lauantai 8. helmikuuta 2020

Marrakesh, Marokko




Hamamissa


Koskaan ei ole ollut näin puhdas keho ja siloinen iho. Painokin varmaan tippui puoli kiloa pelkästään kuoriutuneen ihon muodossa. Makoilin kuumalla marmoripedillä ja yritin rentoutua parhaani mukaan. Lämpötila oli arviolta noin +50 astetta. Pesijäni Pati käsitteli minua varmoin ottein, ja pesun ja kuorinnan lisäksi sain vielä hieronnan ja hiustenpesun. Kinnas, jolla Pati minua käsitteli oli todella karkea ja tuntui kuin ihoani olisi kuorittu raastinraudalla. Kummasti vaan siihenkin tottui. Kuten myös kutinaan; aluksi piti hammasta purra, että pystyin olemaan paikallani, varsinkin kun jalkapohjiani ja kylkiäni pestiin. Jossain vaiheessa Pati peitti minut vaahtovuoreen ja hieroi minua `tyynyliinalla` joka oli täytetty ilmalla - aivan uudenlainen kokemus! Selällään, mahallaan, kyljellään, istualtaan. Pati käänteli ja väänteli minua kuin taikinaa ja asetteli sopiviin asentoihin. Tuntui kuin olisin ollut ensiapukurssilla opettelemassa kylkiasentoa. Hamamissa tuoksui eukalyptus. Tuoksu tuli sekä lyhdyistä että saippuasta. Marokossa käytetään mustaa saippuaa, jossa on eukalyptuksen lisäksi myös argonöljyä, eikä se kuivata ihoa. Käsittely kesti tunnin ja sen jälkeen olin sekä rentoutunut että helpottunut kun välillä kidutukselta tuntunut käsittely oli ohi.

Kieltämättä tuli hieman ikävä suomalaista tervan ja koivun tuoksuista saunaa. Aivan kuten sauna meille, hamam on marokkolaisille kokoontumispaikka. Naisilla ja miehillä on omat vuoronsa ja hamamissa käydään puhdistautumassa erityisesti perjantaisin ennen moskeijaan menoa. Naimisiin mentyään naiset jäävät kotiin - ja kotihan on yleensä miehen vanhempien luona - ja heidän elämänsä pyörii siivoamisen ympärillä (kuten eräs juuri naimisiin mennyt marokkolainen nainen asiaa kuvasi). Hamam on heille tärkeä paikka tavata muita naisia ja paeta hetkeksi arkea.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti