Agia Napa, Kypros

Autoilun iloja

Grasshopper eli Heinäsirkka tuo paljon iloa ja piristystä päiviini. Aina ei kuitenkaan mene ihan putkeen, vahinkoja sattuu. Moottoritiellä ajaessani eturengas puhkesi. Luulin, että tapahtuma olisi ollut dramaattisempi, mutta ehdin hiljentämään vauhtia renkaan tyhjetessä ja ajamaan sopivasti kohdalle osunutta ramppia ylös ja rauhallisemmalle tielle. Kurkistus takakonttiin; ei vararengasta. Vaikka tuskin olisin yksin uskaltanut rengassta vaihtaakaan. Onneksi on vuokra-auto, joten soitto vuokraamoon. 1,5 tuntia meni tien poskessa apua odotellessa. Ani saapui hätiin noin 12-v. poikansa Panagiotiksen kanssa. Olipa ilo! Anin pakettiauto oli kuin pieni verstass. Mielenkiinnolla seurasin kun poika avusti isäänsä tärkeänä - ja tärkeä roolihan hänellä olikin työkaluja ojentaessaan. Kauaa siinä ei mennyt kun uusi rengas oli alla. Pian jo ajelimme Anin kanssa peräjälkeen kohti Larnakaa. 

Auto tuo vapautta, varsinkaan jos sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tankilla käyminenkin on ilo. Palvelu pelaa, ja jos käteisellä maksaa, ei tarvitse edes nousta autosta. Samalla kun tankki täyttyy, tulevat ikkunat pestyiksi. Ihan mahtavaa saada palvelua ja samalla vaihtaa muutama sana bensiksen työntekijän kanssa. 

Kyproksella olen taas joutunut totuttautumaan vasemman puoleiseen liikenteeseen. Vuosia sitten sain tuntumaa vasemman puoleiseen liikenteeseen Thaimaassa - siellä tuli käytyä mopokoulukin. Thaimaassa oli helppoa ajaa; menit vaan muitten perässä ainaisessa ruuhkassa. Täällä ei ruuhkia juurikaan ole. Täältä puuttuvat myös mopot, ajaminen on vähemmän stressaavaa. Liikenneympyröissä jouduin aluksi miettimään kumpaan suuntaan lähteä, mutta yllättävän nopeasti "väärällä puolella" ajamiseen tottuu.

Jos autoa ei olisi, moni hieno paikka jäisi näkemättä. Eilen kävin ajelemassa ja patikoimassa Cape Grekon luonnonsuojelualueella. Siellä merivesi on kauneinta koskaan! Syvän turkoosin/petrolin sinistä, täysin luonnottoman näköistä. Ihan kun joku olisi yöllä salaa käynyt värjäämässä meren. Rantaa pitkin menee vaellusreittejä. Kuljin Agioi Anargyroin kirkolta Konnoksen lahdelle, matkaa huikeat 1,4 kilometriä suuntaansa. Mutta 36 asteen lämpö ja paahtavan auringonpaiste veivät mehut vajaan kolmen kilometrin reippailulla. Onneksi merituuli vähän vilvoitti ja takaisin tullessani sain ostettua tuorepuristettua appelsiinimehua parkkipaikalle ilmestyneestä jäätelöautosta. 

Aamulla kävin hakemassa silmälasini ja aurinkolasini vahvuuksilla, jotka ostin viikko sitten Nikosiasta. Kuriirifirma toimitti ne Agia Napaan ja heidän toimistonsa sijaitsee 300 metrin päässä kotoani. Just sopiva aamukävely. Ja lasitkin miellyttivät.