Mombasa, Kenia

Menolippu Mombasaan! Käytiin hakemassa liput Mombasan yöjunaan hyvissä ajoin. Nairobin rautatieasema oli varsinainen nähtävyys. Valitettavasti sitä ei saanut kuvata - turvallisuussyistä. Se on rakennettu noin sata vuotta sitten, brittien siirtomaa-
vallan aikaan ja siihen on tuskin koskaan tehty remonttia. Aikanaan kaunis rakennus on nyt purku-uhan alla. Surullista. Mom-
basan yöjuna on oikea klassikko: ykkösluokassa kahden hengen makuuhytti, illallinen ja aamiainen valkoisin pöytäliinoin katetussa ravintolavaunussa. Mikäs sen nostalgisempaa. Innolla odotimme Annen kanssa junamatkaa. Seuraavana aamuna sain kuitenkin tekstiviestin, että matkamme on peruttu ja rahat voisimme noutaa asemalta. Asemalla saimme tietää, että junat ovat vuorokausitolkulla myöhässä, eikä uusia lippuja juniin enää myydä. Tarina Mombasan yöjunasta taitaa olla legendaa. Monet haluavat/yrittävät matkustaa sillä, jotkut ovat päässeet jopa puolimatkaan saakka, mutta kukaan tapaamistani ihmisistä ei ole päässyt sillä perille ongelmitta. Saimme vinkin, että junalla kannattaa matkustaa Nairobista Mombasaan (ei siis Momba-
sasta Nairobiin) sillä matka olisi alamäkeä ja ongelmia vähemmän kuin ylämäkeen matkatessa.

Siispä pohtimaan muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme Mombasa rahan yöbussiin. Raha tarkoittaa keniaksi onnellista, bussin täytyy olla hyvä. Bussilla meno-paluu maksoi 17,50 euroa, kun se junalla olisi maksanut ykkösluokassa 80 euroa. Lipussa nimeni muuttui muotoon Joan, kelpo nimi sekin. Bussi lähti ajallaan, 21.30, mutta reilun tunnin jälkeen matkamme tyssäsi pariksi tunniksi tiellä sattuneen onnettomuuden takia. Tie oli hyvä, mutta täynnä rekkoja. Mombasa on satamakaupunki ja rekkoja liikkuu tiellä jonoksi ja ruuhkaksi asti. Tämä tietysti hidastaa muuta liikennettä ja niinpä saavuimme perille Mombasaa viitisen tuntia myöhässä. Kaikkiaan matka kesti 14 tuntia. Ja kilometrejähän kertyi 400.


Ensivaikutelma Mombasasta oli likainen, pölyinen, meluisa ja kaoottinen. Halusimme pois kaupungista, valkoisille hiekka-
rannoille. Kysyimme tietä eteläisille rannoille paikalliselta nuorelta mieheltä. Reippaasti hän opasti meidät perille, jossa kuitenkin selvisi, että etelän sijaan olimmekin pohjoisessa, eivätkä ne hiekkarannat siellä kovin valkoisia olleet - enemmänkin likaisia ja roskaisia. Ei kun taksi alle ja kohti etelää. Ajoimme takaisin kaupunkiin ja siitä lautalla kaupungin eteläpuolelle, Dianiin. Täältä vihdoinkin löysimme pienen paratiisin, jossa rentoudumme pari seuraavaa päivää.