Saint-Pierre, Martinique.


Ja vielä yksi yö Saint-Pierressä. Koska tulli aukesi tänään vasta 11.00, emme päässeet tänäänkään matkaan. Maahan tullessa matkaajien pitää rekisteröityä viranomaisten rekisteriin ja poislähtiessä tsekata itsensä sieltä ulos. Purjehdus Martiniquelta Dominicaan kestää vähintään kuusi tuntia, joten meidän pitää päästä heti aamusta matkaan, että ehdimme perille valoisan aikaaan. Aina kun yksi porukastamme paranee, toinen sairastuu. Nyt yhdellä on huono olo ja lihaskipuja. Sairaiden määrä on ilmeisesti vakio.


Saint-Pierressä on asukkaista vajaat 5 000 henkilöä. Parhaimpina päivinä asukkaita oli yli 30 000. Arvatenkin, täällä ei ole paljoa tekemistä. Martiniquella on kuulemma helppoa ja turvallista liftata, joten päätin lähteä naapurikylään peukalokyydillä. Kyydin sain pari minuutin odottamisen jälkeen. Le Prechere on pieni kalastajakylä ja se oli nopeasti nähty. Jatkoin matka seuraavaan paikkaan, joka oli kansallispuisto nimeltään Ceron. Puisto oli pieni, melkeinpä puutarha ja ennemminkin arboretum monine puineen ja pensaineen. Siellä oli myös monia meidän kotoisia huonekasvejamme - tosin suurempina ja värikkäämpinä versioina. Vaikka meri onkin upea, oli puiston läpi virtaava joki kaunis, ja kylmä vesi virkistävää. Ilma on todella kostea, enkä ole oikein varma sataako vai ei. Kosteaa tihkua on ilmassa koko ajan. Aamulla satoi kunnolla ja Saint-Pierren ylle piirtyi kaunis, eheä sateenkaari.