Siirryttäessä Kathmandusta maaseudulle ilma muuttui raikkaammaksi, maisemat vehreämmiksi ja talot räikeämmiksi. Kevään suosikkivärejä olivat pinkki, limen vihreä, lila ja lisäväreinä neonoranssi ja keltainen. Vähintään viittä väriä löytyi joka julkisivusta. Niin, ja muita seiniä ei sitten oltukaan maalattu.

Vierailimme kahtena päivänä Madan Pokharan self-help centerissä, jossa asuu n. 35 erilailla vammaista ihmistä, joukossa viisi perhettä. Sen perusti kolme vuotta sitten Sandip Bhattarai, itsekin näkövammainen. Forward Looking tukee M.P.aa taloudellisesti ja antaa apua mm. markkinoinnissa ja nyt tuotesuunnittelussa. 

 M.P.ssä valmistetaan kynttilöitä, nestesaippuaa, rottinkijakkaroita ja luutia. Tekijät myyvät itse tuotteensa kiertelemällä ovelta ovelle. Nyt etsittiin uusia myynti- ja markkinointikeinoja ja ideoitiin uusia tuotteita. He itse haluaisivat valmistaa laukkuja ja me ehdotimme materiaaliksi käytettyjä riisi - yms. säkkejä, sillä niitä on helposti saatavilla ja materiaali on ilmaista. Ensimmäiset mallikappaleet ovat nyt ompelijalla. Mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton uudet tuotteet saavat.

Kotimatka Kathmanduun kesti 11 tuntia. Panda eli lakko viivästytti matkaamme 1,5 tuntia, sillä lakon aikana Kathmandussa ei saa autoilla ja jouduimme odottelemaan pandan loppua kaupungin laitamilla. 

Rankka, mutta antoisa reissu.