.jpeg)
Lähdin esittelemään uudelle kollegalleni Lidon ympäristöä. Rantapolku imaisi meidät mukanaan alati muuttuvilla maisemilla ja lopulta olimme kulkeneet Formosan rannalle saakka. Matkan varrelle mahtui suuria hotellikomplekseja, puistomaisia alueita, laavaperäisiä kallioita, mustakivisiä rantoja, sammaloituneita kiviä, merivesialtaita, jyrkkiä kallioita, kauniita kujia ja paljon, paljon muuta. Uskomatonta että niin pienellä, muutaman kilometrin matkalla, voi olla niin täysin erinäköisiä maisemia! Kävelyalusta muuttui asfaltista kivikkoon ja puusiltaan, ja pitihän sitä kallioillakin käydä kiipeilemässä. Merivesialtaatkin houkuttelivat, mutta 5-10 euron pääsymaksulla jätimme ne nyt väliin. Joku toinen kerta sitten.
Pysähdyimme matkalla syömään paikallista kalakeittoa. Se oli valmistettu espadasta eli mustahuotrakalasta. Olen yrittänyt valmistaa espadaa kotona, huonoin lopputuloksin. Ensin kala ei kypsynyt millään ja sitten kun se kypsyi, oli se kumista. Tyydyn siis syömään espadaa vastaisuudessa vain ravintoloissa. Keitto tarjoiltiin meille hopea(nnäköisestä)kulhosta tyylikkäästi kauniille lautasille. Tuoksu oli huumaava ja väri syvän oranssi. Ja maksoi vain viisi euroa. Kaupanpäälle saimme upean merinäköalan ja aaltojen huminan.
Yksin en olisi löytänyt näitä maisemia ja tätä reittiä. Hyvässä seurassa juttu luisti ja askel oli keveä. Kuviakin tuli otettua tiuhaan tahtiin, oli todella vaikea valita tähän kuvia. Paljon kaunista oli pakko jättää pois.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti