Paralimni, Kypros

Bussilippu Paralimniin maksoi 1,50 euroa. Bussi kierteli ja kaarteli lomakylässä ja puolen tunnin kuluttua saapui Paralimni-nimiseen pikkukaupunkiin. Lähdin tänne silmälasiostoksille, halpaa kun on. Varsinainen Sulo Vilen. Piti ihan tarkistaa montako asukasta täällä on: 15 000. Sillä pieneen kaupunkiin nähden täällä on paljon silmälasiliikkeitä, ainakin seitemässä kävin. Ja opin senkin että Protaras, lomakylä jossa asun, on Paralimnin kaupunginosa. Yllätyin taas kun kaikkialla on niin nuhjuista ja jokseenkin rumaa. Tyhjät liiketilat tekevät kaupunkikuvasta vieläkin ankeamman.

Kävin juomassa kyproslaisen kahvin Pyhän Annan kirkon kupeessa. Kyproslainen kahvi tarjoillaan pienestä kupista ja sen pitäisi olla vahvaa - ei ollut. Kahvin kanssa tulee aina lasi vettä. Tarinan mukaan siksi vettä, koska muinoin vihamiehet surmattiin laittamalla heidän kahviinsa myrkkyä. Ja kun kahviin lorautti tipan vettä, alkoi se poreilemaan jos siinä myrkkyä oli. Mutta ehkä nykyään tuodaan lasillinen vettä kahvin kanssa koska on vaan niin kuuma.

Kahvilasta lähdin bussiasemaa kohti kuumalla ja kapealla kadulla kävellen. Kuulen, kun joku huutaa "Hello miss Aurinko" eli "Hei neiti Aurinko". Hetken lyö tyhjää, eihän kukaan tunne minua täällä. Sitten huomaan vanhassa pölyisessä Opelissa hotellini (jossa siis asun ensimmäisen viikon) taloudenhoitajan tutun hymyn ja käden huiskutuksen. Naurattaa. Aina joku tuntee.

Silmälaseja en (vielä) ostanut, en oikein löytänyt mieleisiä kehyksiä. Hinta tosin houkuttaa. Suomessa saan pulittaa kaksiteholaseista yli tonnin, täällä ne lähtisivät 350 eurolla.