Dar es Salaam, Tansania

Muutto Masakiin 

Kummasti nuo hautausmaat osuvat matkan varrelle. Lähdin tutustumaan uuden kotini lähiympäristöön ja etsin tietä rannalle. Talomme vierestä lähti polku ja yllättäen alue jota luulin tyhjäksi tontiksi, paljastuikin ruohon ja muun kasvillisuuden seasta hautausmaaksi. Yleensä hautausmaat herättävät kunnioitusta ja ovat rauhallisia paikkoja. Tämä hautausmaa aiheutti kuitenkin hämmennystä. Ensi silmäyksellä se vaikutti vanhalta, unohdetulta hautausmaalta. Lähemmin tarkasteltuna hautakivissä olevat vuosiluvut olivat vain muutaman vuoden vanhoja. Hautakivet näyttivät rakennustyömaitten ylijäämäkiviltä joihin oli maalilla tai tussilla kirjoitettu vainajan tiedot. Suuresta osasta kiviä varmaankin sade oli huuhtonut tekstit pois ja jäljellä oli vain 

pieni kivilaatta. Alueella oli myös vanhan näköisiä katakombeja tai vastaavia rakennelmia. Naapurini Lesley kertoi, että ne ovat satoja vuosia vanhoja persialaisten hautoja. Voi ollakin.

Hautausmaan läpi kulki polku, jota pitkin pääsin portin kautta rannalle. Tulla tupsahdin jonkun pihalle. Yllättäen rannalla, muurin ja meren välissä, oli kokonainen kylä!  Useimmat talot oli rakennettu aaltopellistä, ajopuista ja muoviriekaleista. Ilmeisesti autonrenkaat toimivat jonkinlaisina aallonmurtajina, muuta funktiota en niille keksinyt. Ranta oli juuri sillä kohdalla, jolle merivirrat ja vuorovesi kuljettivat mereltä roskat. Tältä kohtaa niitä ei kukaan siivonnut pois. Kylä jatkui ehkä parin kilometrin pituudelta. Kävelin rannalla ja tunsin itseni tunkeilijaksi, ihmiset olivat kuitenkin ystävälisiä eikä läsnäoloni tuntunut heitä häiritsevän. Kävelin kalatorille saakka, jossa kalastajat esittelivät minulle saalistaan. Mitään en rohjennut ostaa. 

Kotitaloni toisella puolella on yksi Masakin parhaista ravintoloista, Cape Town Fish Market. He siivoavat rantansa päivittäin ja ympäristö on muutenkin vilpoisa ja viehättävä. Iltaisin siellä on elävää musiikkia joka kantautuu parvekkeelleni saakka. Eilen oli täysikuu ja elämä tuntui hyvältä.