keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Angkor Wat, Kambodža


Harvoin teen tällaista täsmämatkailua kuin nyt. Halusin nähdä Angkor Watin ja muut alueen temppelit enemmänkin kuin itse Kambodžaa. Koska nyt olin lähellä, reilun tunnin lentomatkan päässä, päätin lähteä matkaan. Lyhyistä lentomatkoista tunnen huonoa omaatuntoa, mutta on tämä kuitenkin ekologisempaa kuin tehdä tänne uusi reissu Suomesta käsin. Muutenkin maailmantuska valtaa välillä mielen; mikä oikeus minulla, länsimaisella hyvinvointiyhteiskunnan asukkaalla, on tulla köyhiin maihin levittelemään rahojani ja viihdyttämään itseäni. Olen onnekas, sen olen monta kertaa reissuillani todennut. 

Siem Reapin lähellä on noin sata temppeliä, vanhimmat niistä yli tuhat vuotta vanhoja. Osa on buddhalaisia ja osa on hindutemppeleitä - jokainen ainutlaatuinen, erilainen. Päivälippu alueelle maksaa 37 dollaria, saman verran kun kului vuosia Angkor Watin rakentamiseen. Seurakseni temppelikierrokselle sain ranskalaisen Nadjan ja adoptoimme mukaamme kiinalaisen nuorukaisen, joka oli yksin kovin eksyksissä. Hän puhui ainoastaan kiinaa ja konekääntäjän avulla kommunikoimme keskenämme. En tiedä kuinka paljon väärinymmärryksiä tuli, mutta sopuisasti vietimme päivän yhdessä. Angkor tarkoittaa kaupunkia ja Wat temppeliä. Angkor Watin temppeli on kuvattuna myös Kambodžan lippuun ja se yksi maailman vierailluimmista monumenteista. Tänään myös Kambodžsan pääministeri kunnioitti aluetta vierailullaan ja se aiheutti tietenkin erityisjärjestelyjä mm. liikenteen suhteen. Aikanaan nämä temppelikaupungit ovat olleet maailmaan kehityksen kärkeä ja miljoonakaupunkeja. Valitettavasti uskonnollisten ja poliittisten taistelujen vuoksi paljon on tuhottu, eikä mikään voi korvata noita menetyksiä. Viimeiset 25 vuotta aluetta on restauroitu järjestelmällisesti kansainvälisin voimin.



















Angkor Wat on suurin ja mahtavin khmerien 1100- luvulla rakentama temppelikaupunki. Alkujaan se oli buddhalainen temppeli mutta muuttui myöhemmin hindutemppeliksi. Pol Potin ja  punakhmerien valtakaudella, 1970-luvulla, uskonnot kiellettiin ja niinpä khmerit tekivät tuhojaan temppeleissä mm. katkomalla patsailta päitä. Myös paikalliset ryöstivät temppeleitä, myivät saaliin pimeillä markkinoilla ja siten edesauttoivat yhden aikakauden tuhoa. Onneksi osa paikallisista sai myös pelastettua patsaita ja Angkor National museumissa on tallessa noin tuhat ehjää patsasta. Onneksi päitä ja patsaita on viime vuosina myös palautettu maailmalta takaisin kotiin. 




















Angkor Thom on muurien ympäröimä temppelikaupunki aivan Angkor Watin kupeessa. Siellä sijaitseva Ta Prohm -temppeli on pieni ja sympaattinen, jokseenkin satumainen, jossa luonto on vallannut alaa ja viikuna- ja kapokkipuitten juuret ja rungot kiemurtelevat rakennusten ympärillä. Täälläkin on tuhottu buddhan kuvia hakkaamalla kuvat irti hiekkakiviseinistä – vain buddhan istuva muoto on jäänyt jäljelle. Seiniin on kaiverrettu muinaiskhmerin ja sanskriitin kielisinä tekstejä ja onpa siellä yllättäen kuvattuna muitten eläinten joukossa myös dinosaurus. Angelina Jolien tähdittämän Hollywood-elokuvan Lara Croft: Tomb Rider´n myötä paikka tuli suuren yleisön tietoon. 



















Khmerien valtakauden viimeiseksi jääneellä Bayon -temppelillä tuli hieman surrealistinen olo, tuntui kun joku tuijottaisi. Alueen viidellä sisäänkäynnillä on kullakin väylän molemmin puolin 54 patsasta; vasemmalla puolella hymyilevät, hyvää edustavat patsaat ja oikealla puolella yrmeät, pahaa edustavat patsaat. Eli 2 x 54 x 5. Kaikki patsaat ovat olleet päättömiä, mutta muutamia vuosia sitten niitä on alettu rekonstruoimaan ja osa niistä on saanut uuden pään. Temppelin jokaisessa 54:ssä tornissa on neljät kasvot, yhdet jokaiseen ilmansuuntaan katsovat. Kasvoissa on kuvattuna buddha ja kuningas, tosin kasvoissa on kuningasta vain 3%.






Auringonlaskua nousimme katsomaan Bakheng Hill -temppelin huipulle. Tähän temppeliin pääsee kerrallaan vain 300 henkilöä. Monet olivatkin tulleet paikalle hyvissä ajoin, että varmasti pääsevät paraatipaikoille. No, ei se auringonlasku kovin kummoinen ollut, mielenkiintoisempaa oli seurata ihmisiä ja heidän paniikinomaista valokuvaamistaan ennen kuin aurinko katoaa kokonaan horisontin taakse.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti