perjantai 2. syyskuuta 2022

 Rodos, Kreikka



Roskia ja road trippiä

Vapaapäivä, se ainoa viikossa. Suunnitelmissa lähteä aikaisin aamulla kohti Lindosta - koska jos et ole käynyt Lindoksessa, et ole käynyt Rodoksella. Mutta ensin roskat ulos ja sitten matkaan. Siirsin roskapussit valmiiksi oven ulkopuolelle ja pam! Ulko-ovi pamahti kiinni ja minä jäin ulos ilman avainta. No, ei hätää, vuokraisännän tytär asuu yläkerrassa, sinne siis. Soitin ovikelloa, ei vastausta. Aiemmin olin nähnyt yhden naapurin, päätin koputtaa hänen ovelleen. Onneksi hän avasi oven ja avuliaasti yritti soittaa vuokraisännälle, mutta tämä ei vastannut puhelimeen. Naapuri poistui hetkeksi sisälle ja tuli kohta takaisin ja kertoi, että parvekkeenoveni on auki, ja että hän voisi hypätä omalta parvekkeeltaan minun parvekkeelleni ja avata oven. Mies näytti vanhemmalta, tukevammalta ja väsyneemmältä kuin minä, joten en halunnut ottaa vastuulleni hänen putoamistaan toisesta kerroksesta. Niinpä kiipesin itse, hänen tukemanaan, parvekkeelleni. Kaikki hyvin taas.

Uudelleen ulos, nyt avain mukana ja valmiina lähtöön. Ensimmäinen etappi oli valkeaksi kalkittu Lindoksen kylä. Tiesin paikan turistirysäksi ja sitähän se olikin. Aivan älyttömästi ihmisiä. Pikaisesti kävelin kylän läpi ja äkkiä pois!






Suuntasin kohti sisämaata, Lardoksen kylään. Siellä kävin kävelyllä ja nauttimassa tuorepuristettua appelsiinimehua. Kahvilan vieressä maajussi myi hedelmiä ja vihanneksia lava-autostaan ja ostin häneltä jättivesimelonin kolmella eurolla. Jonottaessa juttelin kasikymppisen herran kanssa ja hän kertoi kuinka kylä on muuttunut vuosien saatossa liian vilkkaaksi. Alakylässä on isoja hotelleja, joihin mahtuu 2 500 vierasta kun kylässä on alle 1 500 asukasta. Ei hyvä, liika on liikaa.



Laerman kylästä on hulppea vuoristonäkymä. Tosin tämäkään maisema ei ole ennallaan, vuosia sitten maastopalo poltti vuoristometsän maan tasalle ja nyt vehreys kuulemma puuttuu kokonaan. Näin kertoi minulle baarinpitäjä Adonis, joka kertoi myös käyneensä 70-luvulla Helsingissä suomalaisen Sarin luona. Sari oli lomaillut Rodoksella ja silloin nuorten välille oli kehkeytynyt romanssi. Vieläkin Adonis haikailee Sarin perään eli jo Sari Härkönen luet tätä, Adonis odottelee sinua Laerman kylän baarissa.


Matka jatkui rauhallisia vuoristotietä eteenpäin. Yllättäen tulin aukiolle, jolla oli hieno iso kirkko ja kolme hylättyä rakennusta. Campochiaro eli nykyiseltä nimeltään Eleusa. Täällä on aikanaan ollut italialaisten sotilastukikohta ja nyt paikka on aavekaupunki. Toisen maailmansodan aikaan Italia piti valtaa Rodoksella ja Campochiarossa oli 20 000 italialaisen sotilaan tukikohta. Vuonna -43 saksalaiset syrjäyttivät italialaiset ja niin he poistuivat saarelta jättäen tukikohdan tyhjilleen. Vuonna 1945 Rodos vapautui Saksan vallan alta ja vihdoinkin se liitettiin osaksi Kreikkaa. Historia elää vahvasti Rodoksen saarella.



















Ei kun eteenpäin. Hetken ajettuani näin tienposkessa käsinkirjoitetun kyltin "Art park". Ehdin jo ajaa ohi, mutta pakko oli kääntyä takaisin, sen verran kyltti jäi vaivaamaan. Taidepuistossa tapasin Damon Papakiriaoun, muusikko/kuvanveistäjän, joka oli opiskellut ja asunut Tanskassa 12 vuotta. Hän on rakentanut, ihan korpeen, vaimonsa kanssa kodin, studion ja gallerian. Galleria jatkuu pihalle ja studio toimii myös vierasateljeena, jossa käy työskentelemässä taiteilijoita ympäri maailmaa. Jotenkin maailmamme kohtasivat ja jäin viettämään iltapäivää Damonin ja hänen vaimonsa kanssa.












Arhipoliksen kylässä pidin myöhäisen lounastauon; kreikkalainen salaatti. Täältä löytyi Nina ja hänen ihastuttava myymälänsä. Arhipolis tarkoittaa kuulemma kaupunkia, jonka ohi tie kulkee ja siltä se tuntuikin: pikkutie, jonka varrella kylä ja ne perinteiset taverna ja kirkko. Siksi kaunis kauppa oli yllättävä näky kylänraitilla. Kannatuksen vuoksi tein pieniä ostoksia: Ninan tekemä lasinen avaimenperä, saippua ja rannekoru. Ninalla on nettikauppa, käykäähän vilkaisemassa.



















Lounaan jälkeen maistuikin jo päiväkahvit. Seuraavaan kylään siis, Kalitheaan. Myös täällä pieni kyläkierros kävellen ja sitten kylän aukiolle kahville ja juustokakulle. Tässä vaiheessa päivä tuntui niin tapahtumarikkaalta että enää en kykene mitään vastaanottamaan. Siispä rauhaisa kahvihetki ja nokka kohti kotia.

Vielä piti tehdä yksi pysähdys kun kotimatkan varrelle sattui Designres` Outlet. Sieltä lähti matkaani merkkipaita -60%.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti