Hania, Kreeta

 

 

Ekklisakit teiden varsilla

Kreetalla näkyy teiden varsilla, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, pieniä temppeleitä. Temppelit eli ekklisakit ovat joko muistomerkkejä liikenteessä menehtyneille omaisille tai liikenteen suojeluspyhimyksille. Mikäli ekklisakissa on henkilön valokuva - yleensä sisäpuolella - on se pystytetty siinä kohdassa menehtyneen omaisen muistoksi. Mikäli siinä on sisällä pyhimyksen kuva, on temppeli laitettu tien reunaan turvaamaan ohikulkijoita. Voi olla, että joku on myös selvinnyt hengissä kyseisellä kohdalla tapahtuneesta onnettomuudesta ja näin henkilö tai lähisuku haluaa kiittää pyhimyksiä suojeluksesta.

Hallittu kaaos

Liikenne Kreetalla on vähintään luovaa. Ehkä myös hallittu kaaos kuvastaa sitä aika ajoin. Liikennesäännöt ja  -merkit tuntuvat olevan viitteellisiä; ei ole niin vaarallista, jos ajaa yksisuuntaista katua vastavirtaan tai pysäköi autonsa nokka väärään suuntaan. Liikenteessä otetaan kuitenkin muut hyvin huomioon ja tööttiä käytetään ahkeraan ennaltaehkäisevästi. Suomalaisena säikähdän aina kun joku tööttää vaikka tiedän sen vain olevan viesti "hei, ohitan sinut". Skootterilla on suhteellisen turvallista ajaa kun voi mennä virran mukana. Polkupyöräily tuntuu turvattomalta, sillä tiet ovat kapeita ja huonokuntoisia. Tuntuu, että kreikkalaiset autoilijat osaavat ohittaa pyöräilijät turvallisesti, mutta turistit huristavat pienillä vuokra-autoillansa ohi usein liian lujaa ja liian läheltä. Kypärä on täällä pakollinen moottoripyöräillessä, mutta arviolta vain puolet kuskeista käyttää kypärää. Eniten ihmetyttää parivaljakko; mies ajaa skootteria kypärä päässä ja nainen istuu pakkarilla ilman kypärää. Typerää.

Pääosin tiet ovat asfaltoituja, mutta asfaltti on todella liukasta sekä sateella että helteellä. Tiukoissa mutkissa - joita täällä on paljon! - kiiltävän sileä asfaltti hieman pelottaa ja pakottaa hidastamaan vauhtia. Myös pieniä uria ja syviä kuoppia on jatkuvasti, joten tarkkaavaisuus ei voi hetkeksikään herpaantua skootterilla ajettaessa. Myös kissoja ja koiria täytyy varoa, ennakoida ja väistää. Ja maaseudulla taasen lampaat tai vuohet voivat pompata tielle yksittäin tai laumana. 

Kuinka sitten kävikään

Kollegani kertoi tarinan bussikuskistamme, joka pikkupoikana kulki isänsä matkassa hänen työskennellessään kuorma-autonkuljettajana. Isä teki ristinmerkin aina tietyn ekklisakin kohdalla, mutta yhtenä päivä kiireessä jätti ristinmerkin tekemättä. No, auto sitten hajosi vähän matkan päässä tielle eikä auttanut kun lähteä kävellen apua hakemaan. Kulkiessaan samaisen ekklisakin ohi teki hän ristinmerkin ja kun hän saapui takaisin autolle mekaanikon kanssa, lähti auto kuin ihmeen kaupalla käyntiin ensiyrittämällä, ennen kuin mekaanikko ehti edes koskea autoon. Uskokoon ken tahtoo, mutta sen jälkeen isä ei koskaan jättänyt ristinmerkkiä tekemättä ekklisakin kohdalla.