Oslo, Norja

Maanantai on haasteellinen päivä. Monet museot ja galleria ovat kiinni ja lounaspaikkaakin oli vaikeaa löytää - jos siis halusi syödä jotain muuta kuin pizzaa/kebabia/hampurilaisia. Monet ravintolat ovat kiinni maanantaisin ja useat auki olevista avaavat ovensa vasta kolmelta iltapäivällä. Tarjouduin yhteen ravintolaan, mutta siellä oli vain yksi hermostunut tarjoilija, joka yritti hoitaa myös kokin hommat sekä salissa että take away - luukulla. Kokilla taisi olla rokulipäivä. Seuraavaan ravintolaan kelpasi maksuvälineeksi vain norjalainen pankkikortti tai käteinen, ja kumpaakaahan minulla ei ollut. Hyvä niin, sillä kulman takaa löytyi pieni - siis todellakin pieni - kalaravintola, Havets Fryd, jossa oli vain muutama annos paikallisesta kalasta valmistettuna. Otin perinteisen norjalaisen kalakeiton, joka maksoi reilut kuusi euroa. Keitto oli valmistettu valkeasta lohesta, joka ei ollut koostumukseltaan ollenkaan 'kalamainen', enemmänkin tasainen kuten vaikka kampasimpukka. Liemi oli kermaista ja paksua, enemmänkin valkokastiketta kuin lientä. Todella hyvää!

  

Koska maanantai ei ole mikään museopäivä, suunnistin Vigelandin patsaspuistoon. Oli kyllä yllättävä kokemus! Puisto oli kuin Versailles'n palatsin puisto pienoiskoossa ja siellä oli yli 200 patsasta jos jonkinlaisessa asennossa.

Puiston on suunnitellut taiteilija Gustav Vigeland ja kaikki patsaat ovat myös hänen käsialaansa. Osa on valettu pronssiin, osa veistetty graniittiin ja osa oli takorautaisia. Patsaitten leikillisyys ja kummalliset asennot saivat hymyn huulille. Tässä hieman tunnelmia puistokävelyltä.