Marrakesh, Marokko

Perjantai on Marokossa pyhäpäivä ja se on myös kuskuspäivä. Ihan kuin meillä torstai on hernekeittopäivä ja Gentissä, Belgiassa, torstai on kasvisruokapäivä. Yleensä kuskusiin laitetaan kanaa tai lammasta, kasvisversioon kikherneitä. Kuskus on valmistettu durumvehnästä ja se on alkujaan berberien keittiöstä. Berberit ovat Marokon alkuperäiskansaa, ja kuten muuallakin, syrjittyjä omassa kotimaassaan. 

Taginet ovat marokolaista perusruokaa. Niitä tarjoillaan joka ravintolassa ja nimensä pataruoka on saanut keraamisen valmistusastian mukaan. Eli pohjana on laakea keraaminen lautanen ja sen päällä keraaminen tötterö, joka kerää höyrystyvän nesteen takaisin lautaselle. Marokolainen ruoka on miedon makuista, mausteina käytetään suolaa, pippuria, kuminaa, sahramia ja persiljaa. Chiliä täällä ei juurikaan käytetä. Marrakeshissa on todella paljon pikaruokapaikkoja: pizzaa, pastaa, sandwichejä, creppejä.... perinteiset ravintolan alkavat jäädä niitten jalkoihin. 

Oliiveja ja leipää tarjotaan joka aterialla ja usein lisäksi tulee myös tuoreita taateleita. Välipalaksi katukojusta voi ostaa pähkinöitä ja manteleita. Tällä hetkellä sesongissa ovat mm. granaattiomenat, appelsiinit ja mansikat. Mansikat ovat valtavan kokoisia ja maukkaita. Kadulta en niitä tohdi ostaa, sillä yleinen siisteyskäsitys on aika heikkoa ja katupöly sekä liikenteen saasteet leijuvat sakeana ilmassa.

Juomaksi tuorepuristettua appelsiinimehua tai Marokon kansallisjuomaa, berberien viskiä eli överimakeaa minttuteetä. Tee tarjoillaan hopeakannusta pieniin laseihin ja olisi epäkohteliasta kieltäytyä tarjoilusta. Vieraalle kaadetaan ensin ja isäntä huolehtii, ettei lasi pääse tyhjenemään. Tuoreista mintunlehdistä tehty tee on hyvää, varsinkin jos onnistut vakuuttamaan valmistajan jättämään siitä sokerin pois. Jotkut sekoittavat juomaan myös mustaa teetä.

Konditoriat taitavat olla täällä ranskalaista perua, onhan Marokko ollut Ranskan siirtomaa vuosina 1906-1956. Hanncha on perinteinen marokolainen mantelileivonnainen, joka on maustettu kanelilla ja appelsiinikukkavedellä. Myös ruusuvettä käytetään leivonnaisten maustamiseen. Suomalaiseen makuun myös leivonnaiset ovat turhan makeita.