Skiathos town, Kreikka

Kissoista ja säästä voi aina puhua

Tänään sää hellii kulkijaa. Aurinko porottaa melkeinpä polttavasti heti aamusta ja meri on tyyni. Toisin oli pari päivää sitten. Kova tuuli, myrskyä ja sadetta. Laivat oli määrätty pysymään satamissa, isoillakaan lautoilla ei ollut asiaa merelle. Kuulemma koskaan - ei koskaan - tällaista ole tapahtunut kesäsesongin aikana. Ja pitikin sattua juuri sinä päivänä kun meidän asiakkaitten piti lentää kotiin. Eihän tässä ollut ongelmaa Skiathoksella olevilla eikä Finnairilla. Finnair on niitä harvoja lentoyhtiöitä jonka hyvin koulutettu miehistö pystyy nousemaan ja laskeutumaan silloinkin kun muut lentoyhtiöt eivät saa nousu-/laskeutumislupaa. Mutta Skopeloksella, naapurisaarella lomailleille tämä oli ongelma. Lautta ei kulkenut ja lentokentälle olisi pitänyt päästä. Yleensä lautta lähtee Skopelos townista, mutta tuulisella säällä matkustajat viedään Glossan kylään (kuvassa), toiselle puolelle saarta, josta on lyhyempi lauttamatka Skiathokselle ja satama suojaisampi. No, nyt tämäkään ei auttanut, lautta ei kulkenut. Jännityksellä odotimme tuulen laantumista ja laivojen vapautumista satamista. Viisi tuntia siinä meni mutta lopulta liikenne taas aloitti toimintansa ja asiakkaat saatiin Skiathokselle.

Lento lähti kolme tuntia myöhässä mutta ketään se ei tuntunut haittaavan. Kun mattimyöhäset astuivat koneeseen, saivat he aplodit ja isot hymyt muilta matkustajilta. Kukaan ei tuntunut panevan viivästymistä pahakseen. Kaikki olivat jännänneet ja toivoneet että Skopeloksen lomailijat ehtivä mukaan lennolle, ihanaa solidaarisuutta. Pääasia että matka jatkui eikä tarvinnut reitittää lentoja uudelleen. Aikamoinen palapeli on lentoyhtiöillä pitää koneet oikeaan aikaan ilmassa ja maassa. Kun yksi kone myöhästyy, aiheuttaa se varmasti aikamoisen lumipalloefektin niin lennoille kuin lentokentille.

Tässä yksi tarina säästä ja sen vaikutuksista. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten niistä kissoista.