Pohjois-Nikosia, Pohjois-Kypros

Tunnelma muuttui kun rajan yli astui. Kypros on maantieteellisesti Lähi-Idässä ja täällä se konkretisoituu. Ruoka on maukkaampaa=parempaa (lounas maksoi viisi euroa) ja tunnelma rennompaa. Heti rajanylityspaikalta alkaa ostoskatu, kuinkas muutenkaan. Täällä käy paljon päivävierailijoita, jotka vain piipahtavat pikaisesti jaetun pääkaupungin pohjoisosassa. Kun katua jatkaa eteenpäin, saapuu basaariin eli kauppahalliin. Samat ruuat tällä puolella ovat huomattavasti halvempia kun kreikkalaisella puolella, tosin tällä palkatkin ovat vain 300-400 euroa/kk - ja palkathan maksetaan Uusissa Turkin Liiroissa. Täällä maksuvälineinä käyvät myös eurot. Bensa maksaa kreikkalaisella puolella noin 2,50 euroa ja täällä 1,50 euroa. Monet käyvätkin täällä tankkaamassa ja ruokaostoksilla kreikkalaiselta puolelta.

Kun jatkaa matkaa keskusta-alueelta eteenpäin, alkaa paikallinen asutus. Talot ovat vanhassa keskustassa vanhoja ja rähjäisiä, mutta vähän kauempaa löytyy uudempaa ja siistimpää asutusta. Täältä saa jopa kaupunkifillarin halutessaan käyttöönsä ja laitteet latautuvat aurinkovoimalla. Puistoissa on tohtori Fazıl Küçük patsaita ja häntä täällä kunnioitetaan suuresti. Hän puolusti turkkilaisten oikeuksia kyproksenkreikkalaisia vastaan ja hän toimi turkkilaisten johtajana ja Kyproksen varapresidenttinä Kyproksen itsenäistyttyä Iso-Britanniasta vuonna 1960. Saaren historia on todella monimutkainen ja tulkinnanvarainen. Politiikka on sotkenut arkisen elämän, eikä Kyproksen yhdistymiselle ole tällä hetkellä juurikaan toivoa. Kreikkalaisella puolella ei näe edes punaisia autoja, sillä punainenhan on Turkin väri.

Kuljin kaupungilla, samalla hotellia etsien. Kahdessa hotellissa kävin katsomassa huoneita mutta ne olivat aika tylsiä perushotellihuoneita, hinnaltaan 30-50 euroa/yö. Kolmannella hotellilla tärppäsi. Hotelli henki historiaa ja oli kaunis. Vahingossa olin tullut tohtori Fazıl Küçükin sisaren, Akile Hanimin taloon. Kadun toisella puolella on Fazilin entinen kotitalo, joka toimii nykyään museona. Hotelli Valide Hanim on tyylillä kunnostettu ja siellä on kunnioitettu historiaa. Suurin osa kalusteista ja koriste-esineistä ovat alkuperäisiä, Akilen omistuksessa olleita esineitä.  Ehkäpä nukuin samassa sängyssä jossa myös Akile nukkui aikanaan.

Hotellin värityksestä tuli elävästi mieleeni Ukko-Antti ja vaaleanvihreä traktorimaali.