Siem Reap, Kambodža

Saan varmaan matkailusta ja uudessa kaupungissa ensi kertaa kävelystä samanlaiset kiksit kun alkoholisti saa ekasta ryypystä. Tunne on vaan niin mahtava; askel on kevyt, olo on vapaa ja tuntuu että pystyn hengittämään kunnolla. Mutta ennen kun lähdemme kulkemaan Siem Reapin katuja, täytyy palata alkuun. Viisumin hakeminen. Ja sehän ei välttämättä ole Thaimaassa ihan yksinkertaista. Mutta tunnollisesti ohjeita seuraten, kopiopino laukussa ja lomakkeet täytettynä suuntasin Phuket townin maahanmuuttovirastoon. Tarvitsin uuden viisumin ettei työlupani katkea kun poistun maasta. Virasto oli neljään auki ja olin paikalla hyvissä ajoin, viittä vaille kolme. Menin ensimmäiselle tiskille ja samalla virkailija vastasi puhelimeen. Odottelin pöydän ääressä ja huomasin naisen pyörittelevät lappua kädessään: closed eli suljettu. Hän lätkäisi tasan kolmelta lapun eteeni ja jatkoi puheluansa. Loistavaa. Seuraavalle tiskille siis. Esitin asiani ja nyt miesvirkailija sanoi kyynisesti ettei sinulla kuitenkaan ole tarvittavia liitteitä. Onnellisena sanoin että kyllä on ja ojensin paperipinon hänelle. Hän ei edes vilkaissut papereitani vaan antoi minulle nipun uusia lomakkeita ja tiedot uusista liitteistä. Sitten hän laittoi luukun kiinni ja toivotti minut tervetulleeksi sitten kun kaikki paperit ovat kunnossa. 

En voinut kuin ihmetellä mitä juuri oli tapahtunut. Eihän sen näin pitänyt mennä. Kollegani vieraili Phan Ngan maahanmuuttovirastossa ja sai leiman passiinsa viidessä minuutissa vaikkei hänellä ollut edes allekirjoitusta hakemuksessaan. Epäreilua. Seuraavana päivänä ollessani töissä lentokentällä, kysyin neljältä eri virkailijalta kuinka minun tulee toimia ja sain neljä eri vastausta. Epätoivoista. Eihän tästä viisumin hakemisesta mitään tule. Lopulta päädyin ottamaan pienoisen riskin ja hakea viisumia vasta lentokentällä, reissuun lähtiessäni. Ja sehän onnistui nopeasti, mitään liitteitä ei kysytty, ainoastaan valokuvan halusivat. Ja hintakin on sama 1000 bahtia kuin virastossa. Huojentuneena nousin koneeseen.

Kambodžaan sain viisumin lentokentältä, 35 dollaria. Hassua, että täällä on valuuttana sekä Amerikan dollari että Kambodžan riel ja niitä käytetään rinnakkain. Hassua on myös oikean puoleinen liikenne, Thaimaassa kun ajetaan vasemmalla. Lentokentältä kaupunkiin johti mahtipontisen oloinen valtaväylä, jonka varrella oli poliiseja seisomassa muutaman sadan metrin välein. Täällä näkee myös pyöräilijöitä, joita ei Phuketissa näe ollenkaan. Skoottereita  tietenkin ja moporiksoja. Savusumu täyttää ilman ja se tekee auringonnoususta jotenkin pehmeän. Ilma on kuitenkin raskasta hengittää, saastetta täynnä. Autot ovat pieniä ja vanhoja, tunnelma on kuin vanhassa sosialistisessa valtiossa. Ruoka täällä on todella halpaa, keskihinta tuntuu olevan 2 dollaria. Mutta mikäli pizzaa mielit, siitä joudut pulittamaan kymmenisen dollaria.

Tässä kuvasatoa ensivaikutelmista.