Liikenne Kathmandussa vaikuttaa kaoottiselta, mutta toisaalta se on myös hyvin joustavaa. Ja ennen kaikkea; liikenne on erittäin äänekästä! Jatkuvaa tuuttaamista, syy ei ole mulle vielä täysin auennut. Kuten kuvista näkyy, vain kuskilla on kypäräpakko. Valitettavasti usein kyydissä on lapsi/lapsia ja vain aikuisella kuljettajalla on kypärä. Samoin autoissa vain kuski käyttää turvavyöta. Muutenkaan täällä lapsen henki ei ole minkään arvoinen. Jos lapsi kuolee, aina voi tehdä toisen. Tunneside lapsiin tuntuu olemattomalta. Lapset annetaan usein jo pieninä isovanhempien hoiviin ja kadulla olen usein nähnyt vanhemman läpsäisevän lastansa. Myös kouluissa henkinen ja ruumiillinen väkivalta taitaa olla yleistä.

Suurin osa avioliitoista on vieläkin sukujen järjestämiä - saman kastin kesken tietenkin. Voisikohan vanhempien välinen "rakkaudettomuus" vaikuttaa myös löyhään tunnesiteeseen omaan lapseensa? Toisaalta taas kulttuuri ja perinteet ovat vahvoja, esim. esikoispoika huolehtii vanhemmistaan, se on itsestäänselvyys, vaikka isovanhemmat olisivatkin hänet kasvattaneet. Se mikä meillepäin näkyy ihanana suurperheenä, voi kuitenkin olla vain kulttuurin sanelemaa, ilman sen kummempia tunteita tai edes välittämistä. Länsimaisen ihmisen on vaikeaa nähdä, mitkä asiat johtuvat kulttuurista, kastilaitoksesta, uskonnosta tai jostain muusta....

Töitten puolesta tämä viikko on alkanut mallikappaleita valmistamalla. Missä täällä kuljenkin, näen joka paikassa riisisäkkejä ja näen ne jo tuotteina. Kokeilemme tehdä myös banderolleista laukkuja ja pussukoita. Banderolleja painatetaan joka kissanristiäisiin ja niitä on helposti saatavilla. Sekä riisisäkit että banderollit ovat värikkäitä, kestäviä, vedenpitäviä, ilmaisia ja mielenkiinotoisia materiaaleja!