Di Linh - Mui Ne - La Gi, Vietnam

Tänään lähdettiin laskeutumaan vuoristosta rannikolle. Maisemat olivat sanoin- kuvaamattoman kauniita. Vihreän eri sävyjä, korkeusvaihteluita, serpenttiiniteitä. Ja taas pysähdeltiin pippuri- ja currypelloille, teeplantaaseille ja rannikolle tullessa dragonhedelmäviljelmille. Vuoristossa vierailtiin vähemmistökansan Bahnarin kylässä. Kuljimme kylän raittia ja jutelimme ihmisten kanssa. He olivat vähintään yhtä uteliaita minun suhteeni kuin minä heidän.

Rannikolle tultaessa lämpötila nousi rajusti ja täytyi taas suojata itseään auringolta. Suuntasimme Mui Neen, jossa ihailimme hiekkadyynejä ja kalastajakylää. Dung ei halunnut jäädä yöksi Mui Neen, sillä siellä on paljon venäläisiä. Minä en halunnut jäädä sinne, sillä se oli varsinainen turistirysä: hotellia toisensa vieressä, jotka olivat valloittaneet rantaviivan, eikä rantaa ollut ulkopuolisilla asiaa. Jatkoimme siis yöksi La Giin. Dungille taisi sattua pieni arviointivirhe, sillä "viimeinen tunti" muuttui kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Aurinko laski ja jouduimme ajamaan pimeässä. Tiet olivat huonossa kunnossa ja vauhti sen mukaista. Ainoita valopilkkuja olivat vastaantulevien mopojen lisäksi dragonviljelmät, joissa jokainen puu oli valaistu yhdellä lampulla. Ja yhdessä tarhassa oli arviolta sata hedelmäpuuta. Eksyimme pari kertaa, mutta onneksi kysymällä päästiin perille. Dung on loistava opas, asiallinen ja tietää paljon. Hän jaksaa kertoilla tarinoita niin historiasta kuin luonnostakin ja on mukavan luonteva ja huolehtivainen. Hotelliin päästyämme selvisi, että meille oli varattu vain yksi huone ja hotelli oli täynnä. No, ei kun uutta majapaikkaa etsimään. 

En oikein tajuakaan, kuinka paljon olen nähnyt ja kokenut yhden päivän aikana, kuinka ihania ihmisiä tavannut ja maistanut taas uusia ruokia ja makuja. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka elämä voi olla näin ihanaa. Nyt nukkumaan, niin jaksaa taas huomenna.