaan. Mutta aina jälkeenpäin on hyvä olo.

Marketissa oli jo joulua esillä: joulukalenteri, joulutähtiä, joulukeksejä, kinkkuja. Tai kinkuthan täällä on aina esillä ja komeasti. On ilmakuivattua kinkkua jos jonkin moista. Jamon Ibérico, jolloin possu on syönyt pelkästään tammenterhoja. Tai karvalakkiversio Jamon Serrano, joka on täällä se arkikinkku. Ja juhlahetkiin Ibérico Bellota. Siis niille, jotka lihaa syövät. Meille kasvissyöjille täältä ei mitään lihankorvikkeita löydy ja hyvä niin. Joulun valmistelut näkyvät myös kaduilla. Jouluvaloja viritellään ja joulun myyntikojut ovat jo paikallaan. Malagassa joulukadun avaaminen on iso tapahtuma, ehkä pääsiäisen jälkeen suurin tapahtuma kaupungissa. Harmi että pitäisi lähteä täältä kotiin viikkoa ennen joulukadun avaamista. Vai pitäisikö sittenkin jäädä tänne vielä hetkeksi?

Benalmadena Pueblo, Espanja

Benalmadena Pueblo 

Tällä keikalla mulla oli kaksi tavoitetta: käydä Benalmadena Pueblossa ja Malagan katedraalissa. Nyt voi laittaa rastin ruutuun, molemmat tehtävät suoritettu. Eilen olin asiakkaitten kanssa  Malagassa ja heidän vapaa-ajallaan kävin katedraalissa. Sain alennuslipun, seitsemän euroa. Aina kysytään opaskorttia, mutta eihän meillä sellaista ole edes olemassa. Täytyy tuunata itselleen sellainen. Katedraali oli valtava, moskeijan raunioille rakennettu. Näyttää siltä, että kirkon sisällä on kirkko ja niinhän siellä tavallaan onkin. Alkuperäistä moskeijaa ei purettu vaan sen ympärille rakennettiin katedraali. Niinpä vanhan moskeijan jäänteet on edelleen kirkon sisällä ja nykyään osa sitä. Katedraalissa on vain yksi torni, toinen torni jäi rakentamatta, vaikka katedraalia rakennettiin hartaasti 250 vuotta. Tästä syystä Malagan inkarnaation katedraali sai lisänimen La Manquita, Yksikätinen nainen. 

Tänään suuntasin matkani Puebloon. Bussilla ajattelin mennä, mutta toisin kävi. Näin jo kaukaa, että pysäkillä on liikaa ihmisiä. Ensimmäinen bussi oli niin täynnä, ettei se edes pysähtynyt pysäkillemme. Toinen bussi pysähtyi, mutta kyytiin mahtui vain muutama uusi matkustaja. Luovutin ja lähdin kävelemään Arroyo de La Mieliin, 1,5 km päähän keskustaan, josko sieltä saisin bussin helpommin. En saanut. Sama kuvio; täysi bussi ei edes pysähdy pysäkille ja seuraava on niin täynnä, että hyvällä tahdollanikaan en mahdu kyytiin. Kävelen juna-asemalle, josko siellä tärppäisi. Huomasin, että tänään on markkinat ja ainakin osittain siksi bussit ovat täynnä. Juna-aseman kohdalla bussit tyhjenivät ja mahduin kyytiin. Ensiksi menin stupaan, buddhalaiseen pyhään rakennukseen, joka on Euroopan suurin lajissaan, 33 metriä korkea. Stupa hehkui harmoniaa ja tasapainoa; kaunis paikka on. Tämä stupa on harvinainen, sillä tässä on sisätila. Yleensä näin ei ole, vaan stupaa kierretään ulkopuolelta myötäpäivään rukoillen. 

Seuraavaksi Mariposarioon eli perhospuutarhaan. Kun astuin ovesta sisään, tuntui kuin olisin astunut satuun. Lämmin ja trooppisen kostea ilma lehähti kasvoilleni ja perhoset lensivät ympärilläni. Maagista! Osa perhosista oli heleän ja hohtavan turkooseja, aivan yliluonnollisen näköisiä. Morfo peleidrs eli Sininen morfo. Sen siivat ovat yläpuolelta siniset ja alhaalta ruskea. Kunnon kuvaa sinestä en onnistunut saamaan. Täällä kuva morfosta.

Kävelyä Pueblon kapeilla kujilla ja tapaslounas. Sitten Arroyo de la Mielin kautta takaisin costalle eli rannikolle. Kaikki kolme Benalmadenan kaupunginosaa tänään nähty ja koettu. Kotiin viettämään siestaa ennen illan rientoja.

