sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Borwick, Iso-Britannia



Borwickin vuotuiset grillijuhlat

Borwickin kylässä asuu siis noin 200 henkilöä ja heistä viitisenkymmentä saapui kylän kesäjuhliin. Juhlia varten oli perustettu komitea, joka järjesti lapsille ohjelmaa, ja huolehti ruuasta ja baarista. Osa ruuista, lähinnä salaatit, oli tehty nyyttäriperiaatteella. Illan erikoisin ja maistuvin salaatti oli punakaalipohjainen salaatti, jonka kastikkeena oli maapähkinävoita; yllättävä ja toimiva yhdistelmä. Lisäksi tarjolla oli hampurilaisia, burritoja ja grillikanaa, -lihaa ja -makkaraa. Jälkiruokana oli mansikoita ja paksua kermaa. Koko lysti maksoi yhdeksän puntaa/henkilö + juomat päälle.

Borwickin kyläläiset yrittävät pitää yhteisöllisyyttä yllä. Erityisesti he haluaisivat kylän uudet asukkaat toimintaan mukaan. Helppoa se ei kuulemma ole. Kylässä ei ole kauppaa, postia tai koulua, jotka olisivat luontaisia kohtaamispaikkoja. Bussit eivät enää täällä kulje, auto on pakollinen täällä asuvalle. Ja kun lapset käyvät koulua lähikylissä - siis eri kylissä keskenään - eivät hekään tutustu toisiinsa. Kyläläiset järjestävät grillijuhlan lisäksi joulujuhlan ja pari elävän musiikin iltaa vuodessa. Kirkkokin on auki vain kerran kuukaudessa. Jumalanpalvelus on joka kuun ensimmäinen sunnuntai, eikä sielläkään kuulemma tungosta ole. Kuulostaa kuolevalta kylältä, mutta sitä Borwick ei kuitenkaan ole. Talot täällä ovat haluttuja, ollaanhan vain tunnin ajomatkan päässä Manchesterista. 

Isäntäpariskuntani muutti 35 vuotta sitten Borwickiin ja he aloittivat grillijuhlaperinteen. He rohkaisivat minua menemään mukaan (itse he siis ovat matkoilla) ja olivat kertoneet ystävilleen tulostani. Kun saavuin grillijuhliin, tervehdin iloisesti ihmisiä ja yritin saada heihin katsekontaktia. Sain vain muutaman tervehdyksen takaisin, hymyjä en juurikaan. Small talkista täällä ei ole tietoakaan. Puoliväkisin menin keittiöön auttamaan tarjoilujen valmistelussa, sielläkään en päässyt oikein juttuun kenenkään kanssa. Borwickiläiset ovat kyllä vaikeasti lähestyttäviä! En yhtään ihmettele, etteivät kylän uudet asukkaat pääse helposti yhteisöön mukaan. Lopulta onneksi jää murtui sen verran, ettei minun tarvinnut koko iltaa yksin olla. 


 


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti