Chicago, Illinois, USA

 

Junamatka Denveristä Chicagoon kesti noin 18 tuntia. Vuoret jäivät kauaksi taakse, kun matkasimme Coloradosta Nebraskan ja Iowan kautta Illinoisiin. Maisemat muuttuivat preeriaksi eli suuriksi tasangoiksi. Preerialla kasvoi enimmäkseen ruohoa ja pensaita, jonkin verran myös viljelymaita näkyi junan ikkunasta. Matkaseuranani oli useita amisseja ja tuntui kuin olisimme matkanneet myös ajassa - sata vuotta taaksepäin. Heidän vaatetuksensa oli hyvin tummaa ja korutonta. Myös heidän käytöksensä oli hyvin hillittyä ja kohteliasta. Tällä kertaa sosiaalinen lotto ei suosinut minua: sain junassa lounasseurakseni - ilmeisesti kiinalaisen - nuorenparin, joille olin täysin ilmaa. He eivät vastanneet tervehdykseeni, eivät katsoneet silmiin, eivätkä he millään tavalla reagoineet epätoivoiseen yritykseeni avata keskustelua. Kielitaidosta ei ollut kyse, tarjoilijalle he puhuivat sujuvaa englantia. Kiinassa heidän käytöksensä on varmasti normaalia, mutta täällä small talkin maassa heidän käytöksensä tuntui todella erittäin tylyltä. Onneksi palvelu oli ystävällistä ja kasvishampurilainenkin kohtuullisen hyvä.

Saavuttuani Chicagoon, pidin heti suurkaupungin ilmapiiristä. Hyppäsin metroon, punaiseen linjaan, ja lähdin Uptowniin. Kotitaloni on raflaavasti nimeltään Buena Terrace Luxury Building - tosin viimeisten vuosikymmenien aikana luksus on karissut rakennuksesta. Rakennus on aikanaan ollut "kunniallinen hotelli", kuten he nettisivullaan mainostavat. Nyt täällä on vuokrahuoneistoja ja se on kotini seuraavan viiden päivän ajan. Täällä minut otti innokkaana vastaan Pheabe, yhdeksän vuotias basset hound. Minulla oli mukanani koirankeksejä jään murtamiseksi, mutta niille ei ollut tarvetta. Olimme Pheaben kanssa heti parhaita kavereita. Nyt loppuivat kissanpäivät ja pääsen taas koiran kanssa lenkkeilemään. Ja täällä luksusrakennuksessa hissi on rikki, joten saamme Pheaben kanssa hieman extraliikuntaa nousemalla rappuja neljänteen kerrokseen muutaman kerran päivässä.