Lefkara, Kypros

Kypros on yksi niitä harvoja paikkoja jota en jää kaipaamaan. Ei täällä sinänsä mitään ikävää/hankalaa/inhottavaa ole; paikka vaan on mitätön. Yleensä tulee hehkutettua suosikkipaikkoja (New York, Berliini, Etelä-Afrikka) ja unohdettua inhokkipaikat. Ehkä ihan ykkösinhokiksi menee Marokko ja heti perässä seuraavat Egypti ja Sudan. Toki kulttuurierot vaikuttavat tähän; soolonaismatkailijaa ei kaikkialla katsota hyvällä ja joskus kohtelu on aika karua. Täällä miehet ovat machoja, enemmän kuin missään muualla. Aluksi heidän machoilunsa tuntui melkeinpä naisvihalta, mutta ehkä he vain (epävarmuuttaan?) halusivat näyttää kaapin paikan itsenäiselle skandinaiselle. Kun he olivat ensin yrittäneet tylyttää minua, seurasi iskemisvaihe. Kun sekään ei tuottanut tulosta, syntyi ehkä jonkinlainen ystävyys. Tosin siinä heidän suojeluhalunsa meni kyllä vähän liian pitkälle. Työlästä - ja mielenkiintoista - ovat nämä kulttuurien väliset erot.

Mielenkiintoisia paikkoja saarella ovat olleet Limassol, vuoristokylät ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta. Toki luonto on kaunista, mutta pelkkä kauneus ei riitä - pitää olla myös luonnetta! Alla kuvia kauniista Lefkaran vuoristokylästä. Seuraavaksi matka jatkuu takaisin Kreikkaan.

P.S. Tuli kovalla kädellä käsiteltyä kyproslaiset miehet, entä sitten naiset? Työelämässä olen tutustunut vain muutamiin paikallisiin naisiin; kovia ja tylyjä ovat - tai ainakin sen vaikutelman heistä saa. Hotelleissa olen tutustunut moniin vierastyöläisiin, lähinnä bulgaarialaisiin ja heidän kanssa olen tullut hyvin juttuun, ovat tosi mukavia.