New York, Yhdysvallat

Musaa ja messua

Lauantaina lähdin Keskuspuistoon sen enempiä suunnittelematta. Nälkä yllätti ennenkun ehdin perille ja ostin mukaani pienestä kärrystä puiston laidalta, Central Park West-kadulta, siis varmaan kaupungin kalleimmalta paikalta, falafelpyöryköitä riisillä. 14 dollaria. Kannattaisi joskus suunnitella ennakkoon ja säästää siten muutama ropo. Jäin piknikille John Lennonin muistomerkin lähelle. Katusoittaja soitti kitaraa ja lauloi Lennonin biisejä - huonosti. Kun hän aloitti soittamaan Imagine´a, täytyi minun poistua paikalta, sen verran pyhäinhäväistykseltä se kuulosti.  Kävelin lammen rantaa ja siellä oli toinen soittaja, David Ippolito, the Guitarman. Rinteellä istui toista sataa ihmistä kuuntelemassa ja fiilistelemässä Davidin hyväntuulista ja kantaaottavaa esitystä. Kovereitten lisäksi hän soitti omia biisejään mm.  Tom Cruise (Donald Trump) scares me  - anteeksipyytelemättä -, Facebook-laulun Delete request ja uskontoja kritisoivan Hastag Jesus. Minusta tuli heti fani! 

Kesken esityksen paikalle saapui tuore aviomies bestmaninsa kanssa. Hän halusi yllättää vaimonsa, David ja me yleisö olimme heti juonessa mukana. Odottelimme tovin ja sillä aikaa teimme kepposen ohikulkijoille. David aukoi suutaan, oli laulavinaan ja yleisö hengaili mukana tanssien ja mukana "laulaen". Ohikulkijat olivat hämmentyneitä ja heillä kesti hetken ymmärtää, että heistä olikin tullut ohikulkijoitten sijaan pääosan esittäjiä showssamme. Vihdoinkin vastavihitty pari saapui paikalle ja mekin saimme hippusen romantiikkaa arkeemme kun pariskunta tanssi ensimmäisen tanssinsa aviomiehenä ja -vaimona Davidin esittämän Falling in love with you´n tahtiin.

Illalla kävin kuuntelemassa kaljahumppaa saksalaisessa oluttuvassa. Newyorkilaistunut Antti pyysi minut keikallensa, bassoa soittelee Johnny Koening Bandissä. Ilta oli rauhallinen vaikka olikin lauantai. Paikalliset kuulemma pakenevat kesäviikonloppuisin maaseudulle helteisestä citystä. Vähälukuinen yleisö oli sitäkin innokkaampaa, äänekkäämpää ja erittäin osallistuvaa. Tässä näyte bändin juomalaulusta Beer drinkin´. Ruotsinlaivameininkiä, kuten Antti sanoi.

Sunnuntaiaamuna vieressä olevasta kirkosta kantautui gospelmusiikkia valtavalla volymilla. Minulla oli tarkoitus mennä aamujumalanpalvelukseen, mutta väsymys voitti ja vietin rauhallisen aamun kotona. Ehtiihän sitä. Puolen päivän aikaan tein evässalaatin - eilisestä viisastuneena - ja lähdin Fort Tyron Park-nimiseen puistoon pohjois-Harlemiin. Siellä soitti The New York Scandia Symphonyn puhallinkvintetti esitellen pohjoismaisia säveltäjiä ja sävellyksiä. Suomen osuuden avasi kansallislaulumme Maamme ja heti perään Sibeliuksen Finlandia-hymni. Iho meni kananlihalle ja musiikki nosti pienen tunnekuohun niin minussa kuin muissakin paikalla olleissa suomalaisissa. Jos ei nyt ihan koti-ikävä iskenyt, niin ainakin suuri ylpeys omista juurista ja identiteetistä. Saimme vielä nauttia Linkolan, Panulan ja Sarasteen teoksista nurmella istuskellen.  

Kotimatkalla gospelmusiikki kantautui jo kaukaa korviini, iltapäivämessu oli juuri alkamassa. Astuin vähän arastellen kirkkoon, sillä osa Harlemin kirkoista on kieltänyt sisäänpääsyn turisteilta. Ymmärrän tämän täysin, olemme varsinainen riesa, laumoina etenkin. Minut kuitenkin toivotettiin tervetulleeksi ja minulle ojennettiin käsiohjelma. Siinä heti alkuun sanottiin, että messu toimitetaan pyhän hengen alaisuudessa ja muutokset ovat tästä johtuen mahdollisia. Meno oli suorastaan railakasta. Ihmiset tanssivat ja lauloivat kuin hurmoksen vallassa. Jokaisella oli pyhäasu päällänsä ja rouvien hatut olivat kuin suoraan Derbyn laukkakisoista!