Le Havre, Ranska

Aamuvuoron jälkeen lähdin bussilla Midille eli rautatieasemalle, josta hyppäsin Veroniquen (jonka löysin blablacar-sivustolta) kyytiin ja lähdimme kohti Le Havrea. Veroniquen auto oli pieni ja vanha Toyota. En tiedä vuosimallia, mutta siinä oli vielä kasettisoitin, joten se ehkä kertoo jotain auton iästä. Radio ei toiminut, joten kuuntelimme c-kasettia, sitä ainoaa, joka Veroniquella oli matkassa. Ja eihän kasetilla voi olla muuta kuin vanhaa musiikkia. Onneksi se oli hyvää jazzia, joka ei huonone ajan myötä. Vintagemadamet vintageautossa vintagemusiikkia kuunnellen - totesimme ja vietimme kuusi tuntia tien päällä niitä näitä jutellen.

Le Havressa Pierre tuli hakemaan minut rautatieasemalta. Vuokrasin hänen asuntonsa kolmeksi yöksi ja hän meni siksi ajaksi vanhempiensa luokse. Pierre kierrätti minua pimeässä ja hiljaisessa kaupungissa ja kertoi nähtävyyksistä ja kaupungin historiasta. Hänen asuntonsa sijaitsee satama-altaan lähellä, kauniin rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Jokaisesta ikkunasta avautuu merinäköala ja kaupungin valot tuikkivat lämpimästi pimeässä illassa. Tänään oli hieman sateista, toivottavasti huomenna paistaa taas aurinko. Sain nipun karttoja ja vinkkejä, minne mennä ja mitä tehdä. Tulin Le Havreen osin Aki Kaurismäen innoittamana, osin haistelemaan merituulta. Ja piti vaan päästä jonnekin ja Le Havre sattui olemaan sopivan lähellä Brysseliä. Normandian rannikko on minulle täysin tuntematonta seutua, joten jotain uutta ja kaunista on varmasti luvassa. Huomiseen!