Bangkok, Thaimaa

Thaimaalaisesta byrokratiasta

Herätys 5.45, pikainen aamiainen ja taksiin. Kello 6.30 olimme jo Bangkokin maahanmuuttovirastossa. Olimme Bangkokiin edellisenä iltana viisumin pidennystä varten. Onneksi olimme saaneet ohjeistusta kollegaltamme, joten tiesimme kuinka toimia. Eli emme siis jääneet viraston aulaan odottelemaan viraston avautumista, vaan kävelimme nurkan taakse, jonne oli jo muodostunut jonoa. Jonossa oli kymmeniä ihmisiä ennen meitä;  osa nukkui, osa söi aamiaiseväitään. Myös taaksemme kertyi nopeasti jonoa ja kaikkiaan meitä oli jonossa useita satoja ihmisiä. Kello 7.00 uniformuasuiset virkailijat saapuivat paikalle ja jonotusnumerolappujen jakaminen alkoi. Sain vuoronumeron 87. Ihan yhtä hyvä tuuri ei ollut kollegallani viime viikolla: hänelle lankesi vuoronumero 300++ ja hänen virastossa olo aikansa venähti vajaaseen yhdeksään tuntiin. Sitten taas odoteltiin aulassa, vuoronumero kädessä. Kello 8.00 viraston ovet avautuivat ja meidät laitettiin oven ulkopuolelle jonoon järjestysnumeroidemme mukaan. Sitten marssimme jonossa luukulle, josta meidät ohjattiin oikeaan saliin, taas jonottamaan. Vihdoinkin pääsimme istumaan ja tuijottamaan numerotaulua, jossa numerot vaihtuivat tuskastuttavan hitaasti.

Meillä oli paikallinen agentti mukana, joka täytti paperit puolestamme, meidän tarvitsi vain allekirjoittaa ne. Paperipino oli kuin romaani, arkkeja oli arviolta parisataa kappaletta. Aivan järjetöntä, thaimaalaiset todella rakastavat byrokratiaa. Ihmettelen vaan, minne he saavat arkistoitua kaikki kertyneet paperit; jo yhden päivän aikaan papereita täytyy kertyä kymmeniä tuhansia arkkeja. Tunnin odottamisen jälkeen agentti viittoi minut mukaansa tiskille, jossa minut tunnistettiin samaksi henkilöksi kuin passissa. Virkailijan pöydällä oli parikymmentä erilaista leimasinta, joista hän valitsi yhden ja alkoi iskeä leimoja papereihini. Yksi minuutti ja sitten taas odottamaan. Tiesimme, että virastossa on ruokatauko kello 12-13.00, jolloin toiminta pysähtyy ja ovet laitetaan kiinni. Jännitimme, ehdimmekö saada leimat passiimme ja pääsisimmekö lähtemään virastokompleksista ennen taukoa. Taululla juoksi numeroita – niitä myös kuulutettiin ihan koko ajan thaikielellä – mutta valitettavasti numerot eivät menneet järjestyksessä, joten oli mahdotonta tietää koska olisi vuoromme. Tästä syystä emme uskaltaneet poistua pitkäksi aikaa salista ja silloinkin vuorottelimme, ettei vaan vuoromme menisi vahingossa ohi.

Saimme passit käteemme tasan kello 12.00. Hymy oli herkässä sekä meillä että agentilla. Helpottunut olo. Olin varautunut jonottamaan virastossa koko päivän, mutta selvisimme 5,5 tunnin odotuksella. Voittajafiilis. Nyt pääsisimme nauttimaan Bangkokista – tosin vasta päiväunien jälkeen.