Phuket town, Thaimaa

Thaimaalainen mopokoulu

Suomalaisella ajokortilla – liitteenä kansainvälinen ajokortti – saan ajaa Thaimaassa autoa mutta en skootteria. Skootteria varten minulla pitäisi olla suomalainen moottoripyöräkortti. Ja kun ei ole, mopokouluun siis. Mopokoulun piti olla kaksipäiväinen, mutta meillä se venähti kolmipäiväiseksi. Ensimmäinen päivä oli teoriapäivä. Aamu meni jonottamiseen, maksamiseen (500 Bht = 13,50 euroa) ja tarvittavien kopioiden ottamiseen. Ja sitä ennen olimme jo aiemmin käyneet lääkärintarkastuksessa, jossa meiltä mitattiin ainoastaan verenpaine. Näköä tai kuuloa ei testattu, joiden luulisi olevan ajamisen kannalta oleellisempia. Lääkärintodistus maksoi 100 bahtia eli 2,70 euroa. 

Teoriaosuus suoritettiin Rajabahtin yliopistossa Phuket townissa. Yliopisto oli surullisen huonossa kunnossa, eikä siellä näkynyt juurikaan opiskelijoita. Meidät ulkomaalaiset, noin 20 henkilöä, sysättiin yhden tietokoneen ääreen, josta katsoimme vajaan kaksi tuntia kestävän puuduttavan opetusvideon. Siinä thaimies puhui monotonisella äänellä ja seurasimme englanninkielistä tekstitystä. Huh huh! Onneksi liikennesäännöt ovat kaikkialla samat – no, ainakin melkein. Videon jälkeen kävimme lounaalla opiskelijaruokalassa, jossa oli valinnan varaa ja ruoka oli todella herkullista. Taisi olla halvin lounas (30 baht eli 80 senttiä) jonka olen täällä syönyt.

Iltapäivällä sitten testasimme – jälleen 20 ulkomaalaista yhden tietokoneen äärellä – mitä olimme aamupäivällä oppineet. Testissä oli 90 kysymystä ja mikä hassua, siinä oli vääriä vastauksia eli oikeassa testissä piti muistaa vastata tiettyihin kysymyksiin väärin, että sai ne oikein. Täältä voit testata, pääsisitkö läpi thaimaalaisen mopokoulun kirjallisesta osuudesta. Kolmen aikaan iltapäivällä luovutimme, sillä meidän täytyi ehtiä vielä illaksi töihin. Muu porukka jatkoi testin harjoittelemista viiteen saakka. Voi mitä ajan tuhlausta koko päivä! Mutta minkäs teet, sääntöjä täytyy noudattaa.

Kahden päivän päästä jonotimme ehkä sadan muun hakijan kanssa paikallisessa liikennevirastossa pääsyä kirjalliseen kokeeseen. Tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme luukulle, mutta koska meiltä puuttui jokin paperi, kehotettiin meitä tulemaan uudelleen 27:s päivä helmikuuta! Siinä eivät mitkään mukinat auttaneet vaan ryhdyimme miettimään seuraavaa siirtoa. Onneksi törmäsimme tanskalaismieheen, johon olimme tutustuneet teoriapäivänä. Hän osasi valistaa meitä puuttuvasta paperista. Ei kun siis takaisin yliopistolle hakemaan paperia. Onneksi matkaa oli vain muutama kilometri, mutta perille päästyämme luokan ovi oli lukossa eikä paikalla ollut ketään. Istuimme käytävän penkille täysin murtuneina. Helmikuussa sitten uudelleen…. Onneksi yhdellä meistä hoksottimet ja näkö pelasi. Luokan oveen oli niitattu muovitasku, jossa oli tutun näköisiä papereita: meidän paperit! Voi sitä ilon ja riemun määrää! Pikapikaa takaisin liikennevirastolle ja jonottamaan samalle luukulle. Nyt oli oikeat paperit mukana, mutta tämän päivän ryhmä oli jo täynnä. Tervetuloa uudelleen ensi viikolla.

Teimme virastolla ollessamme vielä reaktiotestin. Istuimme tuolille, lattialla oli jarrua mallaava kytkin ja edessä liikennevalot. Kun valot muuttuivat punaiseksi, piti painaa jarrua mahdollisimman pian. Kun tämä vaihe läpäistiin, vaihtoivat valot väriä ja sinun piti pysyä perässä sanomalla mikä väri on kyseessä: punainen, oranssi vai vihreä. Nauruksi meni, kun tahti oli niin kiihkeä eivätkä sanat meinanneet tulla englanniksi niin nopeassa tahdissa. Ja taas luukulle jonottamaan ja hankkimaan leima paperiin. 

Seuraavalla viikolla olimme hyvissä ajoin paikalla. Nyt ei tarvinnut jonottaa, vaan pääsimme suoraan luokkaan tekemään kirjallisen kokeen. Lopullisessa testissä oli 50 kysymystä, joista piti saada 45 oikein. Läpi meni heittämällä! Saimme kirjallisen luvan osallistua ajokokeeseen, joka olisi iltapäivällä. Neljä tuntia odotteluaikaa. Ajoimme Phuket towniin lounaalle ja kahville, jonka jälkeen olimme valmiita ajoradalle. Kävimme vuokraamassa skootterit viidelläkymmenellä bahtilla ja menimme radalle jonon jatkeeksi. Kävimme radan ensin kävellen läpi, joka jälkeen ajoimme testiajon. Ensin piti mutkitella kartioiden välistä, sitten ajaa noin viisimetristä lankkua pitkin (leveys noin 20 cm) ja lopuksi ajaa liikenneympyrästä suoraan. Jouduin ajamaan radan kaksi kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla ajoin kuulemma lankun läpi liian nopeasti. Mutta läpi meni ajokoekin. 

Ja taas jonottamaan. Nyt jonotettiin jonotusnumeroa seuraavalle luukulle. Taisipa vierähtää lähemmäs tunti ennen kuin pääsimme luukulle, jossa allekirjoitimme papereita ja maksoimme 105 bahtin maksun mopokortista. Tämän jälkeen jonotimme valokuvaan, jota varten puimme päällemme viraston lainaaman valkoisen kauluspaidan. Kuvan ottamisen jälkeen kesti kymmenisen minuuttia ja sitten saimme mopokortit käteen. Voittajafiilis!!! Ei niinkään testien läpäisemisestä, vaan thaimaalaisen byrokratian selättämisestä.