Sougia - Paleohora, Kreeta

 

Töitten jälkeen, alkuiltapäivästä, päätimme lähteä pois Haniasta, johonkin pikkukylään; olihan seuraava päivä vapaapäivä. Tullessamme ensimmäiseen risteykseen, ystäväni kysyi kääntyisimmekö oikealle vai vasemmalla. Oikealle, vastasin. Sama seuraavassa risteyksessä; oikealle taas. No, hauskaahan se oli hetken, mutta pysähdyimme kuitenkin vilkaisemaan karttaa ja tekemään jonkinlaista suunnitelmaa. Muutamien vaihtoehtojen joukosta Sougia - lausutaan soija - vei voiton. Sougiaan siis. Matkalla kävimme lounaalla pienessä vuoristokylässä; Sougia sijaitsee siis toisella puolella saarta, Kreetan eteläosassa ja matka taittui sinne vuorten yli. Ohitimme muutamia pikkukyliä ja aina vaan ihmetyttää se, että oli kylä kuinka pieni tahansa, siellä on ainakin kolme kirkkoa ja kaksi tavernaa. Ja aina - siis ihan aina - tavernan terassilla istuskelee miesporukka joko kahvilla tai väkevämmällä. Paikallisia naisia ei näe tarvenoissa aikaa viettämässä.

Sougia olikin mielenkiintoinen pikkukylä meren rannalla. Siellä olivat joogaamaan tulleet hipit ja tosivaeltajat sulassa sovussa. Kylä oli täynnä, seuraava päivä oli jokin kirkollinen pyhä ja vapaapäivä. Majoitusta oli vaikeaa löytää kahdeksi yöksi, mutta kuudennella hotellilla tärppäsi. Olimme tyytyväisiä huoneeseemme ja varsinkin merinäköalaan parvekkeelta. Huoneen vuokrasi meille mustiin pukeutunut vanha rouva, jonka kanssa kommunikoimme minun huonolla saksallani ja mummon huonolla englannilla. Sen verran selvisi, että mummon jalat ovat kipeä ja reuma kolotti luita. 

Aikainen illallinen ja aikainen nukkumaan meno. Huomasimme illalla kylttejä Lissoksen rannalle, joten päätimme lähteä aamulla kävelemään sinne merkattua polkua pitkin. Reitti kulki Paleohoraan saakka ja Lissoksen kohdalla päätimme jatkaa Paleohoraan, vielä 3-4 tuntia jo kävellyn yhden tunnin päälle. Maasto oli vaihtelevaa, välillä oli pitkiä ja jyrkkiä nousuja, välillä loivia laskuja ja tasankoa. Lissoksen rauniot olivat sopiva levähdyspaikka noin kahden tunnin kävelyn jälkeen. Siellä sai vesipullonsa täytettyä ja levähdettyä raunioitten lomassa. Vieressä vuohi kalusi lajitoverinsa pääkalloa, saaden siitä varmaankin tarvitsemia kivennäisaineita.

Menin puskapissalle tiheimmän pusikon taakse - ja mitäpä sieltä löytyikään. Aidattu alue, joka herätti tietenkin uteliaisuuteni. Aidan takana oli lisää raunioita ja upea mosaiikkilattia. Alue on niin piilossa polulta, että se varmasti jää suurimmalta osalta kulkijoita havaitsematta. Mutta hyvä meille, saimme rauhassa tutkia raunioita ja istahtaa siellä hetken ajankulua ihmetellen. Vaelluksemme jatkui auringon paahteessa läpi vuoriston kohti Gialiskarin rantaa. Rannalla riisuin heti kengät jalastani ja upotin varpaani kylmään mereen - ihanaa! Ranta tosin on kivikkoinen, eikä paljain jaloin käveleminen ollutkaan kovin mukavaa. Kengät jalkaan siis ja lounaalle rantaravintolaan. Kreikkalaisella salaatilla ja leivällä mentiin, tosin ennen sitä join pullollisen kylmää vettä ja pullollisen appelsiinimehua. Kaikesta varustautumisesta huolimatta, meillä ei ollut vettä tarpeeksi mukana. 

Gialiskarista olisi ollut vielä tunnin matka Paleohoraan. Reitti olisi kulkenut maantietä pitkin, joten ranta veti nyt pidemmän korren. Kävimme uimassa ja lepäilimme riipppukeinuissa kiirettä pitämättä. Ravintolassa tutustuimme paikalliseen Giorgokseen, joka tarjoutui viemään meidät veneellä takaisin Sougiaan. Sitä tarjousta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, merelle siis. Giorgos kierrätti meitä pitkin rannikkoa ja kävimme sisällä luolissa, joissa hän kertoi käyvänsä aina silloin tällöin rauhoittumassa. Upea päätös upealle päivälle.

P.S. Jos siis olismme suunnitelleet reissumme kunnolla, niinkuin muut kanssavaeltajat olivat tehneet, olisimme ottaneet aamulla lautan Sougiasta Paleohoraan ja kävelleet reitin just toiseen suuntaan.