Benalmadena, Espanja

Olen ollut täällä vasta viisi päivää. Olen ehtinyt retkeillä jo Malagassa, Rondassa ja Mijaksessa. Ja sama tahti jatkuu loppuviikostakin. Joku kysyi eilen, kauanko olen ollut täällä ja vastasin hänelle, että kymmenisen päivää. Vähän nauratti, kun tajusin, että neljä päivää tuntui kymmeneltä päivältä! Ekat viikot ovat töissä kiireisiä, parin viikon jälkeen helpottaa - hieman. Työvuorot ovat aika hajanaisia; välillä pitkää, välillä pätkää ja sitten vielä hajavuoro eli sekä aamua että iltaa, ja päälle vielä puhelinpäivystys. Ja kun ollaan samassa hotellissa kuin asiakkaatkin, on myös ruokailut vähän niin kuin työaikaa. 

Eilen vaihdoin huonetta hotellin varjoisalta puolelta auringon puolelle - ihan kun maata olisin vaihtanut! Mukavan viileä muuttui kostean kuumaksi. Ensimmäistä kertaa piti laittaa ilmastointi päälle. Myös maisema muuttui parkkipaikasta keltaiseen kerrostaloon. Ja kun oikein kurkoitan parvekkeen kaiteen yli, on minulla merinäköala. Hotellin altaalle en ole ehtinyt, enkä myöskään puutarhaan. Vapaa-aika on mennyt seuraavan päivän töitä valmistellessa.

Tulin juuri Mijaksesta. Kylällä päästin asiakkaat vapaalle ja kiiruhdin itse kahvilaan lounaalle ja valmistelemaan tulevaa Malagan retkeä. Kylällä en käynyt, enkä yhtään kuvaa ottanut.

Rondassa tuli muutama kuva napattua opastamisen ohessa. Paikallisopas Pepe soi minulle poskisuudelmat ja tarjosi kierroksen päätteeksi tapasta ja oluen. Viime vuonna sain häneltä pelkkää huutoa (aiheestakin), sillä unohdin rahat kotiin enkä pystynyt maksamaan hänelle ennen kuin sain myöhemmin lainattua rahaa kollegaltani. Pepe myös soitti silloin pomolleni, ja haukkui kaikki meidän oppaat surkimuksiksi. Sellaista. Samalla reissulla multa meni myös ääni. Ensimmäisellä pysähdyksellä kävelykierroksella korotin ääntäni niin, että kaikki 50 asiakasta kuulisivat hyvin, ja hups - sinne katosi ääni. Lähti vähän väärällä tekniikalla. Onneksi oli paikallisopas paikkaamassa ja kierros saatiin vedettyä.

Nyt siestaa ja illalla hotellipäivystys eli retkien myyntiä ja asiakkaiden kysymyksiin vastaamista. Illallinen ja nukkumaan, niin jaksaa huomenna taas jatkaa hommia.

Lämpöä +27°C.

Malaga, Espanja

Malaga 💛

Malagasta on vuosien varrella tullut yksi suosikkikaupungeistani. Olin innoissani, kun pääsin heti ensimmäisenä työpäivänäni tutustumaan meidän uutuusretkeen. Ihanaa! Tätä sanaa olen ehtinyt jo viljelemään runsain mitoin moninaisissa yhteyksissä niin, että kollegani ovat ihan kyllästyneitä ihasteluihini. Mutta mikäs teet; ihanaa on.

Asiakkaiden maistellessa malaga-viinejä bodegassa, livahdin kauppahalliin pissalle. Siellä on ilmainen vessa ja väljempää. Samalla ihastelin kauppahallin lasimaalauksia ja tuoretuotetarjontaa. Takaisin tunkkaiseen ja haisevaan bodegaan, ja sieltä pienen porukan kanssa Malagan museoon eli Museo de Malagaan. Siellä kierros toisessa kerroksessa, jossa kaikki upeat teokset ovat malagalaisten taiteilijoiden tekemiä.

Lounaaksi tapaksia ja vettä. Erityismaininnan ansaitsee munakoisosuikakeet hunajan kera. Myös sardiinit olivat maukkaita. Salaatti sen sijaan outo, mutta maistuva. Siihen oli varmaan kerätty kaikki eilisen tähteet: perunaa, sipulia, tomaattia, kananmunaa, tonnikalaa ja appelsiinia.

Malagassa oli yllättävän rauhallista, vaikka satamassa oli kaksi valtavan isoa risteilyalusta. Myös sää suosi eilisen sateen jäljiltä, lämmintä oli noin 25°C. Ihana päivä!