Oostende -> Nieuwpoort -> De Panne -> Sint-Idesblad, Belgia



Nukuin aamulla pommiin. Herätyskello ei soinut, eivätkä kissatkaan herättäneet - kumma kyllä. Eihän mulla mitään aikatauluja ole, mutta olin lähdössä Oostendeen ja halusin lähteä matkaan aikaisin aamulla. Heräsin siis yhdeksältä ja tuntui että aamu oli jo mennyt. Söin kuitenkin aamiaisen rauhassa ja hyppäsin 11.04 lähtevään junaan - joka oli muuten kymmenen minuuttia myöhässä.

Alunperin etsin kyytiä blablacarista. Kuljettajat olivat kuitenkin hinnoitelleet itsensä ulos. Minulle sopivin kyyti olisi maksanut 9 euroa suuntaansa eli välityspalkkioineen hintaa matkalle olisi tullut 21,20 euroa. Junalla sensijaan pääsin 17 eurolla. Osin tähän "virheelliseen" hinnoitteluun vaikutti se, että junamatkat Belgian rautateillä ovat viikonloppuisin puoleen hintaan. Arkisin nuo blablacarin hinnat ovat siis ok. 

Junia Brysselistä Oostendeen kulkee näin loma-aikaan useita tunnissa. Silti juna oli aivan täynnä ja muutama matkustaja joutui seisomaan. En siis ollut ainoa, joka halusi elokuisena suunnuntaipäivänä kaupungista pakoon rannikolle. Päätökseeni matkustaa sunnuntaina vaikutti se, että minulle oli vapaata, junalippu oli puoleen hintaan ja sää oli pilvinen, mutta sateeton. Belgiassa on tänä kesänä satanut melkein joka päivä. Kesä on kuulemma ollut sateisin sitten vuoden 1833, jolloin tilastoja alettiin pitää. Onneksi säätiedotus piti paikkaansa; pilvistä ja poutaista, lämpötila noin 20 °C.

Belgian rannikkoa pitkin kulkee Kusttram eli rannikkoratikka. Paikka paikoin se on varsinainen näköalaratikka: toiselle puolella ranta ja meri, toisella puolen vihreä harju. Kaunista. Ratikka kulkee koko matkan pitkin Belgian rannikkoa, Ranskan rajalta Hollannin rajalla saakka. Kusttram on maailman pisin ratikkareitti, 68 kilometriä pitkä. Pysäkkejä matkan varrella on 70 ja ratikka kulkee kymmenen minuutin välein. Päivälippu maksoi vain kuusi euroa. Oostende on rannikon suurin kaupunki ja tänään se oli täynnä ihmisiä. Kiersin keskustan kapeat kadut kauempaa ja suuntasin ratikkapysäkille. Lähdin De Pannen suuntaan ja ensimmäiseksi pysähdyin Niuwpoortiin. Siellä sattui olemaan Fiesta Europa -markkinatapahtuma, jossa oli esillä lähinnä ruokakojuja eri maista. Suomikin oli edustettuna, tosin vaatteilla, jotka henkivät enemmänkin matkamuistoja kuin todellista Suomi-kuvaa. 

Seuraavaksi pysähdyn De Pannessa ja tuntui kuin olisin tullut Kanariasaarille tai mihin tahansa rantalomakohteeseen. Alueella on paljon loma-asuntoja ja mielestäni se lähenteli lomahelvettiä. Kaunis rannikkokaistale on otettu täydellisesti hyötykäyttöön eikä tyhjää luonnovaraista rannikkoa näkynyt ollenkaan. Kaupungit rannkikolla ovat idyllisiä keskiaikaisia pikkukaupunkeja, mutta rantaviivan läheisyyteen on noussut toinen toistaan rumempia huoneistohotelleja ja lomaosakkeita. No, ilmeisesti se on sitä mitä ihmiset haluavat ja ehkä se on eläkeläisille ja lapsiperheille helppo tapa lomailla.

Rannikkoseutu on tietenkin pullollaan kalaravintoloita. Sinisimpukat ranskalaisten kera ovat Belgian ylpeys. Simpukat syödään suoraan valtavasta kattilasta, ruokalappu kaulassa. Usein ne keitetään valkoviinissä ja maustetaan valkosipulilla. Tarjolla oli myös Belgian erikoisuutta, vihreää ankeriasta. Edullista lounasta oli vaikeaa löytää, hinnat lähtivät 23 eurosta ylöspäin.  Pienet kalakaupat olivat kuin karkkikauppoja; runsaat valikoimat upeita tuoreita merenantimia! Sinisimpukat maksoivat 4,90 euroa kilo ja isot kuoritut katkaravut 12,90 euroa kilo. 

Kaiken kaikkiaan oli ihanaa päästä merenrannalle. Rauhallinen ranta löytyi lopulta Sint-Idesbladista. Tuuli tuiversi navakasti ja leijasurffarit ottivat siitä kaiken irti. Tuntui ihanalta ottaa kengät jalasta ja upottaa varpaat hienoon valkoiseen hiekkaan. Rantaviiva oli täynnä simpukankuoria ja merivesi oli kylmää. Uimisen sijaan lapsetkin keskittyivät leijojen lennättämiseen ja hiekkalinnojen rakentamiseen.